Cumbeast, tuo Turun mätää tihkuva lahja maailman death/grind-kentälle, on päästänyt uuden levyn valloilleen pahaa aavistamattomien kanssaihmisten keskuuteen. Edellisten albumien tapaan, liikutaan ”Gore Zoon” tarinoissa myös hyvin kyseenalaisten ja hyvän maun tuolla puolen olevilla teemoilla.
Kanojen tunkeminen erinäisiin aukkoihin, miehisistä sukupuolielimistä koostuva mustekala sekä vanha kunnon suolestaminen ovat vain osa sitä saastaa mikä kuulijaa odottaa. Tekstejä täydentämään on taiteilija Miguel Angel Caceres loihtinut yksityiskohtaisia kuvia, jotka eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan.
Ja jotta audio-visuaalinen elämys olisi täydellinen, ahtaa bändi hopeakiekon täyteen maagisia sulosointuja synnyttäen erilaisista eritteistä koostuvan kuolon ja grindin epäpyhän sekasikiön. Sovituksiin on selvästi kiinnitetty paljon huomiota, sen verran sujuvaa on yhtyeen liikkuminen eri osien välillä. Kokonaisuus ei kärsi kertaakaan. Melkoista shokkihoitoa antoivat sinne tänne sotketut bassokuviot. Nämä osiot toivat heti kärkeen mieleen menneiden vuosien outolinnun Primuksen ja jollain kierolla tavalla ne sopivat yhtyeen musiikkiin kuin se kuuluisa nyrkki silmään.
Jos Cannibal Accident, Gutalax, Torsofuck tai vaikka Kraanium kutittelee erinäisiä kehonosia, kannattaa ”Gore Zoo” ehdottomasti hankkia hyllyyn. Ja vaikka yhtäläisyyksiä edellä mainittuihin bändeihin löytyy, ui Cumbeast vahvasti omissa löyhkäävissä ulosteissaan. Herkkähipiäisten kannattaa kiertää tämä tekele kaukaa.
8½/10
Marko Klingberg
1.Cocktopus
2.Chickencage Of Terror
3.Nocturnal Disembowlment
4.Sarcofuck
5.Rhino Rampage
6.Autobahn Brutality
7.Colon Colonized
8.Jungle Bells (Hostile Ape Posse Part 3)
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}