Tamperelainen Tryer julkaisi neljännen albuminsa huhtikuun puolivälissä. Kyseessä on hardcore/punk-yhtye, jonka musiikista löytyy myös yhtymäkohtia heavy metaliin. ”Ei kuole koskaan” sisältää bändin mukaan ”nopeaa, kääntyilevää ja ojanpenkkoja hätyyttelevää ärhentelyä”. Kuvaus osuu maaliinsa kuin se kuuluisa nyrkki silmään.
Levyn aloitus on pelottavan vakuuttava. Tarttuvuutta pursuava avauskolmikko ”Omasta naamasta nuolen”/Vaivoin ehjä, vaivoin vain”/”Pala auringosta” antaa hurjat sävärit. Tiukkaa kaahausta, hyviä melodioita, maukkaita sooloja ja sopivan räkäistä ulosantia löytyy muille jaettavaksi asti. Jopa muutama vanhan liiton hevarin sydäntä lämmittävä yllätys on ujutettu mukaan. Esimerkiksi ”Pala auringosta”-biisin lopulla tarjoillaan todella murea heavy metal -riffi, joka voisi hyvin olla Acceptin Wolf Hoffmanin varastosta.
Äärimmäisen tiukan alun jälkeen tahti hiipuu. Biisit eivät ole huonoja, mutta tietynlainen keskinkertaisuus alkaa vaivata ja hyvä ote kirpoaa. Kappaleissa on edelleen asiallista draivia, mutta ne jäävät kokonaisuuksina eräänlaiselle ”välimallin jätkä”-asteelle. Pienimuotoista harhailua kestää aina levyn lopulle saakka, kunnes päätösbiisi ”Vertauskunta” palauttaa kurssin oikeaan suuntaan. Kyseessä on avauskolmikon tasoinen voimakas veto, jonka kertosäe on timanttinen. Erityisesti loppuun heitetty köörihoilaus saa aikaan tunnetilan, jossa tekisi mieli lähteä sekoilemaan ja levittämään punkin ilosanomaa.
”Ei kuole koskaan” jättää itsestään kokonaisuutena kaksijakoisen kuvan. Parhaat biisit ovat todella hyviä, mutta mukana on myös sävellyksiä joista ei tartu juuri mitään mieleen. Levy jää tästä huolimatta reilusti plussan puolelle huippuhetkiensä ansioista. Ehdottomasti tarkistamisen arvoinen albumi, mikäli hardcoren, punkin ja heavyn epäpyhä liitto kiinnostaa.
7+/10
Miika Manninen
1.Omasta naamasta nuolen
2.Vaivoin ehjä, vaivoin vain
3.Pala auringosta
4.Zen
5.Maanantain armolahja
6.Tavat ja tarpeet
7.Ei kuole koskaan
8.Hunter S. Nixon
9.Mielensärajoittaja
10.Katumusharjoitus
11.Vertauskunta
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}