Darkwoods My Betrothed perustettiin 30 vuotta sitten Kiteellä Virgins Cunt -nimellä.
Kotimaisen black metalin legendoihin kuuluva kokoonpano on tehnyt pari paluuta vuosien varrella ja viimeisin nousu alkoi pari vuotta sitten. Musiikin kulttistatuksen takasivat ainutlaatuinen yhdistelmä eeppisyyttä ja black metalia.
Yhtyeen riveissä mukana ovat edelleen perustajajäsenet Jouni ”Hallgrim” Mikkonen sekä Pasi ”Emperor Nattasett” Kankkunen ja jo 1990-luvulla bassoa kurittanut Teemu ”Hexenmeister” Kaukonen. Kokoonpanossa vaikuttavat myös Nightwishin Tuomas Holopainen ja vielä toistaiseksi sessiorumpalin titteliä kantava Kai Hahto.
Bändi julkaisi odotetun neljännen albuminsa ”Angel Of Carnage Unleashed” vuonna 2021. Arto Lehtinen istutti Jounin ja Pasin piinapenkkiin selvittäen yhtyeen kolmen vuosikymmenen uran värikkäät vaiheet, tulevaisuuden suunnitelmat sekä mahdolliset tulevat live-esiintymiset.
Mikä on tämänhetkinen Darkwoods My Betrothedin tilanne?
Jouni: Sellainen jonkinlainen suvantovaihe taas kerran. Levy tuli ulos ja haastatteluita on tehty ja arvosteluja on ollut yms. Tietysti, kun keikkaa ei tehdä ja ei itsestämme hirveästi meteliä pidetä muutenkaan. Ei väen väkisin haluta roikkua ja pitää ääntä. Kyllä meillä jatkoa on suunnitteilla joka tapauksessa. Jotain päivämääriä on jollain tasolla lyöty lukkoon Darkwoodsin jatkolle. Ei nyt laakereilla levätä, mutta vähän sellaista suvantovaihetta.
Oliko yllätys, että ”Angel Of Carnage Unleashed” on saanut paljon positiivista palautetta?
Jouni: Olimme pirun tyytyväisiä tietysti siihen. Kyllä tietyllä jännityksellä odotettiin, millä tavalla se vastaan otetaan ja totta kai seurattiin, minkälaista palautetta tulee. Ehkä tietyllä tapaa yllätti se, että tämä taisi porukalle maistua hyvin.
Pasi: Kyllä, olen samaa mieltä Jounin kanssa ja itselleni se oli jollain tavoin yllätys. Lähdettiin tekemään sellaista levyä, jossa ei olisi hirveästi kompromisseja. Se olisi meidän näköinen levy ja siinä olisi sekoitus meidän nykyistä musiikkimieltymystä, vanhaa koulukuntaa ja semmoista mistä meidät on tunnettu, kuitenkin uudella ja tämän päivän tatsilla. Haluttiin pitää soundit ja muut niin, että olisi meitä miellyttävät eikä sellaiset, miten ihmiset sen vastaanottavat. Oli se tietysti mukava huomata, että ihmiset ottivat levyn niin hyvin vastaan ja olivat sen meidän ideamme ja näkökannan omaksuneet. Tietysti myös siinä mielessä oli positiivista, ettei sitä missään ole teilattu täysin.
Oliko yllätys, että meni Suomen albumilistalle?
Jouni: Kyllä se tietyssä mielessä oli.
Pasi: Meille kaikille oli selvää, että se herättää paljon mielenkiintoa ja ihmiset vähintään haluavat käydä kuuntelemassa mistä on kysymys ja mikä on meininki. Oltiin kaikkien huulilla skenessä. Totta kai miten hyvää palautetta se sai myöhemmin, tuntui varmaan jokaisesta hyvälle.
Levyllä on todella dynaamiset ja tykit soundit, sitä työstettiin varmasti huolella? Oliko koko vanha kööri mukana siinä prosessissa?
Jouni: Kyllä Kinnusen Tero...Tero teki paljon töitä…monin kerroin kuin palkkansa eteen. Hän halusi tehdä hyvää jälkeä. Kyllä sitä hierottiin paljon, kun vertaa edellisiin levyihin, aikaa meni ja työtä tehtiin eri tavalla. Oli aika nopeasti ne vanhat lätyt tehty.
Miten Napalm tuli kuvioihin, sillä alun perin Potoskan piti julkaista albumi?
Jouni: Joo, siihen tulivat kaikki promokuviot ja muut, joten sitten mietittiin,miten asioita voisi helpommin hoitaa. Taisi olla sieltä kautta se ajatus. Tuomas (Holopainen) ja Ewo olivat taustalla pitkälle pyörittelemässä sitä. Siellä oli hyvät yhteydet valmiiksi ja luottamus takana. Eihän me Napalmin porukkaa sen kummemmin tiedetty. Tämä lähti aikoinaan Tuomaksen ajatuksesta, että olemme tekemässä sellaista kulttuuritekoa, että hoidetaan Potoskan kautta, jos ei muualta saada levydiiliä. Se oli lähtökohta, että tämä pitää saada nyt tehtyä. Sitten tuli myöhemmin tuo Napalm kuvio.
Eikö idea ollut, että levy olisi ollut Darkwoodsin sagan loppu, mutta….?
Jouni: Vähän se sellainen oli tietyllä tapaa, että kerta vielä…Oli tavallaan tekemättä vielä yksi levy. Jossain vaiheessa tuli sellainen olo aika nopeasti, että voisi tätä enemmän tehdä. Vanhat palaset loksahtelivat kohdalleen ja kaikilla tuli polte hommaan. Tuossa tietyllä tapaa pistettiin kaikki paukut siinä mielessä, jos tämä on se viimeinen levy.
Pasi: Sovituksellisesti ja biisirakenteellisesti ajateltiin, että jos tämä on viimeinen albumi tai ehkä on, niin esimerkiksi outroksi laitettiin ensimmäisen demon introsta juttuja, jotta sulkisi paketin nätisti.
Jouni: Palattiin takaisin lähtöasetelmaan.
Pasi: Kyllä… kun jossain vaiheessa kun nauhoitettiin ja homma tuntui helvetin hyvältä, arveltiin, että tämä voisi vielä jatkua.
Levy käsittelee Suurta Pohjan sotaa. Tämä tuli Hexenmeister Kautosen kautta koko konsepti?
Jouni: Sitä mutusteltiin alussa, millä teemalla mennään. Osa ideoista oli semmoisia, etteivät olleet Darkwoodsia.
Pasi: Meillä oli kolme aihiota, mitä mietittiin. Kun tämä Pohjan Sota tuli oli kaikille selvää, että valitaan tämä ja heitetään muut romukoppaan. Se oli sillä selvä se homma. En tiedä, että oliko Steven (Parham) siinä vaiheessa mukana..
Jouni: Oli jo aika aikaisessa vaiheessa mukana. Silloin oli Teemulla ja Stevenillä jotain aihioita, kun teemaa mietittiin.
Pasi: Koska Steven on historioitsija, siinä avautui jo mielikuvissa täysin uusi maailma ko. aiheeseen.
Miten Teemu Keskisarja tuli kuvioihin? Ilmeisesti Kautonen kyseli lupia tästä Murhaenkeli-kirjasta, joka pohjautuu Suureen Pohjan sotaan?
Jouni: Teemu (Kautonen) se taisi olla.
Pasi: Kyllä, Teemu se oli.
Keskisarja lähti heti mukaan?
Jouni: Joo, syttyi hyvin mukaan hommaan.
Pasi: Teemu Keskisarja sanoi, että on aivan fantastista, kun joku tai ylipäätään ihmiset tässä ajassa ovat kiinnostuneita tuosta aikakaudesta ja tämä on kunnia hänelle. Keskisarja oli todella hyvin mukana alusta asti.
Pohjoisen mytologia ja historia ovat aiheita mitä Darkwoods on käsitellyt vanhoilta levyiltä aina uusimpaan, siinä on tietty punainen lanka?
Jouni: Kyllä, ne on aihepiirejä, mitä heti alkuun mietittiin. Historialliset teemat on meidän juttu edelleen.
Mennään ajassa taaksepäin. Darkwoods My Betrothed oli alunperin Virgins Cunt, joka perustettiin teidän edellisten death metal bändien hajottua. Virgins Cunt julkaisi pari demoa ja oli brutaalia sekä primitiivinen verrattua Darkwoodsin soundimaailmaan vai miten näette asian?
Pasi: Oli se jo soundien takia aika erilaista.
Jouni: Kyllä se oli juuri niin, että soundillisesti lähdettiin karummasta. Siinä mietittiin, että tehdään kunnon brutaalia häväistystä, vaikka ei tyylisesti vaan sieltä tuli mitä tuli. Eka demo on vähän sekoitusta black metallia, death metallia ja doomia, mitä kaikkea lie. Tarkoituksena oli tehdä todella rujo julkaisu.
Oliko niin, että thrash/death metal osasto oli hiipunut ja norjalainen black metal iski lujaa?
Jouni: Sitä se vähän oli. Death metal alkoi vähän – en sanoisi kyllästyttää, mutta tietty viehätys alkoi itselle mennä ja alkoi miettiä jotain muuta. Se alkoi olla niin mainstreamia ja MTV:llä ja muualla alkoivat videot näkyä. Tietty underground homma oli siitä kadonnut. Black metal ei ollut suosittua. Se oli vihattua ja ehkä halveksittua. Niin se siinä itseä viehätti, tätä ei kaikki tee.
Pasi: Siinä vaiheessa, kun mietittiin bändin perustamista, silloin ei ollut niin paljon black metallia julkaisuja, jotka olisivat olleet helvetin suosittuja. Miettiin, että pitäisi joku rajumpi juttu keksiä. Ensimmäisellä demolla on jotain simppeliä black metal riffittelyä, mutta toki siellä paistaa voimakkaasti se death metal tausta. Toisen demon aikoihin iski sitten nämä Norski bläkit ja muut, jotka näyttivät tulevaa suuntaa meille.
Jouni: Siinä tuli määrätietoisempi ja selkeämpi linja.
Oliko tämä nimen vaihto Virgins Cunt -> Darkwoods My Betrothed pakon sanelema vai haettiinko enemmän salonkikelpoista nimeä?
Pasi: Itse muistan, että yhtenä päivänä Kautosen Teemu sanoi, että “vaihdettiin muuten bändin nimeä ja se on helvetin hyvä”. Ei hän hirveästi muilta kysellyt. No itse olin siinä aluksi että “aika hyvältä kuulostaa ja että mitähän tuo oikein tarkoittaa?” Vähän aikaa siinä sitä suussa pyöriteltiin ja sen verran hyvältä ja omaperäiseltä se uusine logoineen näyttii, että eikun seuraavalle demolle nimi vaihtoon.
Jouni: Kakkosdemo tehtiin ensin Virgins Cuntin nimellä ja nimi vaihtui pian sen jälkeen. Eli toista demoa löytyy molemmilla bändin nimillä. Olisi se siinä joku ristiriita ollut, kun ensimmäinen viikinki metallia oleva levy olisi tullut Virgins Cuntin nimellä.
Ensimmäinen Darkwoods My Betrothed -albumi “Heirs Of The Northstar” tuli eteläkorealaisen Hammerheart Productionsionin kautta ulos. Miten oikein päädyitte lafkalle?
Jouni: Se meni niin päin, että yhteydenotto tuli meidän suuntaamme. Emme me tietäneet koko lafkasta mitään ja sen olemassaolosta. Ne tarjosivat diilia ja mitäs me muuta tehtäisiin, kun tartuttiin siihen. Kyllä se itseä mietitytti silloin, että jaahas…eteläkorealainen levy-yhtiö.
Olivatko muut merkit kiinnostuneita julkaisemaan Darkwoodsin levyä tämän eteläkorealaisen ohella?
