Vuodesta 2005 kalman hajua levittänyt oululainen death metal ryhmittymä Torture Pulse julkaisi varsin mainion toisen täyspitkänsä nimeltään ”God Leash” (arvion voit lukea tästä). Otimme yhteyttä yhteen kitaristi Kimmortaliin haastattelun merkeissä.
Tervehdys. Mitä Torture Pulsen kesään kuuluu?
Terveppä terve. Kesään kuuluu tietysti kalja, grilli ja raatokärpäset. Lomat tietysti hidastaa jonkin verran bänditoimintaa, mutta on tässä saatu treenattua keikkasetti kuosiin ja pari uutta biisiäkin olis valmiina demottavaksi.
Kertoisitteko yhtyeenne historiaa? Miten kaikki sai alkunsa?
Tarina on se hyvinkin perinteinen, eli baarissahan se tämäkin bändi on perustettu. Syy bändin perustamiselle oli yksinkertaisesti turhautuminen kaiken maailman melobändeihin joita jostain syystä kutsuttiin death metalliksi. Projekti muhi ehkä parisen vuotta ennen kuin vuoden 2005 kesällä saatiin aikaiseksi ensimmäiset treenit.
Teiltä ilmestyi uusi albumi nimeltään God Leash, minkälaisen vastaanoton albumi on saanut ja oletteko itse tyytyväisiä lopputulokseen?
Suurimmaksi osaksi vastaanotto on ollut varsin hyvä. Tähän mennessä tulleet arvostelut ovat olleet skaalalla 7-10. Itseä tosin häiritsee noissa arvioissa se, että melkein jokaisessa tartutaan pelkkään kitarasoundiin eikä kuulla itse musiikkia. Itse ollaan sitä mieltä että hyvähän siitä tuli, mutta kyllä seuraavalla olis tarkoitus kiristää ruuvia vielä hitusen lisää.
Jos vertaatte viiden vuoden takaista debyyttianne uuteen julkaisuun, niin minkälaisia muutoksia näette albumeiden välillä?
Kehitystä on tapahtunut kyllä ihan jokaisella osa-alueella. Debyytillähän oli biisejä jo ihan eka demolta asti ja tämä toinen taas tehtiin aikalailla puhtaalta pöydältä. Uudella levyllä biiseissä on enemmän vaihtelua ja yksityiskohtia. Myös laulusovituksiin panostettiin tällä kertaa enemmän. Voisko sanoa että ollaan bändinä valmiimpi, vaikka ei sitä debyyttiäkään osata hävetä. Surullistahan se olisi jos ei minkäänlaista kehitystä tapahtuisi.
Soundinne peilaa vahvasti 90-luvun alun Sunlight Studiosin tuotosten kuten Dismemberin ensimmäisten levyjen suuntaan. Kertoisitteko miten olette hakeneet tätä rosoista soundimaailmaa ja miten lopputulokseen on päästy?
Pörinän takanahan on tietysti vanha kunnon Bossin HM-2 säröpedaali. Vanha ihan kirjaimellisestikkin. Se on nimittäin roikkunut itsellä mukana jo 80/90-luvun taitteesta asti. Itselle just tärkeimmät death metal levyt on Entombedin ja Dismemberin debyytit ja niiden kitarasoundit, joten pitihän se kokeilla ja sille tielle jäätiin. Soundi itsessään on melkoisen helppo luoda. Kaikki vaan täysille ja eikun louhimaan. Se että pysytäänkö tällä linjalla jatkossakin jää nähtäväksi.
Kuinka tärkeänä pidätte yhtyeenne sanoituksia? Onko yleisesti yhtyeiden sanoituksiin paneutuminen vähentynyt musiikin siirtyessä yhä enemmän verkkoon? Enää levyjen kansivihkoja ja sanoituksia ei selata samaan malliin kuin omassa nuoruudessanne.
