Saksalainen Edguy sai aikanaan nimensä bändin jäseniä koulumaailmassa ohjanneen ”Edgar”-opettajan myötä. Vuonna 1992 toimintansa aloittanut yhtye on ehtinyt marinoitua monissa liemissä, lopulta nokkamies Tobias Sammet laittoi luomuksensa pöytälaatikkoon lyödessään isot panokset Avantasiaan.
Vielä 10 vuotta sitten aikaa löytyi myös Edguylle ja päivänvalon näki ”Age Of The Joker” -pitkäsoitto. Saksalaisten vuosituhannen alkuun kulminoitunut huikea nousukiito oli hivenen taittunut loistavien ”Mandraken” sekä ”Hellfire Clubin” jälkeen ilmestyneen ”Rocket Ride”/”Tinnitus Sanctus” -kaksikon myötä. Molemmista löytyi toki omat huippuhetkensä, mutta kokonaisuuksina niiden voimakkuus oli kaukana bändin parhaimmistosta. Edessä oli siis näytön paikka.
Albumia pohjustanut ”Robin Hood” ei vielä paljoa lupaillut ja lähinnä toivoi sen olevan levyn heikointa antia. Harmittavasti näin ei ollut silloin, eikä aika ole paljoa tilannetta korjannut. ”Age Of The Joker” oli ilmestyessään pettymys ja samaa tunneskaalaa pukkaa esiin myös vuosikymmen myöhemmin levyä läpikäydessä.
Kappalemateriaali on suurelta osin yllättävän kankeaa ja Sammetin muut teokset huomioiden jopa ideaköyhää. Täysin toivoton tapaus levy ei silti ole ja esimerkiksi ”Breathe”/”Fire On The Downline”/”Behind The Gates To Midnight World” -kolmikko muistuttaa hieman siitä magiasta, jota Edguy on parhaimmillaan tarjonnut. Tästä kolmikosta ei lopulta ole paljoa apua, sillä levy on yksinkertaisesti väsähtäneen kuuloinen ja tekijänsä huonoin.
Suuren hutilaukausten kirjon ja rimanalituksen maksimoinnin täydentää vielä se, että kitaristi Jens Ludwigin säveltämä ”God Fallen Silent” ei mahtunut jostain syystä itse albumille mukaan. Bonusraidaksi jätetty mainio biisi olisi ollut albumin paras ja omalla läsnäolollaan pystynyt hiukan pelastamaan ontuvaa kokonaisuutta.
Karu fakta on, ettei ”Age Of The Joker” jätä paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tähtihetket ovat liian harvassa, eikä levystä löydy sellaista kantavuutta, joka on pitänyt Edguyn muita tuotoksia edes osittain tuoreina. Suuri pettymys ja bändin diskografian huonoin albumi. Tämä paha kangistuminen ei onneksi jäänyt kokoonpanon joutsenlauluksi, sillä kolme vuotta myöhemmin julkaistu ”Space Police – Defenders Of The Crown” nosti tasoa merkittävästi. Se ei tosin pelastanut Edguyn päätymistä lopulta telakalle vuonna 2020.
6-/10
Miika Manninen
1. Robin Hood
2. Nobody´s Hero
3. Rock Of Cashel
4. Pandora´s Box
5. Breathe
6. Two Out Of Seven
7. Faces In The Darkness
8. The Arcane Guild
9. Fire On The Downline
10. Behind The Gates To Midnight World
11. Every Night Without You
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}