[three_fourth]Onko Mastodon sinulle vielä vieras yhtye? Nyt on viimeistään aika korjata asia, koska Mastodonin viimeisin levy sen verran vahva esitys, että tämä vaatii tutustumista. Mastodon, tämä Atlantasta kotoisin olevaa metalliyhtyettä on vaikea lokeroida vain yhteen genreen. Jos vaikutteita on otettu progressiivisesta rockista kuin jazzistakin, niin toisella puolella voisi hyvin olla groove tai perinteinen heavy metal ja kaikkea siltä väliltä.
Mastodonin kaksi edellistä albumia Crack The Skye (2009) sekä The Hunter (2011) olivat pelottavan hyviä kokonaisuuksia, niin odotukset uutta albumia kohtaan olivat hyvin ristiriitaiset. Pystyykö yhtye vielä samaan tai kenties laittamaan paremmaksi? Vai lähdetäänkö seikkailemaan aivan uusille alueille? Ensimmäiset kuuntelukerrat helpottivat mielentuskaa jättäen albumista erittäin hyvän kuvan. Biisit kuulostavat bändiltä itseltään, mutta tarttuvuus sekä melodiat ovat helpommin kosketeltavissa. Vaikka omanlaista kikkailua löytyykin, niin ne tehdään kappaleiden ehdoilla, eikä lähdetä aivan toisiin ulottuvuuksiin.
Soundillisesti musiikki on ajettu karkkilaatikon läpi ollen kumminkin luontevaa sekä hyvällä tavalla viimeistelemättömän kuuloista. Kevyesti särötetyt kitarat iskevät tarttuvia riffejä sekä hienoja kitaravalleja. Mastodonin tyyliin riffit eivät poikkeuksia lukuun ottamatta pohjaudu vitossointuihin, vaan ne mutkittelevat ja kiemurtelevat kuin liukas käärme, josta et saa otetta. Tähän kun lisätään epätavalliset tahtilajit, jazzahtava ja kokeellinen rumputyöskentely sekä erityisen voimakas basso niin Mastodon on valmis tainnuttamaan kuuntelijan puolellensa. Laulupuolikaan ei ole tavalliseen tapaan toteutettu, vaan ne hoidetaan kolmen jäsenen toimesta. Lauluäänissä on eroja, mutta jollain maagisella tavalle sulautuu kokonaisuuteen luomatta liian suurta kontrastia äänien välille.
Edellisen albumin tapaan kertosäkeet ovat mieleenpainuvia, mutta eivät missään tapauksessa kertakäyttökamaa. Esimerkiksi levyn kaksi ensimmäistä kappaletta ”Tread Lightly” sekä ”The Motherload” voisivat soida valtavirran radiokanavilla myymättä kumminkaan sielua koneistolle . Vaikka kappaleiden kertosäkeet lähenevät pop/rock – akselin hunajaista tyyliä, niin biiseissä on jotain selittämätöntä taikaa, joka tartuttaa kuuntelijoita suurella prosenttimäärällä. Jos levyn alku on vahvaa, niin sama meno jatkuu lähes koko levyn ajan. Biisin rakenteet polveilevat samaa kaavaa, mutta kyllä siellä niitä herkkupalojakin on poimittavaksi Mastodonin tyyliin. Esimerkiksi kappale ”Aunt Lisa” saa muodollisuuksien jälkeen vähän erilaista lopetusta biisille. Voisin vielä nostaa levyltä esiin suoraviivaisen ”Feast Your Eyes:n” ja hienot kertosäkeet omaavat ”Ember Cityn” sekä ”Halloweenin”. Albumin päättyy valitettavasti levyn heikoimpaan kappaleeseen. Lähes kahdeksan minuuttinen ”Diamond In The Witch House” seikkailee sludge- sekä post metallin maisemissa jättäen biisistä vähän tyhjän kuvan.
Once More `Round The Sun on mielestäni Mastodonin helpoiten lähestyttävä sekä myös yksi yhtyeen parhaimmista albumeista. Levyn hengittävä yleisilme, tarttuvat kappaleet sekä sopivassa mittakaavassa progemainen lähestymistapa nostavat Mastodonia aina vain ylemmäs kohti metallimaailman mammutteja.
9 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Tread Lightly
The Motherload
High Road
Once More ’Round The Sun
Chimes At Midnight
Asleep In The Deep
Feast Your Eyes
Aunt Lisa
Ember City
Halloween
Diamond In The Witch House[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
