Vuonna 1990 Bon Jovi oli maailman suurin rock bändi. Yhtye julkaisi vuosina 1984–1988 neljä albumia, joista erityisesti kaksi viimeistä, eli ”Slippery When Wet” (1986) ja ”New Jersey” (1988) olivat todellisia menestyksiä myyden maailmanlaajuisesti vuosien varrella yhteensä 46 miljoonaa kappaletta.
”New Jerseytä” seurannut, lähemmäs kaksi vuotta kestänyt maailmankiertue ajoi bändin loppuun, kiristäen samalla myös jäsenten välejä. Kaikki tiesivät tarvitsevansa taukoa, mutta sen sijaan nokkamies Jon Bon Jovi suuntasi lähes suoraan studioon äänittämään ensimmäistä soololevyään ”Blaze Of Glory” (1990). Albumin materiaali sisälsi kappaleita, jotka olivat joko osa lännenelokuva Young Guns 2:n soundtrackia tai sitten olivat saaneet vaikutteita elokuvasta.
Levy menestyi hyvin myyden esim. USA:ssa yli kaksi miljoonaa kappaletta erityisesti suureksi hitiksi nousseen nimikkobiisinsä myötä. Bon Jovin toinen keulahahmo kitaristi Richie Sambora ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, joten mies julkaisi vuonna 1991 ensimmäisen soololevynsä ”Stranger In This Town”, joka ei ollut ”Blaze Of Gloryn” kaltainen kaupallinen menestys, mutta toisaalta blues rockia ja AOR:ää sekoittava albumi sai osakseen poikkeuksellisen hyvät arvostelut.
Alkuvuodesta 1992 Bon Jovi vetäytyi jälleen studioon tavoitteena palauttaa yhtye jalustalleen maailman suurimmaksi. Jotain oli tässä vaiheessa muuttunut, sillä bändin suosima, tukkaheviksi kutsuttu hard rock oli päätynyt levy-yhtiöiden suunnitelmissa kakkosketjuun tai jopa farmiliigaan Nirvanan, Pearl Jamin ja usean muun aloittaman grunge-vallankumouksen ansiosta.
Verrattuna moneen aikalaiseen Bon Jovin asema oli toki hurjien myyntilukujen myötä huomattavasti turvallisempi. Bändi teki heti alkuun pienen pesäeron menneisyyteen palkatessaan tuottajaksi kuumimman mahdollisen nimen, eli vuonna 1991 ilmestyneen Metallican ”Black Albumin” tuottaneen Bob Rockin. Kasari-kultasormi Bruce Fairbairn sai siis mennä. Suuri kysymys silti säilyi: oliko Bon Jovilla vielä jotain tarjottavaa vuonna 1992?
30 vuotta sitten julkaistu ”Keep The Faith” käynnistyy ”I Believella”, joka antaa heti ilmoituksen siitä, että bändi on siirtymässä biletyksestä vakavampaan suuntaan. Samboran riffittely on saanut selkeästi vaikutteita ympärillä tapahtuneesta vaihtoehtorockin rynnäköstä, Jon Bon Jovin pyrkiessä jonkinlaiseen Bono meets Springsteen-paatokseen toivoa paremmasta-tihkuvassa tulkinnassaan. Kokonaisuutena biisi on asiallinen avaus ja löytyy lopusta vielä vanhan kunnon Wooo-Jeee-yhteishuudot jonkinlaisena muistona kasariajoista.
Levyn ensimmäinen sinkkujulkaisu ja nimikappale ”Keep The Faith” on selkeä petraus avausraitaan. Toki hurjasti svengaava biisi on vuosien varrella täysin ylisoitettu, mutta siitä ei pääse mihinkään, kyseessä on mainio kappale ja yksi albumin täysosumista. Erityismaininta pitää antaa rumpali Tico Torresin tulitukselle ja Samboran huikealle kitarasoololle.
Jos kahden ensimmäisen sovituksen sanoitukset olivat pelkkää uskoa, toivoa ja rakkautta, palauttaa ”I’ll Sleep When I’m Dead” -meiningin juhlakantaan. Samboran rouhea rock-riffittely yhdistettynä kapakkapianoon tuovat mieleen jopa Black Crowes -henkisen rokkauksen. Biisi on mainio bileveto, jonka loistava kertosäe viimeistelee.
