Amorphis julkaisi ”Tuonela”-levyn 20 vuotta sitten

Amorphis julkaisi neljännen studiolevynsä “Tuonela” 20 vuotta sitten.

Kyseessä oli vielä edellistä menestykseksästä ”Elegy”albumia selkeämpi vedenjakaja yhtyeen soundissa.

Albumin nimi edusti kuoleman jälkeistä paikkaa suomalaisessa mytologiassa ja otti edellisten levyjen tapaan inspiraationsa vahvasti Kalevalasta. Sanoituksista vastasi pääasiallisesti vokalisti Pasi Koskinen. Levyllä yhtyeessä edelleen vaikuttava kosketinsoittaja Santeri Kallio teki debyyttinsä korvaten Kim Rantalan. Tosin Kallio ei ollut vielä tässä vaiheessa bändin virallinen jäsen. ”Tuonela” oli samalla basisti Olli-Pekka Laineen viimeinen yhtyeen riveissä. Laine palasi bändiin vasta tuoreimmalle ”Queen Of Time” –albumille.

Tuottajana toimi Paradise Lostin kanssa läpi yhtyeen 1990 alkupuoliskon klassikkolevyjen työskennellyt Simon Efemey ja sessiot toteutuivat kokonaisuudessaan legendaarisilla Finnvox –studioilla.

Tällä albumilla Amorphis otti askeleen kevyempään suuntaan. Vielä ”Elegyllä” kuultu kitaristi Tomi Koivusaaren örinä oli kokonaan poissa Koskisen hoitaessa kaikki vokaaliosuudet ja aiempi death metal -tyyli oli jätetty täysin taka-alalle. ”Tuonela” on nyky-Amorphis materiaalin verrattuna ilmava, tunnelmoiva ja pohdiskeleva.

Yhtymäkohtia löytyy progeen, folkiin ja jopa iskelmään. Hetkittäin ei voi puhua edes metallista, mikä on huomattavaa, kun muistaa yhtyeen death metal debyytin ”The Karelian Isthmus” ilmestyneen vain seitsemän vuotta aikaisemmin. Koivusaari soittaa sitaria kappaleessa ”Greed” ja puhallinsoittaja Sakari Kukko vierailee albumilla soittamassa saksofonia ja huilua. Nämä instrumentit tuovat oman mausteensa mukaan, ne herättävät havaitsemaan kuuntelevansa jonkin merkittävän muutoksen todentumista, mutta musiikin yleisilmeen kanssa ne eivät riitele.

Bändi tuli todistettua levyä seuranneella kiertueella livenä Helsingin Tavastialla ja kyseessä oli hyvin erihenkinen yhtye nykyiseen Amorphikseen verrattuna. Yhtyeen musiikin tavoin tunnelma oli sisäänpäin kääntynyt ja erityisesti vokalisti Koskinen projisoi tätä mielikuvaa. Jopa siinä määrin, että se kääntyi bändiä vastaan. Sovitukset lavalla kutistuivat, kun niiden olisi pitänyt kasvaa.

”Tuonela” ylsi kahdeksanneksi Suomen listoilla ja single ”Divinity” merkitsi jopa sijaluvun kolme, mikä osoitti bändin murtautuneen ulos metallikehikosta myös laajempaan suosioon. 20 vuotta myöhemmin kuunneltuna levy ei ole edeltäjiensä tai Amorphiksen uusimpien mestariteosten tasolla, mutta sen hiljaisessa pohdiskelevuudessa on yhä vuonna 2019 jotain kiehtovaa, mikä osoittaa bändin musiikin monipuolisuuden voiman.

Teksti: Ville Krannila

Katso alta levyn kansitaidetta, stream ja musiikkivideo kappaleesta ”Divinity”:

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän