[three_fourth]Carcass on eräänlainen legenda grindcoren sekä myös melodisen death metallin saralla. Yhtye nauttii suurta suosiota vielä tänäkin päivänä, vaikka lepäsikin laakereillaan 17 vuotta ennen viime vuonna julkistettua paluulevyä Surgical Steeliä. Carcassin historian voisi musiikillisesti jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen on grindcore / death metal – kausi joka päättyy Necroticism levyyn. Tämän jälkeen lähdettiin astetta kevyemmille poluille jonka käynnisti mainio Heartwork (1993). Nyt arviossa oleva Symphonies Of Sickness on yhtyeen toinen julkaisu vuodelta 1989.
Kulttisuosiota nauttiva debyytti Reek Of Putrefaction (1988) oli soundillisesti todella raakile, yhtyeen nimeä mukaillen raato jonka kuvottava tuoksu veti grindcore-faneja levyn puoleen. Yhtye ei ollut levyyn todellakaan tyytyväinen ja etenkään sen soundipuoleen. Levy nauhoitettiin päivässä ja lukuisat miksaukset eivät sitä pelastaneet. Carcass houkutteli jo vuonna 1988 ruotsalaista Michael Amottia yhtyeeseen, joka kohteliaasti kieltäytyi kuultuaan Reek Of Putrefactionia todeten ”Helvetti mitä paskaa”. Symphonies Of Sickness onkin aivan eritason albumi sävellysten, biisirakenteiden ja etenkin soundien osalta. Albumin tuotti alan legenda Colin Richardson, joka itsekin epäili projektia mihin oli ryhtymässä.
Vaikka Symphonies Of Sickess on vielä tänäkin päivänä helvetin kova levy ja joidenkin mielestä Carcassin ehdottomasti paras albumi, niin osa faneista ei levyyn ole päässyt sisälle ja heittää sen samaan raatokasaan kuin debyytin. Itse muistan 90-luvun alussa, että levyä pidettiin luotaa työntävänä eikä vähiten kansikuvan vuoksi. Siihen aikaan ei bändin jäsenistä ollut juuri mitään tietoa ja ennakkoluulot bändiä kohtaan oli kieltämättä vähän negatiiviset. Seuraava levy Necroticisim (1991) raivasi onneksi tilaa ja moni fani itseni lukuun ottaen antoi tilaisuuden myös Symphonies Of Sicknessille. Levyn kannessa oleva ruumiinosien galleria oli lähinnä yhtyeen huomionhakua ja huumoria, kuin myös sanoitukset joita oli lainattu lääketieteen oppikirjoista. Vielä kun yhtyeen jäsenet olivat itse kasvisyöjiä, niin ”herkemmätkin” hevarit ottivat Carcassin omakseen.
Levy käynnistyy ”Reek Of Putrefaction” kappaleella, jonka grindcoremainen vauhti ja death metallin raskaammat osiot laittavat lihamyllyn käymään ylikierroksilla. Steerin ja Walkerin laulusuoritukset tuovat hienoa kontrastia albumin muutenkin synkkään tunnelmaan. Heti ensimmäisestä kappaleesta voi huomata miten musiikillinen kehitys, tempovaihdot ja monimutkaiset sävellykset paiskovat levyä eteenpäin grindocoremaisella vimmalla vaikka raskaammat osiot roikkuvat musiikissa kiinni kuin lihakoukku. Levyn ehkä paras työnäyte on livesetissäkin oleva ”Exhume To Consume”, joka saa keikoilla yleisön sekoamaan. Vaikka biiseissä välillä painetaankin kaasomaisuuden partaalla, niin yksikään biisi ei sorru ylilyönteihin. Vaikka 43 minuutin kuuntelusessio voi alkuun kuulostaakin raskaalta, niin levylle kannattaa antaa aikaa. Albumin kymmenen kappaletta voisi järjestää päivittäin uuteen järjestykseen ja vetää vielä tehosekoittimella palasiksi, niin se ei muuta tosiasiaa, että kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaita alan teoksia.
Soundillisesti levy on aikakauteen nähden hyvä. Aavistuksen tunkkainen soundi tuo levylle äärimmäisen hyvä tunnelman, vaikka volumea saakin vääntää normaalia enemmän. Soittimet ovat hyvin harmoniassa keskenään ja painostavat riffit saavat niskat kipeäksi. Vaikka levy ei olekaan melodisesti seuraavien albumeiden veroinen, niin oikeassa paikoissa tarjotut viillot elävöittävät levyn painostavaa yleistunnelmaa. Korkeasta tasosta kertoo myös se, että kun Michael Amott kuuli albumin, niin hän oli valmis hyppäämään Carcassiin todeten, että ”olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin”
”Wake Up and Smell the Carcass”
9½ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Reek of Putrefaction 4:11
2. Exhume to Consume 3:52
3. Excoriating Abdominal Emanation 4:33
4. Ruptured in Purulence 4:13
5. Empathological Necroticism 5:47
6. Embryonic Necropsy and Devourment 5:15
7. Swarming Vulgar Mass of Infected Virulency 3:12
8. Cadaveric Incubator of Endoparasites 3:25
9. Slash Dementia 3:24
10. Crepitating Bowel Erosion 5:28[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