”In These Arms” vie kuulijan heti nostalgiatripille, sillä nyt mukana on vaikutteita ”vanhasta” Bon Jovista. Jonin laulu tihkuu herutusta ja kaipuun tuskaa, ja kun kappale on kokonaisuutena loistava, on kyseessä napakymppi kaikille AOR-henkisen rockin ystäville. Lisää on luvassa heti perään, kun eetteriin pääsee bändin uran yksi aliarvostetuimmista balladeista ”Bed Of Roses”. Hyvät naiset ja herrat! Näin tehdään voimaballadi. Hieno kappale ja yksi levyn parhaita biisejä.
Tähän saakka kaikki on mennyt hyvin, mutta ”Keep The Faithin” ongelmat alkavat sen toisella puoliskolla. ”If I Was Your Mother” on keskinkertainen esitys, jonka parhaat ansiot ovat Torresin John Bonham -henkisessä groovessa ja Samboran yhdessä uransa rankimmassa riffittelyssä. Tuotannollisesti kappaleeseen on saatu hienoja jippoja, mutta minulle tämä ei lähtenyt vuonna 1992, eikä lähde nyt.
”Dry County” hipoo pituudellaan lähes 10 minuuttia, itse biisin ollessa Jon Bon Jovin selkeä hatunnosto toiselle New Jerseyn sankarille, Bruce Springsteenille. Muistan aikoinaan pitäneeni sovitusta tylsänä, mutta vuosien varrella kappale on noussut hienoksi eeppiseksi teokseksi.
”Keep The Faithin” loppusuora on aina ollut minulle vaikea osuus, joka ei ole iskenyt lainkaan. Tätä arviota varten kuuntelin näitä kappaleita jälleen pitkästä aikaa ja biisit niputetaan alla olevasti:
”Woman In Love”: Kiva bilehenkinen rockpala.
”Fear”: paljon yritystä naittaa Bon Jovin soundiin vaihtoehtorock-sävyjä. Lopputulos ei yllä maaliin.
”I Want You”: yllättäjä! Vanhaa kunnon herutus-Jovia. Mainio kertosäe. Biisille olisi pitänyt antaa aikoinaan mahdollisuus.
”Blame It On The Love Of Rock & Roll”: “I’ll Sleep When I’m Deadin” selkeästi huonompi hiilikopio.
“Little Bit Of Soul”: Bon Jovi kokeilee roots rockia ja blue-eyed soulia. Ammattimiehet saavat homman maaliin, mutta ei tästä jää jälkipolville kerrottavaa.
Kokonaisuutena ”Keep The Faith” jättää kuulijan hämmentyneeksi. Levyllä on täysosumia, hyviä biisejä ja valitettavasti myös mitäänsanomattomia sävellyksiä. Lisäksi yli 66 minuuttia oleva kesto haastaa fanin, erityisesti kun osa kappaleista tuntuu kestävän luvattoman pitkään.
Kaupallisessa mielessä albumi oli menestys, joka on myynyt vuosien varrella yhteensä yli 12 miljoonaa kappaletta. Joku voi olla sitä mieltä, että tällä levyllä bändi jo petti vanhat faninsa, mutta toisaalta se päivitti yhtyeen kohtuullisen onnistuneesti uuteen aikaan. Toisin kuin monet aikalaisensa, Bon Jovin suosio kesti grunge-vallankumouksen, bändin onnistuessa yhä uudelleen julkaisemaan hurjia määriä myyneitä levyjä. Toki myyntiluvut ovat vuosien varrella pudonneet, mutta yhä tänä päivänä Bon Jovi vetää keikoilleen paljon ihmisiä.
Tämä oli se levy, jolla Jon Bon Jovi leikkasi tukkansa.
7+/10
Ilkka Järvenpää
1. I Believe
2. Keep The Faith
3. I’ll Sleep When I’m Dead
4. In These Arms
5. Bed Of Roses
6. If I Was Your Mother
7. Dry County
8. Woman In Love
9. Fear
10. I Want You
11. Blame It On The Love Of Rock & Roll
12. Little Bit Of Soul
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metallliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}