Pasi: Saattoi niitä kiinnostuneita olla, mutta tämä oli varmaan ensimmäinen varteenotettava. Muutenkin silloin oli sellainen ajatus, että jos joku haluaa tehdä meidän levymme niin totta helvetissä tehdään. Ja siinä oli hyvät ehdot. Saatiin hyvät budjetit ja kaikki toimi. Viestiminen yhtiön ja bändin välillä toimi hyvin.
Jouni: Se oli siihen saumaan hyvä diili.
Teitte uudet biisit ja lähditte Savonlinnaan nauhoittamaan levyä?
Jouni: Uusia kappaleita ja osa vanhoja. Tietyllä tapaa oli kierrätystä sieltä demobiiseistä, joista pari lähti mukaan siihen levylle. Aika nopeasti kasattiin materiaali ensimmäiselle pitkäsoitolle.
Pasi: Joo, kaikki kävi nopeasti. Siihen aikaan Jouni, Teemu ja Tero kävivät treenaamassa keskenään. Pojat hoitivat sävellyspuolen täysin.
Jouni: Se oli siihen aikaan helppoa, oltiin lukiossa kaikki. Mitä sitä illalla joutaa muuta tekemään, kun kaikki asuivat siinä samalla paikkakunnalla ja muutenkin soittokämpälle mentäisiin jotain tekemään. Se oli sellaista siihen aikaan ja oltiin tuotteliaita vielä silloin.
Pasi: Demolle oli biisit valmiina ja treenattiin, kuunneltiin yhden kerran läpi, pari treenivetoa ja sitten demot purkkiin. Kuulin sen materiaalin edellisellä viikolla ennen kuin mentiin Walltosen studioon, ehkä parina iltana treenailtiin vähäsen. Käytiin läpi, kun tiesi suurin piirtein missä kohtaa mennään ja missä kohdassa tulee minkälaista. Ei meillä ollut levystä mitään kokonaista demoversiota, koska siellä oli Tuomaksen osuuksia paljon, joita en ollut kuullut kertaakaan ennen kuin studiossa.
Jouni: Ne tulivat täysin studiossa. Teemulla saattoi olla jotain visioita niistä. Se oli varmaan soittanut Tuomakselle demoa ja antanut jotain vihjettä, että tuohon kohtaan jotain. Ei me niitä Tuomaksen juttuja yhdessä tehty, ennen kuin vasta studiossa.
Pasi: Muutama päivä ennen studiota minulle lyötiin sanat, että tossa ja tossa lauletaan noi pätkät noin. Oikeastaan ensimmäisellä levyllä laulut ovat vähän silleen, sillä eihän niitä ole treenattu kertaakaan. Mutta se toimi omalla tavalla.
Siitä lauluäänestä: se oli takakireä, mutta sitten tämä hirvilaulanta – miten tämä kehittyi?
Pasi: Hirvilaulannan historia on sellainen, että oltiin Kiteellä ja otettu vähän olutta ja ehkä väkevämpiä porukassa menossa kaupungille tai kylille. Oltiin kuunneltu jotain Isengardia ja se kolisi niin helvetisti. Vinterskugge – se oli just tullut Metalliliitosssa. Sitä vedettiin urakalla kännipäissään. Oltiin, että tämä on mahtavaa ja ihanaa. Sitä kokeiltiin muutamaan kappaleeseen. Sitä en muista, että kokeiltiinko sitä kertaankaan treenikämpällä. Studiossa sitä vedettiin. Tuomo Valtonen oli varmaan hirttoköysi kaulassa, kun aloitettiin.
Kautonen oli kokonaan sanoitusten takana ja hoiti kaikki lyriikat debyyttilevyllä?
Jouni: Kyllä, ne ovat Teemun kädenjälkeä.
Pasi: Kyllä. Kaikilla demoilla ja Teemu on kyllä aina ollut taitava siinä ja myös ”Witch-Huntsilla” Teemua käytettiin, koska tiedettiin miehen taidot.
Oliko missään vaiheessa vaikea tulkita Kautosen sanoituksia? Vai menikö luonnostaan?
Pasi: Ei ollut vaikeaa. Sanotaan, että demojen ja ensimmäisen levyn aikaan niitä oli helppo tulkita, kun huusi tai kiljui mitä vaan, niin tuli vaan peukkua, että toi on hyvä. Mitä hullummalta kuullosti, sitä enemmän peukkua. Myöhemmin toki, ehkä ”Autumn Roars Thunderilla”, siinä alettiin miettiä biisin tunnelmaa ja mikä sopisi mihin. Ensimmäisellä levyllä mentiin vain sillä, mikä kuulosti kipeämmältä. Se oli jotenkin hyvä asia.
Viimeinen biisi ”Yggdrasil’s Children Fall” on eeppisen pitkä…
Jouni: Joo se oli 16-minuuttinen.
Pasi: Se pituus yllätti kyllä minut.
Jouni: Näin jälkikäteen kuunneltuna, on aikamoisen kappaleen Teemu luonnut, kun miettii sitä tarinaa ja koko sovitusta kokonaisuudessaan. Se on puhtaasti Teemun näkemystä parhaimmillaan.
Pasi: Kyllä. Tykkään ja kuuntelen siitä edelleen paljon. Tuntuu, että se on avautunut entistä paremmin tänä päivänä ja tajuaa sen nerokkuuden. Toki on paljon sellaisia asioita, joita haluaisin tehdä uusiksi, mutta biisin rakenne on nerokas. Aivan loistava kappale.
Jouni: Se etenee todella hienosti ja tunnelma sekä tarina nivoutuvat keskenään. Siinä on tehty kokonaista biisiä.
Viimeisellä kappaleella on pitkä määrä lyriikoita. Tuliko koskaan ahdistus, miksi näin paljon sanoituksia? Vai uppouduitko täysin lyriikoihin, joita Kautonen oli kirjoittanut?
