Vuonna 1994 Bruce Dickinson ei ollut enää Iron Maidenin laulaja Bruce Dickinson, vaan soolouran käynnistänyt artisti, joka valmistautui julkaisemaan uransa toisen albumin.
Ennen ”Balls to Picassoa” Dickinson oli keskeyttänyt jo kaksi kertaa yrityksen äänittää uusi levy, joista tarinan mukanaan ensimmäinen oli tyylillisesti liian lähellä Iron Maidenia ja toinen liian kaukana Maidenista. Jälkimmäisen session aikana Dickinson tapasi tuottaja/kitaristi Roy Z:n ja tämä kohtaamisen seurauksena syntyi ajatus hylätä suurin osa aiemmasta materiaalista. Tämä oli myös alkusysäys lopulliselle ”Balls to Picassolle”, jonka tosin tuotti Shay Baby.
Levy käynnistyy synkkää tunnelmaa uhkuvalla ”Cyclopsilla”, joka on hieno avaus, ei vähiten komean kertosäkeensä sekä ilkeiden riffiensä takia. ”Hell No” ei yllä albumin avausraidan tasolle, mutta Brucen loistava vokaalisuoritus nostaa tämän kappaleen parempaan luokkaan.
”Gods Of War” alkaa Maiden-henkisesti kuoroilla, pääriffin ollessa selkeästi raskaampi mitä Maidenilta oltiin totuttu kuulemaan. ”1000 Points Of Light” lähtee liikkeelle edeltäjänsä tavoin yllättävän raskaalla otteella, mutta biisi ei tavoita potentiaaliaan, jääden keskeneräisen oloiseksi biisiksi. ”Laughing In The Hiding Bush” kulkee jälleen vahvan riffin kannattamana, joka johtaa kappaletta myös sen komeassa kertosäkeessä. Esitys kuuluu albumin parhaaseen kolmannekseen.
Balladi ”Change Of Heart” yllättää latinohenkisellä tunnelmallaan ja mikä siinä, kappale on mainio. ”Shoot All The Clowns” on aina kuulostanut oudolta Dickinson-biisiltä ja se äänitettiin levy-yhtiön toiveesta saada mukaan ”Aerosmith-henkinen” raita. Ei tämä Aerosmithilta kuulosta, ainoastaan keskinkertaiselta hard rock -vedolta, jonka loppupuolen funk-kitarointi sekä Dickinsonin rap-osuus eivät toimi.
Hieman samaa voi sanoa myös raskaalla riffillä varustetusta kappaleesta ”Fire”, josta välittyy keskeneräisen sovituksen tunnelma, tosin tuttuun tyyliin Dickinsonin vokaalisuoritus pelastaa paljon. ”Sacred Cowboys” jatkaa parin edellisen biisin linjoilla: ei vaan lähde. Bruce käytännössä räppää säkeistöt, itse kertosäkeen ollessa Iron Maidenin nuottikirjasta.
”Balls To Picasson” loppuun on säästetty Dickinsonin soolouran yksi kirkkaimmista helmistä ”Tears Of The Dragon”, joka ainoana biisinä säilyi mukana kahdesta edeltävästä sessiosta. Mitä tästä voi enempää sanoa? Kappale on yksinkertaisesti loistava 1990-luvun metalliklassikko.
30 vuotta täyttänyt ”Balls To Picasso” on levy, joka olisi hyötynyt suunnattomasti siitä, että tuotantovastuu olisi annettu suoraan Roy Z:lle. Materiaali on harvinaisen epätasaista ”Tears Of The Dragonin” sekä ”Cyplopsin” ollessa huimia tekeleitä, mutta toisaalta levylle on päätynyt myös monta keskeneräistä sävellystä, jotka pelastaa Dickinsonin erinomainen vokalisointi. Myös soundin osalta albumi olisi kaivannut jykevämpää maailmaa tuekseen.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. Cyclops
2. Hell No
3. Gods Of War
4. 1000 Points Of Light
5. Laughing In The Hiding Bush
6. Change Of Heart
7. Shoot All The Clowns
8. Fire
9. Sacred Cowboys
10. Tears Of The Dragon
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}