Kesti kauan ennen kuin sain puoli-väkisin otettua turkulaisten uutukaisen kunteluun. Ei sillä etteikö aikaa olisi ollut vaan puhtaasti siitä syystä että bändin edellinen pitkäsoitto, ”Depths Below Space And Time”, oli puuduttava ja suoraan sanoen luotaantyöntävä tekele. Levy oli kokeellinen ja progressiivinen. Tämä ei sinällään haittaa, mutta tässä tapauksessa kompastuttiin omaan nilkkaan ja mentiin biisit unohtaen teknisyys edellä. Lopputulos oli hajuton ja mauton. Tarttumapintaa ei löytnyt pätkääkään.
En tiedä mitä noin neljän vuoden aikana on tapahtunut, mutta tuntuu kuin ”Exquisite Aspects Of Wrath”:illa soittaisi aivan eri bändi. Sävellyksiin on löytynyt aivan uusi terä. Progeilut on lähes kokonaan jätetty menneisyyteen ja laitettu yksinkertaisempi vaihde silmään. Tämä ei tietenkään automaattisesti tarkoita tylsää ja mitäänsanomatonta. Päinvastoin, edelliseen verrattuna Mormantin nelikko on saanut musiikkinsa kuulostamaan raikkaalta sekä uudistuneelta.
Harha askelten jälkeen yhtye on löytänyt tasapainon aggressiivisemman runnomisen ja Opethmaisen himmailun välilla. Toisin sanoen pienimuotoista koukeroa löytyy edelleen, mutta tällä kertaa ne on istutettu mukailemaan biisejä, ei peittämään kaikkea muuta alleen.
Nyt on pakko nostaa hattua sille miten hyvin bändi on saanut uudistettua musiikillista ilmettään juuriaan unohtamatta. Vielä on melkoisesti matkaa jäljellä, mutta suunta tuntuisi tällä hetkellä olevan oikea.
7/10
Marko Klingberg
1. Words Corrupted
2. Themis Supreme
3. Insignificant Perception
4. The Dream Forlorn
5. Nothing But Lies
6. Bleed
7. Saturated With Hate
8. Eaten From Within
9. The Vague End
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.