Äskettäin uuden levyn ”Detroit Stories” julkaisseen Alice Cooperin kaupallinen läpimurto tapahtui 50 vuotta sitten ilmestyneen ”Love It To Death” -albumin myötä. Tässä vaiheessa Alice ei ollut vielä siirtynyt soolouralle ja miehen taustalla vaikutti legendaarinen Buxton-Bruce-Dunaway-Smith-kokoonpano. Kyseinen jäsenistö Alice nokkamiehenään oli vielä tällöin bändi, joka kulki nimellä Alice Cooper. Ehkä hieman sekavaa, mutta Cooperin soolouran katsotaan alkaneen vuonna 1975 ilmestyneen ”Welcome To My Nightmare” -albumin myötä. Aika ennen sitä katsotaan historiankirjoissa laulajan bändiaikakaudeksi.
”Love It To Death” esitteli Cooperin nuorelle tuottajalle nimeltä Bob Ezrin, jonka kanssa Alice on jatkanut yhteistyötään aina näihin päiviin saakka. Ezrin toimi vielä tällä levyllä kanadalaisen veteraanin Jack Richardsonin (mm. Bob Seger, Manowar) aisaparina, mutta tulevaisuudessa Bobin rooli Alicen uralla kasvoi huomattavasti suuremmaksi.
Albumi käynnistyy ”Caught In A Dreamin” myötä pirteästi etenevällä glam rock -vedolla, jonka kertosäkeen laskeva sointukierto ennemmin viittaa painajaiseen, kuin rentouttavaan päiväuneen. Levyn toisena biisinä kuullaan todellinen klassikko ”I’m Eighteen”, joka on julkaisustaan saakka ollut vakiokalustoa Cooperin keikkasetissä.
”Long Way To Go” pitää meiningin reippaana, yhtyeen iskiessä kaasun pohjaan. Mainiosta biisistä on mainittava erityisesti komea kitarasoolo ja yksinkertaisesti koukuttava bassokuvio. Rokkaavan alun jälkeen ”Black Juju” vie kuulijansa psykedeeliselle tripille. Kappaleen tunnelmassa on The Doors -sävyjä, ei vähiten urkujen suuren roolin vuoksi ja Alicen laulusuorituksesta on havaittavissa selkeitä Jim Morrison -vaikutteita.
LP:n toinen puolisko käynnistyy hienolla tavalla Alicen uran mahdollisesti komeimmalla panobiisillä, eli ”Is It My Body?” -klassikolla. ”Hallowed Be My Name” sisältää jälleen The Doors- tunnelmia ja sen myötä olotila on jälleen psykedeelinen. Kappale on komea trippi Alicen hörhömaailmaan.
“Second Coming” ja sitä seuraava yhä tasaisin välein Cooperin keikkasetissä vieraileva ”Ballad Of Dwight Fry” pitävät tunnelman painajaismaisena. Molemmat ovat onnistuneita biisejä, mutta ”Ballad Of Dwight Fry” voidaan laskea yhdeksi Cooperin kaikkien aikojen merkkipaaluista. Tämä napakymppi oli suunnannäyttäjä Cooperin tulevalle uralle ja musiikille. Sanat shock rock tai kauhu-rock olivat tästä lähtien synonyymejä Alice Cooperille.
Enää päätöslaulu on tämän jälkeen kuulematta ja ”Love It To Deathin” lopuksi kuullaan lievästi sanottuna kieroutuneen kuuloinen versio Rolf Harrisin alun perin vuonna 1961 julkaisemasta ”Sun Arise” -hitistä.
”Love It To Death” lasketaan todelliseksi klassikoksi ja sen vaikutusta metallin, glam rockin ja jopa punkin kehitykseen ei voi liikaa korostaa. Levy on ennen kaikkea loistava albumi, joka nosti platinamyynnillään USA:ssa Alice Cooperin suureen suosioon.
9+/10
Ilkka Järvenpää
1. Caught In A Dream
2. I’m Eighteen
3. Long Way To Go
4. Black Juju
5. Is It My Body?
6. Hallowed Be My Name
7. Second Coming
8. Ballad Of Dwight Fry
9. Sun Arise
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}