Helsingissä tarjottiin mahdollisuus kuulla toimiva, mutta hieman odottamaton kombo, kun Kuudennella linjalla esiintyi twinpeaksmaisiin tunnelmiin kuulijan johtanut unipop-yhtye Cats of Transnistria sekä tanssijalkaa kutkuttava post-punk kokoonpano Grave Pleasures.
Illan alkajaisiksi lavalle noussut helsinkiläis-trio Cats of Transnistria keräsi lavan eteen rauhallisen yleisön. Rauhallinen ja alakuloinen tunnelmointi otettiin vastaan kuitenkin varsin mukavasti.
Ennakkoon käytännössä tuntematon artistiryhmä tuntuikin yllättävän sopivalta aloitukselta lumettoman tammikuun torstai-illalle. Vaikka illan pääesiintyjän meininki onkin energiatasoltaan aivan jotain muuta, yhdisti avauksen ja Grave Pleasuresin sama synkkiin uniin viittaava perusjuonne ilmaisussa. Cats of Transnistria koostuu kolmesta muusikosta ja musiikki luodaan laulun, koskettimien, viulun ja kitaramelodioiden keinoin. Twin Peaks -mielleyhtymän toi varsinkin Henna Emilia Hietamäen unenomainen laulu.
Grave Pleasures onnistui välttämään korvani jostain syystä varsin pitkään, ja bongasin yhtyeen vasta Solstafirin lämmittelijänä viime lokakuussa. Se oli rakkautta ensi livekokemuksella, ja lokakuun keikan jälkeen varsinkin goottipunk-villikoiden tuorein albumi ”Motherblood” on pyörinyt soittimessa tiuhaan.
Yhtyeessä viehättää varsinkin sen autenttinen 70-luvun lopun kauhupunk-fiilis esimerkiksi Misfitsin hengessä. Lavashow kavereilla on energinen ja hyväntuulinen. Kemiat tuntuvat olevat bändin sisällä kohdillaan. Vaikka solisti Mat McNerney koreografioineen ja tiiviine yleisökontakteineen ottaakin lavalla tilaa ja huomiota, ei muukaan yhtye jää paikalleen himmailemaan.
Kuudentoista biisin settilistalla kuultiin illan mittaan luonnollisesti tymäkkä valikoima syksyllä ilmestyneen ”Motherbloodin” kappaleita, mutta myös vanhempaa tuotantoa oli yleisölle tarjolla sekä Beastmilkin nimen alla vuonna 2013 julkaistulta ”Climaxilta”, että 2015 ensimmäiseltä Grave Pleasuresin nimellä julkaistulta ”Dreamcrashilta”.
Grave Pleasuresin soundia ei Kuudennen linjan auditiiviset haasteet haitanneet, vaan sekä bändin olemus, että äänimaailma sopivat keikkapaikan tunnelmaan. Yleisön seassa joratessa pystyi lähestulkoon kuvittelemaan itsensä lontoolaisen punk-luolan permannolle.
Vaikka keikka päättyi “The Wind Blows Through Their Skullsiin”, soi silti kotimatkalla pipodiskossa suosikkikorvamato “Joy Through Death”. Toivottavasti Grave Pleasuresin tahtiin pääsee jammailemaan taas pian livenä.
Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola
Settilista:
1.Infatuation Overkill
2.Doomsday Rainbows
3.Fear Your Mind
4.Be My Hiroshima
5.Genocidal Crush
6.Mind Intruder
7.You Are Now Under Our Control
8.Atomic Christ
9.Love in a Cold World
10.Falling for an Atom Bomb
11.Haunted Afterlife
12.New Hip Moon
13.Death Reflects Us
14.Deadenders
15.Joy Through Death
16.The Wind Blows Through Their Skulls
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