Pasi: Ei mulle tullut ähkyä missään vaiheessa. Hoidin omat pätkät. Jollain tavoin oli puhuttu jo ennakkoon, että siinä tulee olemaan puhekohtia ja sellainen tarinamuotoinen – en muista mistä idea tuli – kirjamainen meininki, jota myös käytettiin Furthest Shoressa myöhemmin. Jotenkin se tuli vaan. Teemu kertoi, että tässä on kerronnallista juttua ja minusta se oli helvetin hyvä idea.
Seuraava levy oli ”Autumn Roars Thunder”, joka ilmestyi saksalaisen Solistiumin kautta. Korealainen Hammerheart jäi. Miten tämä saksalainen lafka tuli kuvioihin?
Jouni: Teemu hoiti siihen aikaan aika paljon meidän asioita.
Pasi: Teemu hoiti lähes kaiken kirjeliikenteen, Jouni taisit myös jonkin verran.
Jouni: Hoidin haastiksia ja yhteydenpitoa myös bändien välillä. Teemu hoiti ns. business asiat.
Pasi: Joo tuli mulle paljon ns ”fanikirjeitä” ja muuta, mutta vein ne “kottikärryllä” suoraan Teemulle. En edes katsonut, mitä niissä oli.
Solistiumilla oli kovia bändejä, kuten eräs puolalainen yhtye, joka on singahtanut suureen suosioon eli Behemoth?
Jouni: Joo, Behemoth oli samaan aikaan siellä.
Pasi: Kautonen hoiti Carstenin (Molitor) kanssa hommat. Me käytiin Kautosen ja Carstenin kanssa Norjan reissulla mm. Oslossa ja Bergenissä. Kautosen isän autolla mentiin. Lafkan omistaja Molitor oli mukana reissulla. Siellä oli Helheimin ensimmäisen levyn julkaisukeikka. Muistaakseni Aeturnus oli siellä yhtenä bändinä ja ehkä joku kolmas. Oltiin Oslossa Valkyrjens Fugler-lehden päätoimittajan luona. Hänen puolisonsa tuli mukaan ja mentiin sieltä Bergeniin sekä Helheimin kavereiden luo. Siihen aikaan ne asuivat vielä porukoillaan. En muista, että oltiinko puoli viikkoa vai viikko siellä. Se oli uusi vuosi ja käytiin keikka katsomassa ja juteltiin levyistä. Meiltä oli tullut debyytti ja oltiin toista albumia tekemässä. Jätkät diggasivat todella paljon meidän jutusta. Juteltiin muutenkin näistä levykuvioista. Hyvä reissu kaikin puolin.
”Autumn Roars Thunder” on paljon eeppisempi kuin ”Heir Of The Northstar”.
Jouni: Kyllä siellä on useampi puhtaasti eeppinen kappale. Se puoli Heirsillä jäi ”Ulleriin”. Teemu keskittyi niihin enemmän, sillä ei enää tullut niin paljon sirkkelibiisejä ”Autumnille”. Pasilta tuli myös biisejä.
Pasi: Itse asiassa kolme kappaletta. Viimeinen biisi tuli minulta ja Teemulla on yksi riffi siinä. Sitten on myös ”The Conspiracy Of Pagan Cult”, joka on täysin minun tekemä. ”King’s Gray Shadow” on minun kappaleeni ja ”Red Sky Over The Land Of Fells” on minun ja Teemun tekemä. ”Red Sky Over The Land Of Fellsistä” puuttui yksi riffi ja Teemu teki sen. Koska Teemu on helvetin hyvä tekemään sovituksellisia ratkaisuja, annoin riffit Teemulle ja sanoin, että riffi järjestys on päin persettä ja etten saa näistä mitään järjellistä. No Teemu pyöritteli niitä illan kotona ja keksi siihen vielä sen hitaan väliriffin. Kappas, siitä syntyi helvetin hyvä lopetus levylle.
Kuinka tärkeät olivat koskettimet Darkwoodsin soundille?
Jouni: Kyllä ne tärkeät sinällään oli. Biisit aika pitkälti tehtiin kitarariffien varaan ja synat iskettiin siihen päälle. Jotain kohtia oli selkeitä, että vedetään synalla tunnelma sekä jyhkeys. Synat oli meille haluttu ja myös kokonaisuuden kannalta tarpeellinen elementti.
Tuliko missään vaiheessa kuraa silmille koskettimien käytöstä, kun black metal oli 1990-luvun alussa ns. sirkkelöintiä?
Jouni: Kyllä silloin alkoi ymmärtää, minkä tunnelman niillä saa ja esimerkiksi Emperorilla oli reippaasti syntikoiden käyttöä. Se tietyssä mielessä antoi a-haa- ilmiön. Se on kyllä totta, että suurin osa porukkaa vierasti tuota, nämä ei tähän genreen kuulu. Osa on edelleen sitä mieltä ja tietyllä tapaan tiettyyn black metal tyyliin ei ne minustakaan kuuluu, mutta tuota voi tehdä monella tapaa. Meille ne kävi.
Pasi: Ja kyllä ne Beheritille myös aika hyvin käy.
Jouni: Ja sitten toisaalta myös Archgoat, kyllä heillä jonkin verran syntikoita on. Ne luovat heillä entistä demonisemman tunnelman. Hienosti ne sinne istuu.
Pasi: Niin en sanoisi, että meilläkään täysin olisi asia syntikoiden varassa. ”Witch-Huntsilla” on aika pinnassa, mutta kyllä on aina ollut ajatus, että se on mauste enemmän tai vähemmän. Esim ”Autumnilla” se oli vielä mauste.
Jouni: Oli joo, ehkä ajateltiin, kun tehtiin biisejä kitaran ja riffien kautta, niin se kantaisi myös pelkillä kitaroilla, ettei sovitus jää pelkästään syntikoiden varaan.
Pasi: Minulle ei tultu koskaan sanomaan, että syntikat ovat jotenkin paskat. Oikeastaan aina tullut vaan positiivista palautetta. Itse näin Holopaisen nerokkuuden jo silloin. Kun kuuntelee ensimmäistä levyä ja viimeistä kappaletta, kyllä siinä suht hyvä meininki on.
