[three_fourth]Brittiläinen Carcass on yksi grindcoren sekä (melodisen) death metallin pioneerejä. Alkuaan grindcorella startannut yhtye otti kolmannella levyllä ison harppauksen eteenpäin siirtyen ruhojen kanssa suoraan death metallin puolelle ja leikkaussalien steriilimpiin työskentelyolosuhteisiin. Edellinen albumi Symphonies of Sickness (1989) oli grindcoren mestariteos ja monien mielestä yhtyeen paras julkaisu. Necroticism: Descanting The Insalubrious ilmestyi death metallin kulta-aikana vuonna 1991.
Musiikillisesti liikutaan siis lähempänä death metallia kuin puhdasta grindcorea. Lihamyllyn läpi on tungettu sopivassa mittasuhteessa puhdasta kuolemaa ja siihen kylkeen parhaimmat palat grindcoresta. Lopputuloksena on yksi kaikkien aikojen parhaimmista alan julkaisuista. Yhtyeen musiikki on hyvin omaperäistä temponvaihteluineen, riffeineen, sooloineen sekä melodioineen. Rumpali Ken Oven nakuttaa yhtyeen musiikillisen hyökkäyksen täysin pakettiin ja veitsenterävät sävellykset repivät sielua vielä 25 vuotta julkaisun jälkeen. Levyllä kuultavat introt ovat porautuneet kalloporan lailla ihmismielen syvimpiin syövereihin. Lääketieteelliseet dialogit ovat kaikessa makaaberisuudessaan kiehtovan kuuloisia ja jonka aikana tekisi mieli itsekin tarttua autopsiassa käytettäviin työvälineisiin.
Levyllä esiintyy ensi kertaa ruotsalainen kitaristi Michael Amott, jonka vaikutusta Carcassiin soundiin ja etenkin melodiakuvioihin ei voi väheksyä. Seuraavan albumin ”Heartworkin” siemenet olivat kylvetty ja loppu on historiaa.
Albumin kahdeksan kappaletta kellottavat ajaksi 48 minuuttia. Kuuntelusessio on suhteellisen raskas, mutta sitäkin palkitsevampi. Biisit hakevat paikkaansa kunnes avautuessaan tuovat ihmisen sisäelimet eteesi kaikessa hienoudessaan. Levyn tarttuvin kappale ”Corporal Jigsore Quandary” tempaisee Ken Ovenin rumpukomppien avulla lihakoukun lailla niskalihoista kiinni. Biisin rytmitys ja riffit saavat luusahan toimimaan millintarkasti. Ja vielä kun kitaristi Bill Steer murisee Jeffrey Walkerin ohella ohjeita, niin omatoimiset lääketieteelliset opinnot eivät voisi paremmin alkaa. Poikkeusta eivät tee muutkaan kappaleet, vaan omaleimainen nerokkuus ja jopa progressiiviset sävellys- ja sovitustaidot säilyvät läpi levyn. Vaikka melodiaa löytyy, niin albumin yleisilme kumminkin on painostavan raskas, toisin kuin seuraavalla albumilla ”Heartworkilla” johon tuotiin myös ripaus raikkautta ja tietynlaista kaupallisuutta.
Albumilta nostaisin esille myös kappaleet ”Pedigree Butchery” sekä ”Incarnated Solvent Abuse”, jotka nostaisin vaivoin muita kappaleita korkeammalle. Etenkin jälkimmäisen alku on kaikessa kieroudessaan jäätävän kuuloista, ja kun pääriffi lähtee käyntiin niin tekisi mieli tukehduttaa itsensä ruumissäkkiin. Soundillisesti albumi on kovaa tekoa. Alavireiset kitarat rouhivat bassoraidat toki liian alas, mutta levyä kuunnellessa se ei kuuntelukokemusta häiritse. Rumpusoundi on tiukka ja kaikki iskut osuvat kunnolla kohteeseensa. Soolot ja kitaramelodiat ovat nostettu myös hienosti pinnalle. Tuottajana ja miksaajana toimi Colin Richardson, joka on tuttu mies mm. Bolt Throwerin sekä Napalm Deathin albumeilta.
Necroticism: Descanting the Insalubrious on kansikuvaa myöten ehdoton klassikko. Levy on jäänyt harmittavasti ”Heartworkin” varjoon, vaikka musiikillisia perusteita mielestäni tälle ei ole. Joka tapauksessa Carcass iski vuosien 1989 – 1993 aikana kolme kivenkovaa albumia ulos, jotka vielä tänäkin päivänä saavat mädäntyneet ruhot yskimään tappavaa tautia kuulaaseen syysilmaan.
9½/10
Juha Karvonen
https://www.youtube.com/watch?v=AfjYYh2AWrs
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01 Inpropagation
02 Corporal Jigsore Quandary
03 Symposium Of Sickness
04 Pedigree Butchery
05 Incarnated Solvent Abuse
06 Carneous Cacoffiny
07 Lavaging Expectorate Of Lysergide Composition
08 Forensic Clinicism – The Sanguine Article[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}