Vuonna 1986 New Yorkissa perustettu (alkujaan nimellä Rigor Mortis) Immolation on jäänyt harmittavasti jenkkidödiksen kakkosketjun tasaiseksi suorittajaksi. Vaikka bändi on työstänyt vuosien aikana tasaista ja yllättävänkin laadukasta materiaalia, niin harvoin Immolationia rinnastetetaan mm. Cannibal Corpsen, Obituaryn tai Deathin tasolle. Yhtyeen edellinen albumi “Kingdom of Conspiracy (2013)” oli lajissaan tasaista suorittamista vailla sen suurempia kohokohtia. Nyt kymmenennen studioalbumin kohdalla yhtye tuntuu olevan uransa parhaassa vedossa.
”Atonement” on levynä vaikeasti lähestyttävä. Se avautuu hitaasti ja ui mielensyövereihin kuuntelukertojen edetessä. Massiivinen äänimaailma pommittaa tärykalvoja samalla kun biisit suhahtelevat ohi kiinnittämättä sen suurempaa huomiota. Mutta jollain maagisella tavalla Immolation koukuttaa. Biisien nyanssit nousevat hiljalleen musiikista ja ottavat kansikuvan tuhonenkelinä kokonaisvallan sitoen kuuntelijan tiukasti penkkiin. Allekirjoittaneella levy soi parin päivän aikana parikymmentä kertaa ja tämänkin jälkeen biisien koukeroissa riittää vielä tutkiskeltavaa.
”Atonement” on soundeiltaan huomioarvoinen levy. Biisit hyökkäävät päälle todella voimakkaan ja dynaamisen äänimaailman saattelemana. Siinä missä Ross Dolanin matalat, lähes puheenomaiset vokaalit kouristavat vatsaa, niin Robert Vignan massiiviset sekä kierot riffit kielivät apokalyptisestä maailmasta kansikuvaa mukaillen puhumattakaan rumpali Steve Shalatyn voimakkaasta ja tarkasta soitosta. Kitarasoolot ja – melodiat ovat hyvin harkittuja eikä niillä mässäillä vaikka ne selvästi esille nostetaankin. Immolationin kiehtovuus piileekin yhtyeen tavassa käsitellä kappaleitansa. Musiikki ei ole millään tavoin ennalta-arvattavaa eikä noudata länsimaisen musiikin peruspilareita.
45-minuuttinen maailmanlopun äärellä taiteileva massiivinen albumikokonaisuus kätkee sisäänsä 11 kappaletta. Levyn avaava ”The Distorting Light” ottaa heti luulot pois ja iskee suoraan asian ytimeen raskailla riffeillään. Sama tyly meno jatkuu myös vauhdikkaassa ”When The Jackals Come” tai hitaasti käynnistyvässä, hienoja melodioita sisältävässä ”Fostering The Dividessa”. Levy on siinäkin mielessä erikoislaatuinen, koska yhtään heikompaa kappaletta siitä ei löydy. Ei ole puhettakaan etteikö Immolationin ”Atonement” olisi yksi vuoden 2017 parhaimpia death metal – albumeita. Kuuntele, tai itke ja kuuntele!
8,5 / 10
Juha Karvonen
01. The Distorting Light
02. When The Jackals Come
03. Fostering The Divide
04. Rise The Heretics
05. Thrown To the Fire
06. Destructive Currents
07. Lower
08. Atonement
09. Above All
10. The Power Of Gods
11. Epiphany[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}