Jouni: Kyllä Tuomas hämmästytti, että okei…tommosta tulee. Hän hokasi tosi nopeasti jutut, mitä me haimme. Hän oli luova ja nerokas kaveri jo silloin tekemään. Hän hyppäsi täysin eri genreen, mutta silti tajusi, mitä haetaan ja toi sen oman näkymyksen.
Pasi: Toi oman näkemyksen, mutta ei sitä itsearvona pidetty missään vaiheessa, eikä Tuomas pitänyt.
Kautosen Teemun lyriikat olivat jälleen merkittävässä roolissa ”Autumnilla”?
Jouni: Kyllä ja sieltä se tarina tuli. Teemun kirjoittamien tarinoiden kautta konsepti muodostui ja on ollut kantava voima ja laittanut sen nippuun. Toki Teemu on kysynyt muilta teemoista, mistä tehdään, mutta käytännössä Teemulla on ollut vapaat kädet.
Pasi: Tätä ei varmaan moni tiedä, että ”Autumnilla” on minun kappaleeni ”The Conspiracy Of Pagan Cult”, jossa on Helheimin H`grimnirin tekemät sanoitukset. Teemu taas teki heille joko ensimmäiselle tai toiselle levylle, sillä meillä oli tämä linkki Solistium Recordsin kautta ja oltiin kavereita. Meillä oli tälläinen vaihtokauppa.
Jouni: Itse asiassa, toinen joka on tehnyt biisien sanoituksia oli Iivosen Antti, joka teki sanoitukset Virgin’s Cuntin ekalle demolle biisiin ”Christian Child Abuse”.
Pasi: Antti oli ja on meidän hovikuvaajamme.
Kautonen teki lyriikat myös ”Witch-Huntsille”, vaikka hän ei ollut enää aktiivisesti mukana…
Jouni: Oikeastaan Teemu jättäytyi pois, mutta hän sanoi, että voi tehdä lyriikoita, joka oli ihan luontevaa sinällään. Tiedettiin kaveri ja luotto oli, vaikka bändissä ei muuten ollut mukana. Olisi ollut aika vierasta hakea joku muu tai itse lähteä tekemään sanoituksia. Kun tiesi Teemun kyvyt, niin oli luonteva ratkaisu.
Pasi: Meillä on oma projekti Furthest Shore, minä taisin kysyä Teemulta, että tekisitkö kuitenkin sanat. Rakastin Teemun tekemiä sanoituksia yli kaiken. Oli aivan loistavaa, että Teemu jaksoi vielä rustailla ”Witch-Huntsille” tekstejä.
Tuliko tässä vaiheessa eteen opiskelut ja paikkakunnan vaihdot? Ei enää oltu lukiossa ja teinejä, joten tuli näitä kokoonpanoon muutoksia?
Pasi: Kyllä.
Jouni: Kyllä.
Pasi: Teemu muutti Mikkeliin. Puhuttiin näistä bändijutuista ja kolmannesta levystä. Kävin sen luona, kun tehtiin Furthest Shoren demoa. Ensimmäisen levyn raaka demotuksia nauhoitettiin ja taidettiin tehdä pari biisiä krapuloissa. Se oli sitä aikaa.
Sitten hyppäsitte Spinefarmille, oliko teillä yhden levyn diili Solistiumin kanssa vai halusiko Spinefarm signata teidät?
Jouni: Meillä oli Solistiumin kanssa kahden levyn sopimus. En muista, mistä se lähti Spinen kanssa.
Pasi: Toista levyä oli myyty hyvin ja se oli saanut hyvää arvostelua. Ewo oli siitä kiinnostunut ja oli vahvasti mukana. Teemu oli tässä myös hanslankarina välissä. Samaan aikaan tein Barathrum-hommia. Barathrum nauhoitti ”Legions Of Perkele” -albumia ja oltiin kaikki siinä tuttuja.
Jouni: Jotain kautta se lähti, että tuo kuulostaisi hyvältä ja helpolta kuviolta kotimaisen lafkan kanssa. Spine oli silloin hyvä valinta, kun miettii sen hetkistä mainetta ja vakuutti kovasti. Oli siinä taas se, että piti alkaa selitellä Solistiumin suuntaan, jotta päästäisiin irti sopimuksesta. Carsten ei nyt väen väkisin halunnut pitää, mutta kyllä se tietyllä tapaa ihmetteli, etteikö olla tyytyväisiä. Näin jälkikäteen on tullut mietittyä, oliko se tyylikkäästi hoidettu.
Pasi: Oltiin sitä mieltä, että parempi toimia suomalaisen kanssa eli Ewon. Nightwish oli myös tuolloin Spinefarmin kiikarissa. Me julkaistiin sama sinkku, joka oli kolmannelta levyltä. Se oli samaa aikaa ja kaikki oltiin samoissa ympyröissä. Sitä myöten Spinefarm oli kiinnostunut. Tuomas oli totta kai mukana. Se oli mukava sillisalaatti aikanaan.
Kun vertaatte kaikkia kolmea yhtiötä, varmasti huomasitte eroavaisuuksia toimintatavoissa?
Jouni: Kyllä se oli joka kerta ammattimaisempaa ja koordinoidumpaa. Jos vertaa Hammerheartia ja Solistiumia, niin kyllä Carsten teki hyvää työtä ja ammattimaisesti. Lisäksi oli hienoa, että tuli Kiteellä käymään. Se halusi tutustua bändiin. Se ei ollut pelkkä nimi ja oltu kirjeenvaihdossa, vaan tuli käymään ja se oli minusta hienoa sekä vaikuttava ele.
