Manowar-leirissä elettiin kiireistä aikaa vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen loppumetreillä. Bändin kymmenes studioalbumi ”Gods Of War” oli ilmestynyt 2007 ja seuraavaksi vuorossa oli suuria suunnitelmia. Amerikkalaiset olivat lyöttäytyneet kimppaan saksalaisen kirjailijan, Wolfgang Hohlbeinin, kanssa. Ajatuksena oli että seuraavan, ”Hammer Of The Godsiksi” nimetyn, Manowar-albumin konsepti sijoittuisi kirjailijan uuteen ”Asgard-Sagaan”.
Esimakua saatiin mainion ”Thunder In The Sky” -EP:n muodossa vuonna 2009, mutta sitten suunnitelmat menivät uusiksi. Rumpali Scott Columbus erosi yhtyeestä jo ennen EP:n julkaisua 2008 ja kuoli kolme vuotta myöhemmin. Pomo Joey DeMaio päätti, ettei ”Hammer Of The Godsia” tultaisi julkaisemaan ja sen sijaan debyyttialbumi ”Battle Hymns” nauhoitettiin uudelleen.
Ristiriitaisen vastaanoton saaneen uusintajulkaisun jälkeen vuorossa oli uutta materiaalia. ”The Lord Of Steel” sai kunnian olla 11. Manowar-albumi, joka ilmestyi 10 vuotta sitten. Uutukaisesta saatiin jo esimakua aiemmin, sillä Metal Hammer-lehden kyljessä ilmestyi levystä ”Hammer Edition”. Tuo versio esitteli yhtä raitaa vaille koko levyn sisällön pienin sovituseroin varustettuna.
”Hammer Edition” sai osakseen suurta hämmennystä erityisesti soundimaailmansa vuoksi. Joey DeMaion basso kuulosti epämääräiseltä pörinältä ja myös muutoin äänimaailma teki pahasti hallaa sävellyksille. Kyseessä kun ei vielä ollut varsinaisen albumin julkaisu, toiveet soundien korjaantumisesta itse pääteokselle olivat korkealla. Pettymys oli melkoinen, kun kuuntelukokemus oli lähes vastaava kuin muutamaa kuukautta aiemmin.
Oli hyvin outoa, että viimeisen päälle aiemmin tuotoksiaan hionut yhtye lähti tällaiselle tielle ja julkaisi näin primitiivistä jälkeä. Suuren alkujärkytyksen jälkeen kappalemateriaali alkoi lopulta nostaa päätään ja käteen jäi kohtuullinen suoritus. Bändi oli ottanut monta askelta taaksepäin ja uudet kappaleet olivat vähemmän täyteen pumpattuja sekä enemmän perinteisempään Manowariin kallellaan olevia.
Mukana on tuttuja Manowar-kliseitä. Metallin sekä bändin uskollisten kannattajien ylistys on sanoituksissa läsnä. Ilahduttavasti askelia otetaan myös pois omalta mukavuusalueelta esimerkiksi ”Born In A Gravessa”, jossa sukelletaan vampyyrimaailmaan. Tällainen variaatio tuo raikkaan tuulahduksen tukkoisen äänimaailman keskelle.
”Manowarriors” ja ”Hail, Kill And Die” onnistuvat perinteisempien bändin arvojen ylläpidossa ja videobiisi ”El Gringo” paljastuu lopulta tarttuvaksi raidaksi. Paljon mielipiteitä jakanut ja nykyään todennäköisesti loppuelämänsä vankilassa viettävä kitaristi Karl Logan onnistuu juuri viimeksi mainitun biisin sooloissa. Tuntuu kuin Karl Mojaleski-nimisenä syntynyt soittaja olisi saanut aimo annoksen sielukkuutta soittoonsa ylimalkaisen taitojen näyttelyn sijasta. Kyseinen soolo on herran paras Manowarin riveissä vedetty esitys.
Levyn kovinta antia tarjoaa ”Touch The Sky”/”Born In A Grave”/”Righteous Glory”-kolmikko, joka on jäänyt soittoon useamman muun kappaleen jäätyä unholaan. Esimerkiksi loppupuolelta löytyvä ”Annihilation” on täysin turha veto, päätösraita ”The Kingdom Of Steel” ei mahtipontisesta nimestään huolimatta kanna pitkälle ja nimibiisi ottaa eniten osumaa huonosta soundimaailmasta.
”The Lord of Steel” ei hätyyttele bändin 1980-luvun tuotoksien meriittejä, eikä ole missään nimessä klassikkokamaa. Se oli silti kohtuullinen paluu perinteisemmän Manowarin pariin. Albumi, joka pystyy puutteistaan huolimatta tarjoamaan useamman viihdyttävän hetken.
Näin myöhemmin tarkasteltuna on vaikea uskoa, että vuonna 2022 kyseessä on edelleen bändin tuorein uutta materiaalia sisältävä täyspitkä levy. Toki yhtyeen julkaisutahti oli ollut melko maltillista jo kauan ja on vuosien varrella muutamia uusia biisejä kuultu, mutta silti ei olisi uskonut veteraanien vauhdin hiipuvan näin pahasti.
Mikäli ”The Lord Of Steel” jää ”Metallin kuninkaiden” viimeiseksi albumiksi, jättää se saamistaan pyyhkeistä huolimatta positiivisen jälkimaun bändin pitkän sekä ansiokkaan uran loppunäytöksenä.
7+/10
Miika Manninen
1. The Lord Of Steel
2. Manowarriors
3. Born In A Grave
4. Righteous Glory
5. Touch The Sky
6. Black List
7. Expendable
8. El Gringo
9. Annihilation
10. Hail, Kill And Die
11. The Kingdom Of Steel
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}