Kajaanilaisyhtye Soulhealer on debyyttilevystä lähtien väläytellyt osaamistaan ja parantanutkin otteitaan levy levyltä. Viimeisin albumi ”Bear The Cross” neljän vuoden takaa oli jo lähellä iskeä nyrkillä omaa reviiriään kerralla isompaan muottiin. Jotain jäi kumminkin vielä uupumaan ja bändi vetäytyi hiljalleen keräämään voimiaan seuraavaa koitosta varten. Tässä välissä bändi vahvisti rivejään kitaristi JiiPee Haikolalla sekä rumpali Timo Immosella. Soulhealer tekeekin uudella albumilla ”Up From The Ashes” paluun parrasvaloihin olemalla vahvempi, taitavampi ja parempi kuin koskaan.
Yhtyeen musiikillista suuntaa voisi hyvin kuvailla 80-luvun perinneheviksi, jota on rikastettu 90-luvulle kallistuvalla power metallilla. Uudella albumilla ruuveja on kumminkin kiristetty jokaisesta liitoksesta ja bändi onnistuu yllättämään useita kertoja ensikuunteluiden aikana. Ensimmäinen huomio kiinnittyy peruskalliota pieniksi kivenmurikoiksi moukaroivilla kitarasoundeilla. Dropatut kitarat rouhivat riffejä paikoin raskaasti, mikä tuo äänimaailmaan kaivattua voimaa ja syvyyttä. Soulhealer ei ole kumminkaan unohtanut juuriaan hetkellisesti tykittelystä huolimatta, vaan rikkaat melodiakulut ovat edelleen vahvasti mukana. En voi olla ylistämättä vokalisti Jori Kärjen omistautumista suoritukselleen. Kärjen harmaansynkkä ääni taipuu albumin edetessä mitä uskomattomampiin suorituksiin. Etenkin korkeammat kohdat tuntuvat osuvan aina vain kohteeseensa. Kertosäkeisiin on helppo yhtyä ja laulaa mukana. Mitä kovempaa, sen parempi! Ei ole häpeä olla kumminkaan herkkä, näin ainakin ajattelen joka kerta powerslowari ”Behind Closed Doorsin” kajahtaessa ilmoille. Tarina osaa koskettaa.
”Up From The Ashes” on monipuolinen albumi ja jokainen kappale tuntuu hengittävän täysin omaa tarinaansa. Tänä päivänä tämä tuntuu harvinaiselta, ja osittain senkin takia Soulhealerin voi sanoa onnistuvansa siinä missä monet epäonnistuvat. 46-minuuttinen levy kätkee sisällensä 10 kappaletta. Avausbiisi ”Up From The Ashes” räjäyttää sananmukaisesti tuhkat pesästä. Biisissä on samaa energisyyttä kuin edelllislevyn openerissa ”Unleash The Beastissa”. Bändi liikkuu taitavasti omalla maaperällään myös kappaleissa ”Through Fire And Ice” sekä ”Fly Away”. Laadukkaat sovitukset kuljettavat kuuntelijaa kohti kliimaksia. Jos isot kertosäkeet lyövät liekkiä, niin samaa voi sanoa parivaljakko Kuosmasen ja Haikolan kitarasooloista. Ne eivät maalaa pelkkää väripalettia, vaan sooloissa on mukana tunnetta ja käsinkosketeltavia melodioita. Levyn synkempää puolta edustaa uhkaavasti käynnistyvä ”Sins Of My Father”, joka jää loppupuolen hyvästä riffittelystä huolimatta parhaimpien biisien varjoon.
Jos haikailet isoja kertosäkeitä, niin ”Prepare For War” ei tule tuottamaan pettymystä. Vahvaa powermetal -henkeä tuodaan taas esille ”Pitch Blackin” tahdissa. Ennakkoon julkaistu Yngwie Malmsteen -henkinen ”The Final Judgement” on ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Albumi saa arvoisensa päätöksen Soulhealerin uran kunnianhimoisimman kappaleen ”Land Of The Free” muodossa. Biisi kumartaa syvään alan suurimmille mammuteille. Eeppisiin mittasuhteisiin kasvava sävellys sisältää kaikki ne elementit, joissa Soulhealer on parhaimmillaan: monipuolinen kitaratyöskentely, vuoren huippuja tavoitteleva kertosäe sekä tiukasti kuuntelijaa otteessa pitävät sovitukset.
Soulhealer on tehnyt yhden vuoden parhaimmista kotimaisista raskaamman musiikin albumeista. Nyt jos koskaan olisi aika nousta keskikaskista kohti kirkkaampia parrasvaloja. Musiikista se ei ainakaan jää kiinni, sillä ”Up From The Ashes” on kauttaaltaan vahvaa tekoa. Bändin jokainen jäsen on puristanut itsestään kaiken irti ja musiikin sanoma kannustaa yrittämään ja voittamaan itsensä. Elämä on tässä. Nyt mennään täysillä! Mastermind Kuosmanen voi myhäillä tyytyväisenä – Kajaani tullaan muistamaan muustakin kuin puukirkostaan.
8½/10
Juha Karvonen
1. Up From The Ashes
2. Through Fire And Ice
3. Fly Away
4. Sins Of My Father
5. Prepare For War
6. Pitch Black
7. The Final Judgement
8. Behind Closed Doors
9. Am I In Hell
10. Land Of The Free
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 -levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}