[three_fourth]Suomalaisen death metallin vanhempaa kaartia edustaa vasta vuonna 2011 debyyttinsä julkaissut Necropsy. Yhtye on perustettu jo vuonna 1987 ja erinäisiä pienjulkaisuja tiputeltiin aina 90-luvun alkuun asti. Tämän jälkeen yhtye laskettiin haudan lepoon mätänemään ja odottamaan uutta nousua. Nyt arvostelussa oleva yhtyeen toinen täyspitkä ”Buried In The Woods” näyttääkin miten kokemuksen syvällä rintaäänellä vanhan liiton death metal möyrintä sujuu.
Necropsyn tyyli kiduttaa kuuntelijaa on hyvin vanhankantainen ja perinteitä kunnioittava. Kitarat soivat matalalta ja raskaasti. Laulaja Tero Kosonen äänen voisi kuvitella tulevansa suohaudan pohjalta juuri viimeisten happivetojen saattelemana. Oikeastaan soundillisesti koko yhtye kuulostaa oikein hyvältä. Basso jyrisee tasaisesti eikä rumpalinkaan edesottamuksia voi väheksyä. Kiitosta saavat myös erittäin hyvät ja mieleenpainuvat kitarasoolot, jotka eivät ole ehkä niin perinteisiä kuoleman kanssa tanssiin tottuneiden kuuntelijoiden keskuudessa.
Vaikka albumin perusasiat ovatkin kunnossa, niin vajaa 40 minuuttinen kuuntelusessio on aavistuksen tasapaksua kuunneltavaa. Levyn kahdeksasta kappaleesta on avausraidan ”Buried in The Woodsin” sekä viimeisen synninpäästön ”Father Heresyn” lisäksi on vaikea nostaa muita kappaleita esille. Tässä tapauksessa en tarkoita, että biisit olisivat jotenkin huonoja vaan päinvastoin ne ovat hyviä, mutta omalla tavallaan sieluttomia. Yhtyeen tyyli moukaroida sävellyksiä nopeampien sekä hitaampien osuuksien välillä tuo mieleen etäisesti Asphyxin ja toisinaan vertauskuvia voi hakea myös ruotsin puolelta esim. Gravesta.
Tiivistettynä ”Buried In The Woodsin” voisi sanoa olevan kompakti paketti primitiivistä death metallia, joka pysyttelee liiankin tiukasti omilla vahvuusalueillaan tehden albumista liiankin tutun kuuloisen. Jatkossa odottaisin yhtyeen liikkuvan rohkeammin sävellyksissään uusille vesille, koska soittotaidoista tai asenteesta se ei ainakaan jää kiinni.
7 /10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Buried in the Woods
Cold Fart Morbidity
Just Sharpen My Knife
Dead Inherit the Land
Full Moon Catlin
Pages of Flesh
Best Day Ever
Father Heresy[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}