Pasi: Ajattele, että signaisi Helheim ja meni ensi keikalle ja me mukana. Se kuvasti aika hyvin sen aikaista Carstenia. Homma toimi aika hyvin. Teemu voi olla eri mieltä loppuhommista. Minä en oikeastaan tiedä niistä mitään. Mitä Korean kaverin kanssa ja miten usein oltiin hänen kanssaan tekemisissään, siitä en tiedä ja eikä oikein kiinnosta. Sen kautta saatiin ehkä joitain hyviä levyjä kuten Morbid/Mayhem -splittejä.
”Witch-Huntsin” kannen teki Juha Vuorma.
Jouni: Se kansikuva istui fiilikseen ja tarinaan. Oli se niin, että ”Autumnille” ja ”Witch-Huntaslle” tehtiin kannet nimenomaan levyjen teemojen mukaan.
Pasi: Ensimmäiselle levylle kuvan on ottanut meidän kuvaamataidonopettajamme. Se oli Saanalta otettu. Tällaisena vaeltajaihmisenä lämmittää erityisen paljon se kuvakulma. Se on otettu Norjaan päin ja näkyvät lumihuiput. Uudella julkaisulla on myös ”Heirsillä” sama kuva. Se on samasta kohdasta otettu. Jokainen voi verrata niitä näkymiä.
Jouni: Eli se ei ole täysin sama kuva.
Pasi: Se on päivitetty kuva samasta kohdasta.
Annoitteko Vuormalle vapaat kädet toteuttaa ”Witch-Huntsin” kannen?
Pasi: Minä hoidin levykannen. Se aihepiiri oli minun ja Teemun juttu. Jounin käsialaa on musiikki 100 %. Kansitaide, layout ja sanoitusten ideointi on minun ja Teemun. Minä sanoin Teemulle, mitä juttuja pitää olla ja Teemu toteutti ne sitten. Oikeastaan annoin vapaat kädet, mutta annoin kapean aihepiirin, mistä Teemu piti sanat raapia kasaan.
Sitten tämän kirkon poltto kuva ”Autumn Roars Thunderilla”, mistä idea oli lähtöisin?
Pasi: Alex Kurtagic teki kannen. Se oli Teemun hyvä ystävä. Pyöriteltiin sitä aihetta. Teemu kertoi, että se tulee olemaan oravan perspektiivistä oleva kuva tälläisesta tilanteesta, missä ruotsalaiset kristityt tulevat suomalaisten pakanamaille.
”Witch-huntin” jälkeen Darkwoods meni muutaman vuoden tauolle. Darkwoodsin jäseniltä on lähtenyt muita yhtyeitä ja projekteja; Wizzard, Furthest Shore, Nattvinden´s Gråt, Nightwish sekä Welkins Boreal. Onko haluttu toteuttaa erilaisia musiikillisia ambitiota muilla bändeillä, jotka eivät ole sopineet Darkwoodsin maailmaan. Mistä tämä kiteeläisten into lähti perustaa muita kokoonpanoja, joissa samoja jäseniä?
Pasi: Nämä mitä luettelit, olivat lähes tulkoon kaikki Kautosen projekteja. Toki Teemu käytti meitä muita, jotka oli hyväksi koettu (mitähän minäkin niissä tein?). Tuomas oli Nattvindens Gråtissa ja monessa muussa. Nämä kaikki on Teemun juttuja. Teemu halusi toteuttaa omia ideoitaan. Furthest Shore oli meidän yhteinen ja tuli ”Autumnin” jälkeen. Teemulla oli eeppisiä ja black metal -tyylisiä kappaleita ja mietittiin sitä, että halusimme tehdä myös eeppisiä pelkästään, mutta toisaalta myös black metallia, jota taas Jouni halusi enemmän. Minäkin halusin tehdä black metallia. Teemu toki jättäytyi pois, mutta sitten tehtiin Furthest Shore, joka oli pelkästään eeppistä. Sitten oli Darkwoodsin ”Witch-Hunts”, joka oli black metalia ja pitkälti Jounin käsialaa. Minä allekirjoitin täysin matskun, sillä se oli todella hyvää. Nämä muut on Teemun projekteja.
Jouni: Itse en ollut mukana noissa muissa yhtyeissä. Wizzardissa soitin aivan alussa, kun Teemu oli keksinyt biisejä. Leinosen Tero soitti rumpuja ja minä soitin kitaraa silloin siinä. Se kesti muutaman viikon ja soitettiin yksi keikka.
Voiko sanoa, että tietynlainen kiteeläinen soundimaailma, sillä vaikka on black metallia niin yhdistävä tekijä on se, että kaikki ovat eeppisiä tavalla tai toisella. Darkwoods My Betrothed on eeppistä black metallia, Furthest Shore on eeppistä ja Nattvindens Gråt on eeppistä ja alkupään Nightwishilla on tietynlaista eeppisyyttä. Voiko sanoa, että kyseessä on kiteeläinen eeppinen soundi?
Pasi: Ei varmaan kovin kaukaa haettu. Tässä näkee hyvin, kun katsoo milloin on julkaistu niin näkee sen, mikä on musiikkimaku sillä hetkellä. Kun Nattvinden´s Gråt on tullut, silloin on ollut The Gathering ja Tiamat, jotka iskivät Kautoselle todella kovasti. Mutta hän halusi tuoda sen tälleen. Näistä voisi joka levylle luetella pari-kolme bändiä, jotka ovat tehneet kovan vaikutuksen siihen aikaan.
Wizzard oli thrashia enemmän?
Pasi: Joo Wizzard oli ainakin alussa rässiä, mutta myöhemmillä julkaisuilla vähän melodisempaa. Wizzard soitti monet keikat yhdessä Barathrumin kanssa. Ne olivat ratkiriemukkaita reissuja.
Miten muuten päädyit Barathrumiin? ”Legions Of Perkele” on helvetin tiukka levy.
