Tamperelainen kotimaisen melankolian kärkiyhtye Vorna päätti lähes tasan vuoden mittaisen keikkataukonsa ilahtuneen fanilauman edessä Tampereen Yo-talolla perjantaina lokakuun 12. päivä.
Tapahtuman äärelle tultiin läheltä ja kaukaa. Illan lämmittelijänä nähtiin fantasia- ja folkvaikutteilla melodista death/black metaliaan vahvasti maustava Drearyym.
Shown aikana oli keikkatauolta paluun lisäksi muutakin aihetta juhlaan. Vorna juhlisti kotiyleisön edessä myös kymmenvuotista taivaltaan koko matkan samana pysyneellä miehistöllä. Illan aikana kuultiin myös innolla odotettu uutinen kolmannen levyn valmistumisesta.
Ilta alkuun eeppisin sävelin
Drearyymin aloittaessa paikalla oli mukavasti porukkaa ja bändin paitoja näkyi yleisössä useita. Yhtyeen esiintymistä on tullut todistettua aikaisemmin vain kerran reilu vuosi sitten, eikä tuotantokaan ole ehtinyt tulla kovin tutuksi. Bändi veti kuitenkin mahtipontisin sävelin sen verran tiiviin setin, että keskilattian vieruskaveri tuumasi välittömästi soiton laannuttua menevänsä merkkupöydälle levykaupoille, ja hyvästä syystä.
Itselläni oli kuitenkin odotukset kiinni pääesiintyjässä, joten mieleen jäi parhaiten kosketinsoittaja Eero Ahosen loistava eläytyminen, basisti Aleksi Tossavaisen luonteikas esiintyminen sekä paras koskaan kuulemani versio Läntisen Tommin “Via Dolorosasta”.
Juurilta nykypäivään
Vornan setin myötä vietettiin muisteluhetkiä kuusikon ensimmäisestä koskaan tekemästä kappaleesta, reippaasta bläkkisrykäisy “Snowcovered Landista” tulevan albumin maistiaisiin. “Syvyydet” kuulostaisi lupaavasti jatkavan pari vuotta sitten päivänvalon nähneiden “Aalloista” ja “Tie Varjoista” – kappaleiden linjaa.
Settilistalla kuultiin useita yhtyeen toimesta harvemmin kuultuja kappaleita ja debyyttilevyn tuotanto oli mukavasti esillä. ”Ajastaika”-albumilta useammin kuultu “Ukkonen” soi nykyasustaan poiketen demoversiona, saaden varsin lämpimän vastaanoton. Viimeisimpänä julkaistu sinkku “Tie Varjoista” lienee kulunut soittajien sormissa taannoisilla kiertueilla liiaksi, koska tällä kertaa biisiä ei esitetty.
Mainion keikan tähtihetkeä on vaikea valita, mutta erityisen herkkää teki kuulla kakkosalbumin hiljentymishetki “Vaipunut”, sekä luonnollisesti allekirjoittaneen ikisuosikki “Aalloista”. Koreografiapalkinto menee tällä kertaa “Kaivatun Uni” -kappaleelle, joka innosti solisti Vesa Salovaaran esittämään myös tanssitaitojaan.
Yo-talon vallanneessa mustapukeisessa kansassa näkyi tiheään Vorna-paitoja ja -huppareita. Myös yleisön osallistumisesta voi päätellä väen osuneen illalla aivan oikeaan paikkaan. Tauon aikana leijonanharjansa menettäneen Salovaaran kysymyksen vastausten perusteella paikalla oli myös lauma yhtyeen taivalta demoajoista seuranneita.
Välispiikit tarjosivat hykerryttävän itseironisella huumorilla höystettyjä kuulumisia, uutisia sekä muisteloita, kuten sekä bändiä että yleisöä vähintään hymyilyttäneitä lainauksia Vornan ensimmäisestä Infernon demoarviosta. Ankarat sanat lienevät kasvattaneet sekä nöyryyttä, että taistelutahtoa. Näinä päivinä Vorna on tuotannossaan varsin toimivasti omavarainen, ja jälkeenpäin parhaalla tahdolla kauas rakentavasta kritiikistä jäävä palaute herätti hilpeyttä sekä lavalla, että yleisössä.
Äänentoistollisesti Yo-talo ja ääniteknikko olivat Vornalle tällä kertaa ystävällisiä. Yhtyeen monitahoinen musiikki ja Salovaaran uniikkia melodista lauluääntä sekä raivoisaa ärjyntää yhdistävät vokaalit eivät varmasti ole helpoimpia mikseripöydän takaa ajatellen. Soittimet kuuluivat erityisesti taaemmas kiitettävästi, vaikka hetkittäin melodisille lauluille olisi voinut toivoa enemmän voimaa.
Kokonaisuudessaan ilta oli mitä parhain. Ilta oli täynnä loistokeikkojen parhaita elementtejä, hymyjä, vispaavia lettejä, ilmaan nousevia nyrkkejä sekä lyriikat sydämestään tuntevaa yleisöä. Yleensä Vornan 10-vuotissiynttärikeikka meni heittämällä allekirjoittaneen tämän vuoden live Top 5 -listalle, ellei jopa kolmen kärkikahinoihin.
Keikkatauko on nyt lusittu ja lisää uutisia luvattiin kuultavaksi myöhemmin syksyn mittaan. Levyn julkaisuajankohdan lisäksi toivomme kiivaasti uusia live-esiintymisiä!
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