Kyllä teksteissä pitää joku pointti olla ja niiden takana täytyy pystyä seisomaan. Tälläkin saralla on (ehkä) tapahtunut kehitystä. Ensimmäisten sanoituksien väsääminen oli nimittäin aika tuskallista koska edelliset ja ainoat tuli tehtyä vuonna 1992. Nykyisinhän nuo sanat peilaa hyvinkin paljon omaa maailmankuvaa ja mitä ympärillä tapahtuu. Saarnamieheksi en silti ala. Toivoisin että niitä vihkosia selattaisiin edelleenkin ja sanoja luettaisiin. Kyllähän niihin on kuitenkin panostettu sen verran, että olisi harmi jos osa kokonaisuudesta jäisi hämärän peittoon. Itse ainakin tutustun uusiin levyihin sohvalla mukavasti makoillen ja sanoja seuraten.
Suomesta on tullut viime vuosien aikana todella kovia death metal bändejä, mutta todellisia läpimurtoja ei ole tapahtunut? Mistä tämä mielestänne johtuu?
Onko niitä läpimurtoja tullut lähiaikoina oikein muualtakaan? Ainakaan isossa mittakaavassa. Kyseessähän on kuitenkin marginaalimusiikki ja 90-luvun kaltaista death metal kiimaa ei ole havaittavissa. Mutta kyllähän se on fakta, että suomen musiikkiviennissä panostetaan ns. salonkikelpoisiin artisteihin joissa on harvemmin mitään särmää. Tuttua ja turvallista. En kyllä usko että kovinkaan moni joka tälle polulle on lähtenyt haaveilee mistään läpimurrosta. Tulee jos on tullakseen. Musiikki edellä tässä mennään.
Mitkä ovat Torture Pulsen keikkasuunnitelmat ja missä teidät voi nähdä livenä?
Seuraavat keikat on 14.8 Lahti – Rooster Deathfest ja 15.8 Tampere – Varjobaari. Ouluun on työn alla 1-2 vetoa. Facebook sivuilta löytää viimeisimmät infot. Lisää saa mielellään tarjota ennenkuin vetäydytään taas uuden levyn tekoon.
Palatakseni erittäin hyvään soundimaailmaanne, niin pakko kysyä, että kuinka helposti levynne soundit ovat toteutettavissa livenä?
Itse asiassa me ei olla edes yritetty lähteä kopiomaan levysoundia lavaolosuhteisiin. Siinä on melkoisen kova riski että homma menee ihan puuroksi, eikä kellään ole enää kivaa. Jos löytyis vakio miksaaja niin saattaishan tuo onnistuakkin. Livesoundi on kyllä brutaali, mutta huomattavasti selkeämpi kuin levyllä.
Oulu on kautta historian yksi Suomen kovimpia hevikaupunkeja. Mikä Oulussa on paremmin kuin muualla? Onko bändien välillä kuinka paljon yhteistyötä?
Onkohan täällä mikään niin erityisen hyvin tai paremmin kuin muualla? Ainakaan meille ei ole kadut olleet kullalla päällystettyjä. Kyllähän täällä toimii järjestöjä joiden tarkoituksena on viedä oululaista musiikkia eteenpäin, mutta metalli on siellä hyvin pienessä osassa. Tämä kaupunki näyttäis kyllä nykyään olevan enemmän pop kuin metal. Kyllähän yhteistyö on se mikä kannattaa ja suunnitelmat itää. Rikostovereina toimivia on ainakin Napoleon Skullfukk ja Sadistik Forest.
Metalliluola kiittää haastattelusta. Mitkä ovat viimeiset sanat lukijoille?
Menkääpä meidän Bandcamppiin ja ostakaa levyjä. Sit saatas tehtyä se kuppanen pay-to-play itäeuroopanrundi jonku neverheard bändin lämppärinä. Sitä varten sitä aina aamuisin herää…
Toimittaja: Juha Karvonen 07/2015
Kuvat: Tatu Olavi Ollanketo & Torture Pulse promomateriaali
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
