Cecile Moniquen nimi nousi esiin alkuvuodesta julkaistun Rammstein-coverin myötä. Kyseessä on kanadalainen artisti, joka on ehtinyt puuhailla alalla jo tovin. Laulajattaren nimeään kantanut debyytti-EP ilmestyi vuonna 2011. Tuolloin materiaali oli goottirockia asteikon kevyemmästä päästä.
Vuosien saatossa on ehtinyt tapahtua paljon ja päivänvalon marraskuun alussa nähnyt täyspitkä ”Genesis” on mennyt musiikillisesti vuosikymmenen alusta reilusti eteenpäin. Musiikkityyli on muovautunut suunnaltaan sinfonisen metalliin, jossa raskaat kitarat jöröttävät melodisten sävellysten taustalla ja pääosassa on Cecilen vahva, herkkä sekä hieno tulkinta.
Laulajattarella on oma tyylinsä, mutta vaikutteita on myös otettu. Within Temptation tulee ajoittain mieleen, muttei missään nimessä liikaa. Slovareista voi puolestaan löytää yhteneväisyyttä Evanescenceen ja sitä kautta Cecilen uran alkutaipaleelle. Ei tässä välttämättä tuoda markkinoille mitään ennen kuulematonta, mutta hyvillä biiseillä yksinkertaisesti pääsee pitkälle. On positiivinen yllätys, miten vahvaa materiaalia laulajatar on levylleen rakennellut.
”Genesiksella” rima on nostettu korkealle, eikä albumille ole päätynyt ainoatakaan hutilaukausta. Tarjolla on tasaisen hyvää musiikkia, jota on helppo kuunnella ja kappaleet jäävät mieleen. Mitään liiallista siirappisuutta ei tarvitse pelätä, vaan materiaalissa on myös sopivasti särmää. Muutamasta biisistä löytyy hittipotentiaalia ja materiaali onnistuu säilyttämään mielenkiintonsa alusta loppuun. Levyn soundimaailma on kohdallaan, eikä minkäänlaista puutumista tule vastaan.
Sinfonista metallia on tarjolla hurja määrä ja edukseen erottuminen on haasteellista. Usealla yrittäjällä tuotanto on hiottu huippuunsa ja kaikki on päällisin puolin kohdillaan, mutta jotain jää puuttumaan. Genren perisynniksi on muodostunut tietynlainen sielukkuuden puute. Useasti materiaali on ähkyyn asti täytettyä ja jopa mielikuvituksetonta massatuotosta. Tämä levy ei kuulu tuohon harmaaseen massaan.
”Genesis” on huolella rakenneltu ja ehjä kokonaisuus, jollaisia tässä genressä kuulee harvoin. Tasainen kappalemateriaali, vahvistettuna ”Another Lifen”, nimibiisin ja ”Come To Men” kaltaisilla ässäbiiseillä tekevät albumista onnistuneen teoksen. Yksi loppuvuoden positiivisimmista yllätyksistä.
8/10
Miika Manninen
1.Overture (Sicut Erat)
2.Genesis
3.Heat
4.Break
5.Another Life
6.Interlude (in Principio)
7.Come To Me (Venite Omnis)
8.Alibi
9.Never Be The Same
10.Throw It Away
11.Ashes
12.Finale (Nunc Et Semper)
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}