[three_fourth]Melodisen metallin saralla kotimaista Burning Pointia on vaikea ohittaa. Yhtye on tahkonnut heviään jo yli 15 vuotta ja onnistunut nostamaan profiiliaan kohtalaisesti markkinoilla, joita ei varsinkaan nykypäivän tilanteessa voi pitää mitenkään helppoina. Nyt käsittelyssä oleva levy on yhtyeen ensimmäinen AFM-levymerkille ja samalla ensimmäinen julkaisu sitten vuoden 2012 “The Ignitorin.” Levyn nimeäminen bändin itsensä mukaan kertoo yleensä jonkinasteisesta uudistumisesta ja sen astisen uran paketoimisesta. Tästä on nytkin kysymys, sillä albumilla Burning Point on levyttänyt uusiksi kuusi vanhaa kappalettaan ja tarjoilee niiden rinnalla neljä uutta sävellystä sekä yhden cover-vedon.
Bändi on kasvanut kuusimiehiseksi kosketinsoittaja Jarkko Väisäsen liityttyä mukaan ja remmiin on astunut myös uusi basisti Sami Nyman. Selkein muutos on tapahtunut laulajantontilla. Kaikilla aiemmilla Burning Point-albumeilla vokalistin töitä hoitanut Pete Ahonen on keskittynyt tällä levyllä vain kitaristin hommiin ja laulajaksi on saapunut Battle Beastista aiemmin tuttu Nitte Valo. Valinta ehkä nostatti hiukan kulmakarvoja, mutta levyä kuunnellessa on mukava huomata miten Niten rouheat vokaalit sopivat Burning Pointin musiikilliseen ulosantiin.
Niten laulun nostaminen korkeammalle miksauksessa olisikin ollut hyödyksi, nyt lauluraidat jäävät jonkin verran liikaa musiikkimaton taustalle. Battle Beastin aiempia vokaalirevityksiä rakastaville Niten esitys saattaa myös olla pettymys, mutta musiikkityylikään ei mielestäni tässä kohtaa kaipaa mitään turhia vokaaliakrobaattitemppuja. Vielä kun tuota ääntä saadaan levyllä paremmin tuotannollisesti esiin, ei tällä yhteenliittymällä pitäisi olla jatkossa minkäänlaista hätää.
Kokoonpanomuutoksista huolimatta musiikillisesti Burning Point kuulostaa levyllä itseltään. Vanhojen kappaleiden uudelleen lämmittelyistä puolet on peräisin yhtyeen kakkoslevyltä ”Feeding The Flames” ja loput tarjoillaan ykkös- ja kolmosalbumeilta. Muutokset sovituksissa ovat hienoisia, omiin suosikkeihini kuuluva ”All The Madness” tuo hieman enemmän koskettimia esille ja yleisesti Ahosen sekä toisen kitaristi Pekka Kolivuoren kitarasoundia on päivitetty modernimpaan ja aavistuksen raskaampaan suuntaan. Tietenkin uusi lauluääni tuo selkeän mielenkiintotekijän mukaan yhtälöön, mutta kokonaisuutena varsin uskollisia latuja edetään.
Uudet biisit istuvat vanhojen sekaan mukavasti ja lajissaan ne ovat perushyviä sävellyksiä. Sellaista klassikkobiisiä, joka haastaisi vanhat suosikit tosissaan, ei joukkoon mahdu. Uudemmasta materiaalista ”Find Your Soul” iskee kehiin tarttuvimmat melodiat, mutta eivät muutkaan sävellykset huonoja ole. Lopussa kuullaan vielä versio Kissin vuoden 1984 aliarvostetusta ”I’ve Had Enough (Into The Fire)”- kappaleesta. Hiukan on alkuperäiseen verrattuna tempoa laskettu ja koskettimet ovat luonnollisesti vahvemmin mukana, mutta kyllä näin hyvää biisiä tällä tavoinkin versioituna kuuntelee.
Loppujen lopuksi Burning Pointille levy toimii eräänlaisena välietappina. Uudet versiot vanhoista biiseistä eivät ylitä alkuperäisiä ja uusia kappaleita ei ole vielä sen vertaa, jotta bändin tulevaisuuden suuntaa voisi kovin tarkasti sihdata. Kokonaisuus jää vielä liian sekavaksi yltääkseen yhtyeen parhaimpien julkaisujen joukkoon. Toisaalta bändi kuulostaa levyllä ammattitaitoiselta ja ennen kaikkea oman linjansa vakaasti hallitsevalta, joten katsotaan seuraavan täyspitkän kohdalla mihin rahkeet jatkossa riittävät.
8- / 10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. In The Shadows
2. All The Madness
3. Signs Of Danger
4. Find Your Soul
5. Heart Of Gold
6. My Darkest Times
7. Dawn Of The Ancient War
8. Into The Fire
9. Queen Of Fire
10. Blackened The Sun
11. I’ve Had Enough (Into The Fire)[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