Pasi: Tässäkin on Teemulla sormet pelissä. Se oli silloin enemmän Sovan kanssa kirjeenvaihdossa ja pitivät yhteyttä. Siinä sattui silleen, että kun muutin Kuopioon, niin Sova asui minusta linnuntietä alle kilometrin päässä. Sova pohdiskeli, että pitäisi rumpali löytää ja Teemu oli, että Pasi on soittanut jonkin verran rumpuja, että kysäise siltä. Sitten sovittiin Sovan kanssa tapaaminen ja kävin siellä, jotta voitaisiin käydä treenaamassa. Ehkä yhdet treenit vetäistiin ja paikka oli minun. Tehtiin demo ”Devilry”, joka on muuten helvetin hyvä demo.
Se on helvetin hyvä demo. Allekirjoitan sen täysin.
Pasi: Ystävyys on jatkunut näihin päiviin saakka.
Kautonen katosi Wizzardin kanssa Saksaan. Sitten tuli 2004, kun Darkwoods palasi lavalle Tuskan iltaklubilla ja sitten oli pari muuta keikkaa. Miten tämä Darkwoodsin paluu oikein tapahtui?
Pasi: Oltiin muistaakseni Barathrumin jollain Tuskan keikalla Tavastialla. Ensimmäiset Tuskat olivat Tavastialla. Muistaakseni soitettiin vielä Trio Niskalaukauksen jälkeen. He olivat silloin tekemässä läpimurtoa. Gorgoroth oli muistaakseni seuraavana päivänä. Talevan Tonyn kanssa juteltiin. Tony sanoi, että DMBtä on haluttu ja kyselty. Jos DMB tulee lavalle, hän järkkää sen, olette sitten Tuskassa tai Tuskan jatkobileissä. Sitten lyötiin kättä päälle ja sanoin, että raavin siihen ukot kasaan ja sinä hoidat muut järjestelyt. Loppu on historiaa.
Jouni: Pasilta tuli vaan viesti, että menin lupaamaan Darkwoodsin keikalle ja nyt pitäisi alkaa treenaamaan.
Rytkösen veljekset tulivat mukaan..
Pasi: Rytkösen veljekset tulivat siten mukaan, kun olin Henry´s Pubissa Kuopiossa ryyppäämässä. Vanhempi Rytkönen eli Tuomas oli siellä laulamassa karaokea. Hän lauloi niin nätisti, että ajattelin tuo laulaisi meidänkin biisimme mennen tullen. Sitten kysyin Tuomasta ja oli heti mukana. Sitten tuli rumpalista puhetta, niin Tuomas totesi, että hänen veljensä saattaisi soittaa aika kivasti. Niin soittaisi. Siinä se sitten oli.
Jouni: Kun ensimmäiset treenit vedettiin, aika vaikuttavaa oli veljesten kyky soittaa. Lauri erityisesti rummuissa: tämä kaveri pitää oikeasti tämän kuosissa, ettei hänestä ainakaan homma jää kiinni.
Pasi: Piti välillä rauhoitella, ettei tartte kaikkea soitella. On se hyvän kuuloista vähän suorempana.
Jouni: Aamulla laitettiin viestiä, mitä kappaletta treenataan illalla, ja se meni putkeen kerralla läpi. Ei tarvinnut sanoa, että eikun soita näin.
Jouni ei paljon lavoilla ollut, kun taas Pasi oli heittänyt keikkaa Barathrumin kanssa. Miltä tuntui laittaa kaapu päälle ja astua Tavastian lavalle?
Jouni: Viimeksi soittanut livenä Devourmencyn kanssa 1993/94. Joitain keikkoja heitettiin silloin. Ei kunnon rutiinia tullut, mutta helvetin hienoa oli. Soitettiinko me Darkthronen ”In The Shadow Of Horns” coverina? Siinä oli itse eniten fiiliksissä, että pääsi vetämään livenä. Kylmät väreet selässä vilisti.
Pasi: Se oli viimeinen kappale. En tiedä miksi soitettiin, kun olisi voinut soittaa omia. Teki vain mieli soittaa se.
Jouni: Kun pääsi vetäisemään sen, se oli huippukohtia.
Pasi: Se on ollut sellainen all time favourite aina. Sitä oli treeneissä mukava soittaa. Mutta livenä ..huh.
Sinä Pasi et ollut mikin varressa, vaan vanhempi Rytkönen hoiti vokalisoinnin.
Pasi: Näin tehtiin silloin. Sanotaan näin, että se toimi tuolla tasolla. Mutta kuitenkin itsellä oli alitajunnassa, jos me oikeasti lähdettäisiin vetämään, tässä pitäisi olla jotain isompaa. Kaikki taustakuorot olivat poissa. Jos DMB olisi livenä tosi toimissa, toi oli enemmän verryttelyä, niin siihen kuuluisi taustakuoro ja mitä kaikkea voisi olla livenä, voisi olla sellaista teatraalista.
Oletteko yllättyneitä, että DMBtä on nyt pyydetty lavalle?
Pasi: On pyydetty. Isoille festareille niin Suomeen kuin ulkomaille.
Jouni: Aika moni on, että mites ne keikat? Ne, jotka eivät niin paljon seuraa, kysyvät, että mites keikat ovat menneet? Sitten joutuu vaan toteamaan, että niin, mehän emme tee niitä.
Pasi: Yksi, joka jaksaa aina kysyä vuodesta toiseen on Steelfestin Jani, että milloin. Minä annan aina Janille pusun otsaan, että katotaan. Mutta on se vaikeaa, kun ihmiset ovat missä ovat ja Nightwish on aktiivinen. Me ei haluta keikoille jatkossa niin, että siellä on sessiomuusikoita. Siellä pitää olla Kaitsu (Hahto), Tuomas ehdottomasti ja tämä ydinkokoonpano. Muuten ei edes harkita.
Jouni: Se juttu on toi porukka.
Pasi: DMB ei ole DMB ilman Tuomasta, eikä nyt ilman Kaitsua.
Kun mainitsit Kaitsun ja Tuomaksen. Tuomas on nyt tätä nykyään virallinen jäsen, vaikka oli merkittävä jäsen DMBssä aikoinaan. Kaitsu on sessiomies ja hoiteli rummut viimeisellä levyllä. Tuleeko Kaitsusta jossain vaiheessa virallinen jäsen?
