Teknistä death metallia suoltavia humppapumppuja ei kyllästymiseen asti Suomen maalta löydy, joten vanhan sydäntä lämmittää se tosiasia, että espoolainen Cauldron Of Hate on lähtenyt edellä mainitulle linjalle.
Eikä herrojen musisointi kuulosta huonolta, vaikka levy vaati pari pyöritystä napatakseen mukaansa toden teolla. Päällimmäisenä seikkana jää mieleen kuinka tiiviisti kuljetaan Nilen ja Dying Fetusin jalanjäljissä. Erityisesti kitaraliidit olisivat hyvin voineet kummuta Karl Sandersin mielen sopukoista. Mistään suorasta kopioinnista ei silti ole kyse, sillä bändi on onnistunut järjestämään palikkansa hyvin. ”Scourge” kuulostaa yllättävän raikkaalta ja voisi jopa sanoa, että originaalilta. Ja kahden eri tyylisen laulajan käyttö on aina plussaa. Tästä peukut pystyyn.
Ainoa nillittämisen aihe on albumin pituus. Vaikka ”Scourge” yltää vain 40 minuutin pituuteen, tuntuu se silti hivenen pitkältä. Pieni tiivistäminen olisi tehnyt ihmeitä.
Edellisestä huomiosta huolimatta levyä kuuntelee mielellään ja elävänä toimii luultavasti kuin se kuuluisa nyrkki silmässä. Vastaavaa meuhkaamista soisi kuulevan myös muilta kotimaisilta yhtyeiltä. Ja mitä käsillä olevaan bändiin tulee niin henkilökohtaisesti odotan, mitä heillä on tulevaisuudessa tarjota.
8/10
Marko Klingberg
1. The Scourge
2. Shattered Conclusions
3. Ascending Vengeance
4. Reign In Slaughter
5. The Horde
6. Disgusting Contiquity
7. Altar Of Corpses
8. Consuming
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}