Tehdään heti selväksi – en ole metalcoren ystävä. Tätä levyä kun tarjottiin allekirjoittaneelle arvioitavaksi ja kerrottiin kyseessä olevan metalcorea, päätin ottaa haasteen vastaan ja lähestyin tätä levyä objektiivisesti sekä avoimin mielin. Jumalauta perkele, kyllä kannatti!
Vuonna 2015 Mikkelissä perustettu Balance Breach on vuosien saatossa kypsytellyt aromipesässään kenties kuluvan vuoden parhaimpia kotimaisia raskaamman musiikin levyjä – kyseessä on vielä bändin debyytti!
Levyn starttaava “Most Of This” on toimiva veto ja tässä kohtaa luulin, että ennakkokäsitykseni levystä olisivat pitäneet kutinsa – sanoisin, että eka biisi on vasta intro loppulevylle, joka on kuin täysi repullinen hittejä. Kakkosraitana oleva “Double Down” kirjaimellisesti tuplaa vaihdekoneiston ja hyppää suoraan ykkösvaihteelta 10. vaihteelle. Energiatasot ovat gargantuaanisia!
Ennakkoon pelkäsin albumin olevan sitä breakdown-jynkytystä ja rapuasentoja, mutta ensimmäistä kertaa tällainen tyylipuhdas breakdown tulee levyn puolessa välissä biisissä “Mandate”, joka on samalla levyin lyhyin. Tämä ei ole huono biisi, vaan sopivan tunnelmallinen välipala, hengähdystauko, keidas ja Puttosen Esso ennen kuin matka taas jatkuu lusikka pohjassa. Itselle levyn suurin täsmähitti on levyn nimikkokappale “Dead End Diaries” – järkyttävän iskevä iskelmä. Voin vain kuvitella miten popula menee atomeiksi tästä keikoilla.
Biisien taustoilla soi komeita kosketinkuvioita, kauniita kitaranäppäilyjä ynnä muita pieniä yksityiskohtia jotka tuovat tunnelmaa sekä lisäarvoa teoksille. Näppäriä koukkuja soittelevat jäbät ja aina biisit edellä – mihinkään soitinrunkkaukseen ei missään kohtaa sorruta. Monipuolinen kappalemateriaali kantaa maaliin asti, vaikka loppupuolella jotkut kappaleet eivät aivan vertailussa yllä muiden tasolle, mutta se kertoo vain kokonaisuuden kovasta tasosta.
Laulaja Aleksi Paasonen on mies paikallaan mikrofonin takana – monipuolinen kultakurkku, josta kajahtavat hienosti niin puhtaat laulut, Zack de la Rochaa muistuttavat puhejulistukset sekä kireämpi kärinä. Näistä kolmesta ääripäästä ainoastaan jälkimmäisin on omalle örinäkorvalle se heikoin lenkki, mutta samaan hengenvetoon on todettava että Paasosen ääni on omaperäinen eikä muistuta itselle ketään muuta, joten se on vain äärimmäisen positiivinen etu bändin soundille.
Onko tämä siis metalcorea? En minä tiedä. Balance Breach ei vastaa mielikuvaani metalcoresta, joten sanon vain että kyseessä on hyvää raskasta musiikkia!
Levy yllätti odotukseni täysin ja sai minut puolelleen, joten bändi on tehnyt paljon asioita oikein.
Tämä levy kannattaa katsastaa, laittaa volyymit täysille, pistää silmät kiinni, katsoa aurinkoon ja nauttia Balance Breachin tunnelmista.
Onko tässä vuoden 2020 kotimainen (kesä)levy?
9/10
Janne Lesonen
1. Most Of This
2. Double Down
3. The Wolves Are Out
4. Dead End Diaries
5. Aurora
6. Mandate
7. November
8. Show You the Sun
9. Bad Blood
10. Here And Gone
Linkit:
https://www.facebook.com/balancebreach/
https://www.instagram.com/balancebreach/
https://twitter.com/balancebreach
Musiikkidiggari jolle maistuu niin kosminen dub reggae kuin kiukkuinen black metal ja kaikkea siltä väliltä. Huumorintajuinen oman elämänsä kuningas, jolla on jyrkkiä mielipiteitä musiikista sekä ulkomusiikillisista seikoista. Harrastuksiin kuuluu englanninkielinen improvisaatiokomedia, itsensä kehittäminen sekä Seinfeld -tv-sarjan palvominen.
 Metalliluolan arvio, Janne Lesonen.){kind=link}