Pasi: On mietitty asioita ja lähitulevaisuudessa saattaa näyttää mitä tapahtuu. Mutta tuommoinen mies olisi kyllä kova saada pysyvään kokoonpanoon.
Jouni: Ei meidän tarvitsisi paljon miettiä. Persoonana ja muusikkona on sellainen, että olisi tyhmyyttä, jos ei tuollasta kaveria ja kokonaisuutta ottaisi bändiin. Ei sitä virallisemmin ole puhuttu ja näin lyöty lukkoon.. Katsotaan…katsotaan.
Olitko sinä, Jouni, joka ehdotit Tuomakselle, että Kaitsu tulisi soittamaan?
Jouni: Siitä on joku kesä kulunut, kun tätä uutta tulemista puhuttiin. Kun mietittiin sitä rumpalihommaa, niin heitin siinä, että Hahto olisi kova, kun tietää hänen taustansa eli Rotten Sound, Wintersun jne. Pasi tietää kaverin pitemmältä ajalta aina 1990-luvun puolelta.
Pasi: Tässä on meillä yhteys Kaitsun kanssa jo tosi pitkän ajan takaa, kun Kuopiossa oli Valhalla Metalbar. Kaitsu oli siellä soittamassa, oliko Enochian Crescentin kanssa. Siinä särppi olutta ennen keikkaa. Menin silloin juttelemaan ja silloin mietittiin ”Witch-Huntsia” ja rumpalia. Sanoin Kaitsulle, että voisitko tulla meille rumpaliksi. En enää muista, että joskus tulevaisuudessa vai miten. Kaitsu sanoi heti kuin tykin suusta, että ”totta kai!”. Se homma jäi kuitenkin jostain syystä kaikkien sähläyksien jälkeen. Mutta nyt tavattiin uuden levyn tiimoilta, kun oltiin rumpuja nauhoittamassa Petraxilla. Me nähtiin Kaitsun kanssa ja sanoin, että ”sinä pidät sen lupauksen tulla soittamaan meidän levylle ja että nyt sinä sitten toteutat sen. Ukkoon voi luottaa”. Kaitsu muisti sen kuin eilisen päivän. Tämä oli hieno kohtaaminen. En ollut Kaitsun kanssa ollut tekemisissä oikeastaan lainkaan tässä välissä. Saatiin todella mukavat fiilikset tästä. Se oli aivan loistava juttu.
Mitäs nyt DMBlle tapahtuu, sillä Kautonen asuu muualla ja Holopainen on kiireinen Nightwishin kanssa?
Jouni: Aika lähtökuopissa taas ollaan, mutta jotain ideoita ja riffintynkiä on raapusteltu. ”Angelin” jälkeen oli tietyllä tapaa takki tyhjänä, että mitäs tässä nyt sitten tapahtuu. Kohta kuitenkin alkoi ajatukset olla kohti seuraavaa levyä ja että mitäs ajatuksia jäi ulos tuolta albumilta. Sitten olen vain ottanut kitaran kouraan ja pikkuhiljaa sieltä niitä uusia riffejä on tullut.
Pasi: Olen myös lämmitellyt asiaa. Itsellä on muutama riffi muistissa. Mutta kyllä ehdottomasti, kun lyödään lukkoon päivämäärät, niin lähdetään tekemään tosissaan biisejä. Uskon, että 2–3 kappaletta tulee aika helposti.
Nykyteknologialla on helppo tehdä biisit ja monet bändit tekevät näin.
Jouni: Vanhoihin aikoihin verrattuna on helpottanut pirusti. Jos miettii, että nämä teknologiat olisivat olleet käytössä silloin joskus 1990-luvulla esimerkiksi ”Witch-Huntsia” tehdessä, olisi se ollut hienoa. Toisaalta kyllä sitä kaipaa, että porukalla soittaisi ja treenattaisiin soittokämpällä. Olisi siinä enemmän fiilistä soitella yhdessä lahkeet lepattaen, kuin että istut kotona työhuoneessa luurit päässä soittamassa. Sellaista tietty kaipaa.
Pasi: Kyllä ehdottomasti. Sellaista perinteistä bänditoimintaa. Ja jos tehdään seuraavaa, itse näkisin, että voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä biisien kanssa. Asumme varsin lähekkäin, eli voimme helposti hioa materiaalia.
Jouni: Nyt tehtiin paljon yhdessä, mutta piuhojen välityksellä. Pitäisi olla vielä enemmän sellaista yhdessä miettimistä, niin se antaisi pirusti lisäpotkua tekemiseen ja lopputulokseen.
Pasi: Tässä käytiin keskusteluja, kun meillä on riffejä, niin voidaan kokeilla niitä biisinraakileita oikean rumpalin kanssa, eikä pelkästään tehtäisi demoja rumpukoneella. Minulla on kaveri, joka on helvetin kova rumpali ja hän on alustavasti lupautunut soittaa ja testata uusia riffejä sekä kappaleita. Se auttaisi hahmottamaan minkälaisia sovitusratkaisuja voitaisiin tehdä. Eroaisi edellisen levyn tekemiseen nähden. Mutta katsellaan miten hommat etenee.
Mitä muuta on mielessä ?
Pasi: Omalta osaltani voin sanoa, että on paljon projektihommia ja bändiprojekteja. Tässä on viisi projektia käynnissä. Mutta jos DMB päättää tai Tuomas sanoo, että tässä välissä tehdään levy, niin totta kai kaikki muu jää hetkeksi jäähylle. Hellboozer Unionin kanssa tehdään neljän biisin demo. Halo Of the Voidin kanssa on tarkoitus soittaa joskus keikkaa. Itsellä on paljon juttua eri cover bändien kanssa, mutta totta kai DMB on ykkösenä. Jos aletaan tehdä kappaleita, silloin tehdään kappaleita. Mutta nämä ovat nyt tulossa.
Haastattelu: Arto Lehtinen
Kuvat: Darkwoods My Betrothed
Artikkelikuva: Antti Iivonen
