Stadionrockin jättiläisen Bon Jovin kolmannen levyn, eli ”Slippery When Wetin” julkaisusta tulee tänään 18.8.2016 kuluneeksi 30 vuotta, joten Metalliluola otti syystä tämän tukkaheviklassikon käsittelyynsä.
Bon Jovi sai uraansa mainion alun vuonna 1984 ilmestyneen, yksinkertaisesti ”Bon Joviksi” nimetyllä debyyttilevyllä. Nuoret rokkikukot saalistivat ensimmäisen hittinsä ”Runawayn” myötä, mutta tiukasta keikkailusta huolimatta orkesterin toinen pitkäsoitto, ”7800° Fahrenheit” ei onnistunut vastaamaan kaupallisessa mielessä levy-yhtiön odotuksiin. Yhtyeellä oli siis näytön paikka. Kolmatta levyä varten Bon Jovi sai taustavoimiinsa tulevan huipputuottajan Bruce Fairbairnin, jonka suurimmat hittilevyt olivat tässä vaiheessa kanadalaisen Loverboyn albumit ”Loverboy” (1980), ”Get Lucky” (1981) sekä ”Keep It Up” (1983). Näistä jokainen myi vähintään 2 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1999 vain 49-vuotiaana kuolleen tuottajan ura ”Slippery When Wetin” jälkeen olikin sitten melkoista ilotulitusta (mm. Aerosmith – ”Permanent Vacation,” ”Pump” ja ”Get A Grip,” Bon Jovi – ”New Jersey,” AC/DC – ”The Razor’s Edge” ja ”Live,” Poison – ”Flesh & Blood” sekä Van Halen – ”Balance.”)
Fairbairnin apuna studiossa hääri miksauksesta ja soundeista vastaava, tässä vaiheessa vielä tuleva supertuottaja Bob Rock, jonka myöhempi ura taitaa ylittää jopa Fairbairnin vastaavan, kirkkaimpana helmenään Metallican ”Black Album”. Tätä superkaksikkoa tuki biisinteossa useista hiteistä tunnettu Desmond Child. Sävellystyössä päävastuun kantoivat kuitenkin orkesterin nokkamiehet, eli vokalisti Jon Bon Jovi ja kitaristi Richie Sambora. Tämä kombinaatio olikin sitten melkoinen täysosuma ja lopputuloksena oli Bon Jovin siihen astisen uran myydyin albumi, jota vietiin kauppojen hyllyiltä pelkästään USA:ssa yli 12 miljoonaa kappaletta ollen julkaisuvuotensa myydyin albumi Yhdysvalloissa. Kun huomioon otetaan koko maailmanlaajuinen vaihto, niin ”Slippery When Wet” päätyi yli 28 miljoonaan kotiin.
Yllättävän jopa Deep Purplemaisen urkuintron jälkeen starttaava avausveto ”Let It Rock” lähtee käyntiin Jon Bon Jovin ”Weekend comes to this town seven days too soon”-lauseella. Heti alusta asti on selvää, että Bon Jovi on valmis hyppäämään supertähtien joukkoon, sillä sen verran hittipotentiaalia löytyy jo tästä levyn avausrallista. Ilotulitus jatkuu, sillä seuraavana kuullaan jo kuukausi ennen itse albumia julkaistu ensimmäinen sinkku ”You Give Love A Bad Name.” Biisi nousi USA:n singlelistan ykköseksi ja se voidaan laskea huoleti klassikoksi. Moni olisi tyytynyt tähän, mutta Bon Jovi alkoi vasta lämmetä: ”Livin’ On A Prayer,” levyn toinen single, toinen USA:n listaykkönen ja toinen iätön klassikkobiisi. Samboran Talkbox-riffin värittämä kappale kertoi meille 1980-luvun Romeon ja Julian, eli Tommyn ja Ginan tarinan.
Tämän kaksikon jälkeen bändi heittää kehiin jälleen rokkiviisun ”Social Diseasen” muodossa. Kappaleesta löytyy jälleen kerran kadehdittavan paljon hittipotentiaalia, mutta Bon Jovilla oli silti varaa jättää sävellys ”vain” albumiraidaksi. Vanhan ajan LP-levyn A-puolen lopettaa levyn kolmas selkeä klassikko, eli aikoinaan suositun MTV Unplugged-sarjan syntyyn suuresti vaikuttanut ”Wanted Dead Or Alive,” joka oli samalla myös levyn kolmas singlejulkaisu. Rokkibändin kiertue-elämän yhdistäminen länkkäriteemaan oli täysosuma, sillä biisi nousi aikoinaan USA:n singlelistan seiskaksi. Tämä merkitsi sitä, että ”Slippery When Wet” oli aikoinaan ensimmäinen rock-albumi, jonka kolme ensimmäistä sinkkua nousivat USA:n singlelistan top-kymppiin.
Albumin B-puoli käynnistyy jälleen rokkarilla, eli ”Raise Your Handsilla.” Mainion Sambora-riffin varassa kulkeva biisi on taas kerran täynnä hittipotentiaalia, mutta silti se joutui tyytymään tavallisen levyraidan rooliin ja seuraava ”Without Love” olisi sekin ollut varmaa valuuttaa singlemarkkinoilla. Levyn kolmantena Bon Jovi-Sambora-Child-yhteistyönä (kaksi aiempaa olivat ”You Give Love A Bad Name” ja ”Livin’ On A Prayer”). ”I’d Die For You” on levyn neljäs Child-yhteistyö ja allekirjoittaneen mielestä niistä heikoin. Kaupallista otetta toki löytyy tästäkin rallista, mutta mielestäni tämä ei pärjää kolmelle aiemmalle kolmikon sävellykselle. Levyn toiseksi viimeinen biisi ”Never Say Goodbye” oli selkeä power-balladi ja kiekon neljäs sinkkujulkaisu. Sinällään komea balladi ei kuitenkaan noussut aiempien sinkkujen kaltaiseksi hitiksi, vaikka biisi melkein Jovi-klassikoksi voidaankin laskea. Levyn päätökseksi Bon Jovi säästi vielä rokkarin, eli Jon Bon Jovin yksin säveltämän ”Wild In The Streetsin.” Biisin lyriikat olivat mielestäni ”Livin’ On A Prayerin” kanssa selkeästi saaneet vaikutteita sen toisen New Jerseyn rock-jättiläisen, eli Bruce Springsteenin sanoituksista. Kelpo rokkari toimikin mainiona lopetuksena tälle upealle kasarihevi/hard rock-levylle.
”Slippery When Wet” on mielestäni yksi tukkahevin kulmakivistä yhdessä Def Leppardin ”Hysterian” kanssa. Molemmat levyt ovat täysosumia siinä mielessä, että niissä tarttuvat pop-melodiat onnistuttiin naittamaan upeasti rokkibiiseihin, täysosumatuotantoon ja hulppeaan musiikilliseen osaamiseen. Albumi on kiistaton klassikko, joka hakee mielestäni edellä mainitun ”Hysterian” kanssa vertaistaan oman sarjansa kärjessä.
10-/10
Ilkka Järvenpää
1.Let It Rock
2.You Give Love A Bad Name
3.Livin’ On A Prayer
4.Social Disease
5.Wanted Dead Or Alive
6.Raise Your Hands
7.Without Love
8.I’d Die For You
9.Never Say Goodbye
10.Wild In The Streets
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluola Ilkka Järvenpää arvio.){kind=link}