Saksalainen Blind Guardian siirtyi uudelle vuosituhannelle hurjan 1990-luvun jälkeen. Bändi oli julkaissut neljä suorastaan timanttista albumia ja iskenyt itsensä metallimaailman tietoisuuteen. ”Nightfall In Middle-Earthin” (1998) seuraajaa odoteltiin siis vesi kielellä ja innostus oli valtaisa, kun tietoja uudesta albumista alkoi pudota.
Uusi albumi kantoi nimeä ”A Night At The Opera” ja tittelistä pystyi jo päättelemään, että nyt oltiin menossa mahtipontisempaan suuntaan. Tätä päätelmää ei lievittänyt se, että uutukaisen ykkössinkku oli vaatimattomasti 14-minuuttinen ”And Then There Was Silence”.
Vuosituhannen alkumetreillä levyä ensi kertoja pyöräytellessä ehti iskeä pieni epätoivo, sillä materiaali tuntui huomattavasti vaikeammalle lähestyä kuin aiemmin. Tuotanto oli massiivinen ja tuntui että juuri se sielukkuus, joka teki Blind Guardianin materiaalista aiemmin erityisen, hukkui massiivisuuden sekaan.
Lisäkuuntelut paljastivat kuulijan huojennukseksi koukkujen olleen läsnä, mutta ne löytyivät syvemmältä. Tällä kertaa niitä myös on vähemmän, eikä kokonaisuus ole samalla tavoin vangitseva sekä vaikuttava kuin aiemmin. Toki mukana on esimerkiksi laulu -ja kitaramelodioiden muodossa sitä tuttua herkkua, jota aiemmin kuultiin. Seassa oli myös materiaalia, joka ei löydä maaliinsa toivotun tehokkaasti.
Parin vuosikymmenen jälkeen tarkasteltuna ”A Night At The Opera” onnistuu yhä herättämään parhaiden hetkiensä ansiosta suuria tunteita. Sillä on hyvät biisinsä ja parhaimmillaan tunnelma on aiempien albumeiden tapaan tutun hunajainen. Heikoimmillaan kappaleet jäävät ontoiksi ja hukkuvat massiivisen tuotannon alle, eikä kokonaisuudesta ole neljän edeltäjänsä kaltaiseksi klassikoksi.
Kaikesta huolimatta kyseessä on ehdottomasti kelpo levy, eikä siitä huonoa saa millään. Blind Guardian -suoritus jättää silti toivomisen varaa ja siltä olisi odottanut enemmän. Silti se ottaa itselleen vahvan sijoituksen bändin tuotannon väkevässä keskikastissa ja näin parin vuosikymmen jälkeen tarkasteltuna se on asiallinen jatko edellisille teoksille. Albumi oli myös alusta asti mukana olleen rumpali Thomen ”The Omen” Stauchin viimeinen studiolevy yhtyeen riveissä.
7½/10
Miika Manninen
1. Precious Jerusalem
2. Battlefield
3. Under The Ice
4. Sadly Sings Destiny
5. The Maiden And The Minstrel Knight
6. Wait For An Answer
7. The Soulforged
8. Age Of False Innocence
9. Punishment Divine
10. And Then There Was Silence
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}