Asagraumin 2017 julkaisema ”Potestas Magicum Diaboli” oli kyseisen vuoden kovimpia yllätyksiä mustan metallin saralla. Obscura/Kolsvart-kaksikko jyräsi mennen tullen läjään stereotypiat black metallista miesten musiikkina. Tuloksena oli vakuuttavaa saatanallista black metallia varustettuna mehevillä koukuilla sekä melodioilla. Pisteenä i:n päällä oli Obscuran raivokas vokalisointi, jollaista ei naisen kurkusta olisi ensimmäisenä odottanut kuulevansa.
Kaksi vuotta myöhemmin Hollannin vampyyri Hanna van den Berg on jälleen vuohen teurastuspuuhissa uudella albumilla ”Dawn Of Infinite Fire”. Yhtye koki myös henkilöstön vaihdoksen vuoden 2017 loppupuolella, kun rumpali Kolsvart korvattiin uudella kannuttajalla A.:lla. Kuten kesän mittaan tippuneet maistiaiset antoivat olettaa, uusi albumi ottaa edeltäjäänsä jyrkemmän sävyn. Jos debyytti sisälsi osittain suhteellisen kevyttäkin ulosantia, nyt on kahlehdittu jokunen kilo lisää lyijyä nilkkoihin. Tunnusomaisia melodioita, riffejä ja soundia ei suinkaan ole heitetty syrjään, vaan bändin tunnistaa varsin selvästi samaksi kuin aiemmin. Rankempi rymistely ja melodisuus yhdistyvät toisiinsa edelleen kuin siamilaiset kaksoset. Tämä ilmenee heti albumin avaavalla ”They Crawl From The Broken Circle”:llä, jonka alkupuoliskon rujon myrkyn sylkemisen jälkeen liu’utaan sujuvasti haikean melodiseen päätökseen. Pyörää ei ole keksitty uudelleen siinäkään mielessä, että edellisen albumin keksipurkilla on käyty rohmuamassa ideoita.
Mm. kidutetuksi ja demonien raiskaamaksi tulemisella herkuttelevan ”Abomination’s Altar”:n sisältävään levyn alkukolmannekseen on ladattu kunnolla painetta ja mustaa surmaa kylvetään kuin kranaatteja Verdunissa. Palleaan nyrkkeilyn ja suolien ulos vetämisen jälkeen melodisilla riffeillä ja säkeistöjen välisillä siirtymillä varustettu puolivälin krouvi tuntuu energian puolesta aallonpohjalle. Tätä tunnetta vahvistaa hieman rauhallisemmalla otteella etenevä nimibiisi laukkaosioineen. Varsinaisia ulospuhalluksia ei sinänsä tarjoilla, vaan kyse on enemmän väkevän alun luomasta harhasta.
Albumi painottuu kokonaisuutena tiukempaan jyystöön, jota edustavat edellä mainittujen maistiaisten lisäksi mm. debyyttialbumilta tutun ”Daar Var Ik Sterf”:n hengessä ryskäävä ”Dochters Van De Zvarte Vlam” sekä darkfuneralismeja sisältävä ”Beyond The Black Vortex”. ”Waar Ik Ben Komt De Dood”:n puhtaat lauluosuudet pääsevät hiukan yllättämään Obscuran ilmaisun ollessa muuten sitä taattua aataminomenaa repivää raastamista, johon on tullut muutaman kuivana niellyn näkkileivän verran lisää rujoutta.
”Potestas Magicum Diaboli” pääsi aikoinaan monottamaan nivusiin niin sanotusti nurkan takaa. Vaikkei aivan samaan vangitsevan mystiseen tunnelmaan ”Dawn Of Infinite Firella” päästä, on kyseessä tästä huolimatta laadukas julkaisu, joka on samalla osoitus yhtyeen kyvystä säilyttää tasonsa korkealla sekä tuottaa nautinnollisia hetkiä Saatanan mustassa syleilyssä.
8/10
Tomi Väänänen
1.They Crawl From The Broken Circle
2.The Lightless Inferno
3.Abomination’s Altar
4.Guahaihoque
5.Dawn Of Infinite Fire
6.Dochters Van De Zwarte Vlam
7.Beyond The Black Vortex
8.Hate Of Satan’s Hammer
9.Waar Ik Ben Komt De Dood
Tulisieluinen ja mustaverinen Savon Nosferatu, joka imee elinvoimansa raskaasta musiikista, hard rockista black metalliin. Musiikin ohella ajankäyttöä ohjaavat työ, perhe, lasten harrastukset, kuntosali, kalastus, jääkiekkohuliganismi sekä leffat ja tv-sarjat.
 Metalliluolan arvio, Tomi Väänänen.){kind=link}