Testamentin neljäs levy Souls Of Black julkaistiin vuonna 1990, täysin samana päivänä kuin Slayerin Season in the Abyss. Edellinen albumi Practice What You Preach oli thrash-piireissä menestys ja Testament oli saamassa suurempaa jalansijaa Metallican, Slayerin ja Anthraxin vanavedessä. Testament oli itse asiassa ennen albumin julkaisua kiinnitytetty Euroopan Clash of the Titans – kiertueelle Megadethin, Slayerin ja Suicidal Tendenciesin kanssa. Uusi albumi piti saada suhteellisen nopealla aikataululla ulos. Laulaja Chuck Billyn mukaan levy tehtiin noin kolmessa kuukaudessa mikä sisälsi myös kappaleiden sävellyksiin käytetyn ajan.
Voisin todeta, että oma tutustuminen albumiin oli hyvin klassinen tapaus 90-luvun vaihteessa nuoruutta eläneille hevareille. Ensimmäinen versio Souls of Blackista oli tietenkin kämäisellä c-kasetilla ja ties mones kopion kopio. Muistan vieläkin ensimmäisen kuuntelukerran ja mietin, että helvetti miten huonot soundit tässä on ja varmasti johtuu kopioinnin tasosta. Huonot soundit eivät haitanneet ja kasettia kulutettiin niin pitkään kunnes cd-versio löytyi kokoelmaani. Yllätyksekseni soundit eivät juurikaan parantuneet cd:n myötä, mutta kasetin lukuisten kuuntelukertojen ansiosta laimeat soundit kuin sulautuivat albumin kokonaisuuteen. Toinen hieno muisto levystä on se, että kun sitä soitin ensimmäistä kertaa kavereille niin valehtelin, että tämä on Gypsy Kingsin (Flamenko- poppia) uusin levy ja kaverit katsoivat silmät pyöreinä ja kuuntelivat flamenko-tyylistä introa. Nopeastihan totuus tuli selville kun ensimmäinen biisi ”Face in The Sky” pärähti käyntiin.
Levyn alku onkin ehkä Testamentin parasta thrashia. Biisit ”Face in the Sky” ja ”Falling Fast” tarjoilevat tiukkoja riffejä sekä käsittämättömän hienoja teknisiä sooloja. Omasta mielestäni biisit ovat vähintään yhtä hyviä kuin The New Orderin klassikot, vaikka nämä eivät niin suureen suosioon ole nousseetkaan. Nimibiisi ”Souls of Black” on hiukan kevyempää, jonka kiero kitarariffi sekä Chuck Billyn julistus ovat jättäneen metallimaailmaan omat merkkinsä. Kun seuraavatkin biisit ”Absence of Light” sekä ”Love to Hate” jatkavat levyn vahvaa linjaa, ei voi kuin myhäillä tyytyväisenä ja kääntää volumea lisää. ”Malpractice” laittaakin taas kovempaa vaihdetta silmään ja kappaleesta voi astia jo kokeellisempaa otetta. Hienot kitaramelodiat ja tahtimuutokset lisättynä tarttuvaan kertosäkeeseen nostaa biisin ehdottomasti yhtyeen koko historiansa parhaimpiin. Kappaleessa kuultavat soolot ovat Skolnickin uransa hienoimpia.
”One Man`s Fate” jää ikävästi kahden loistavan biisin väliin, mutta ei häpeä olemassaoloaan. Takuuvarmaa Testamenttia tiukoilla runttausriffeillä. Kaunis ja herkkä ”The Legacy” kerää voimiaan kunnes nousee korkealle ja kovaa. Erittäin hieno biisi, joka kestää vielä tänäkin päivänä vertailua tunnetuimpiinkin heviballadeihin. ”Seven Days Of Mayn” tuplakitaroinnit sekä soolot kuljettavat levyn hienosti päätökseen.
Souls of Black on ehkä Testamentin levyistä se eniten mielipiteitä jakava ja ymmärrän täysin myös niitä, ketkä levyä eivät juuri arvosta. Purkkimaiset soundit ja Billyn äänen miksaus liikaa taka-alalle sekä reverbin korostaminen voi alkuun järkyttää kuuntelijoita. Moni kritisoi myös basson laimeutta ja kyllä tässäkin on perää, kun vertaa etenkin edelliseen levyyn Practice What You Preachiin. Epäkohdista huolimatta Souls Of Black on erittäin hyvä levy ja ainakin itselleni albumin merkitys nuoruuteen ja kovimpaan thrash-kauteen on ainutkertainen. Levyn kansi on myös erittäin tyylikäs ja bändin kuva takakannessa saa ajatukset parikymmentä vuotta taaksepäin. Silloin mustat farkut ja varsilenkkarit kuului joka thrasharin perusvaatetukseen.
9+ / 10
Juha Karvonen
1. Beginning of the End 0:35
2. Face in the Sky 3:53
3. Falling Fast 4:05
4. Souls of Black 3:22
5. Absence of Light 3:54
6. Love to Hate 3:40
7. Malpractice 4:43
8. One Man’s Fate 4:49
9. The Legacy 5:30
10. Seven Days of May 4:40
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
