45 vuoden takaisen kesän ”School’s Out” –albumilla Alice Cooper (tuolloin yhä Vincent Furnier) oli vielä vain yksi erittäin lahjakkaan Alice Cooper –nimisen bändin jäsenistä. Bändi säilytti saman kokoonpanon koko seitsemän albumia kattavan levytysuransa ajan (kaikki ilmestyivät vuosien 1969-1973 välissä). Siihen kuuluivat laulaja  Cooperin lisäksi kitaristit Glen Buxton ja Michael Bruce, basisti Dennis Dunaway sekä rumpali Neal Smith. Kaikki jäsenet osallistuivat biisien tekemiseen, joskin myös yhtyeen tuottajalla Bob Ezrinillä oli merkittävä rooli sävellys- ja sovitustyössä, erityisesti ”School’s Out”- levyllä.

Sopivasti kesälomien kynnyksellä vuonna 1972 ilmestyneen LP:n kannessa on kuvattuna erilaisin kaiverruksin ja piirustuksin koristeltu pulpetinkansi, joka on nykyisellään nähtävillä Las Vegasin Hard Rock Cafessa. Alun perin itse levy oli paperista tehtyjen tyttöjen pikkuhousujen välissä, mutta siitä piti luopua myöhemmissä painoksissa käytetyn materiaalin osoittauduttua liian helposti palavaksi. ”School’s Out” oli kokeellisuudestaan ja näyttävästä lavashow’staan tunnetun yhtyeen viides pitkäsoitto, joka varmisti lopullisen läpimurron kansainvälisestikin. Aiemmin bändi oli päässyt jo 21. sijalle USA:n Billboardin pop-listalla vuonna 1971 ilmestyneellä ’Eighteen’ singlellään, jota seuranneella ”Killer” (1971) albumilla oli jo monia muita klassikoiksi osoittautuneita biisejä, kuten ’Under My Wheels’ ja ’Be My Lover’.

Todelliseen kultasuoneen yhtye osui kuitenkin levyn nimikkobiisillä ”School’s Out”, joka on yhä tänä päivänä Alice Cooperin konserttien itse oikeutettu päätöskappale. Glen Buxtonin kehittämä avausriffi on yksi rock’n’roll-historian tunnetuimmista, ja laulun sanoma eli kapinanjulistus koululaitosta ja opettajia vastaan on taannut sille tukevan aseman koulujen loppumisen epävirallisena anthemina. Alice itse on kertonut sanoitusten saaneen alkunsa miettiessään vastausta siihen, mitkä ovat hienoimpia hetkiä elämässä. Hän päätyi kahteen vuosittain toistuvaan tapahtumaan: ”hetki ennen joululahjojen avaamista ja viimeiset kolme minuuttia ennen kuin koulu loppuu ennen kesälomia.” Jos tuon jälkimmäisen saisi kiteytettyä kolmen minuutin biisiksi, olisi menestys Cooperin arvion mukaan taattu, mikä osoittautuikin todenmukaiseksi arvioksi.

”School’s Out” on levyn harvoja puhdasverisiä hard rock-biisejä. Muuten yhtye jatkaa kokeilevaa linjaansa, jossa yhdistyvät hard rock, blues, jazz sekä Broadway-musikaaleista saadut vaikutteet. Levyn ehkä mielenkiintoisin kappale on ’Gutter Cat vs. The Jets’ niminen Cats –musikaalin innoittama ja jengitappeluista kertova biisi, joka alkaa mainiolla bassoriffillä ja muuntuu vähitellen varsin tavanomaisesta rockvedosta lähes täysiveriseksi musikaaliksi. Tekijöiden joukossa on bändin jäsenten lisäksi mm. West Side Storyn säveltänyt Leonard Bernstein. Alice Cooper palautti biisin ohjelmistoonsa ”Trash” –kiertueella (vuosina 1989-1990) näyttävällä jengitaistelu-koreografialla maustettuna.

’Luney Tune’ on monia eri musiikkityylejä varioiva nyrjähtänyt ja psykedeelinen biisi, jonka alkuosa muistuttaa hieman yhtyeen aiempaa ’Eighteen’ –hittiä, kun taas loppupuolella hurjastellaan kiihkeillä jazzviuluilla. Kuuhulluuden sävyttämässä sanoituksessa päähenkilö päätyy lopulta lukkojen taakse, josta ainoa tie vapauteen on partakoneenterä. ”Is this all real?/Is this all necessary?/Or is this a joke?”

’Blue Turk’ on puolestaan jatsahtava tunnelmointibiisi, jossa läpi levyn muutenkin loistava basisti Dunaway on elementissään kromaattisesti siellä täällä harhailevilla bassokuvioillaan. Puhallinsoittimet ovat kappaleessa ehkä liiankin suuressa roolissa ja ylipitkän soolo-osan uskoisi vähemmälläkin. Sanoituksissa aiheena on piilotellusti nekrofilia, mistä ilmiöstä Alice on jostain syystä tehnyt useampiakin tutkielmia. ”It tastes like roses on your breath, but graveyards on your soul!”

’My Staria’ dominoi alhaalta ylös ryntäilevä piano ja kappale on levyn raskainta osastoa. Maailmanlopun sävyiset sanoitukset kiteytyvät ehkä parhaiten tähän lauseeseen: ”And everyone blows up and nobody grows up to fill dad’s shoes/But that doesn’t matter ’cause no little boys really wanted to.” Public Animal #9’ iskee kehiin avausraidan jälkeen levyn rokkaavimman biisin, jossa palataan albumin kouluteemaan. Aiheena on mm. matematiikan kokeissa lunttaaminen, poikamainen jäynänteko ja mistä saada rahaa ryyppäämiseen.”If I keep my nose clean/I won’t get my eyes shined/But I’m proud to be public animal number nine!”

Rumpali Smithin nimiin laitettu sateisien leppoisasti alkava ’Alma Mater’ kertoo koulun loppumisesta ja siitä kuinka vaikeaa toiselle paikkakunnalle pienestä kylästä muuttavan päähenkilön on jättää vanhat ystävät taakseen. Alice välittää tämän haikean jäähyväistunnelman halvan radion säröiseksi muunnetulla laulusoundillaan erinomaisesti: ”It breaks my heart to leave you, Camelback, my high school.”

Levyn päättää kunnianhimoinen ’Grande Finale’ –instrumentaali, jossa palataan suoremmin tai epäsuoremmin moniin levyllä oleviin musiikillisiin teemoihin ja joka on ehdottomasti albumin parhaimmistoa. Elokuvamusiikkimainen funkahtava instrumentaali kasvaa vähitellen yhä mahtipontisempiin mittoihin puhallin- ja jousisovituksineen, kunnes aivan lopussa palataan vielä hetkeksi ’Gutter Cat vs. The Jets’- kappaleen syntetisaattorimelodiaan.

Kokonaisuutena ”School’s Out” on kokeilunhaluinen ja rajoja rikkova levy, mutta samasta syystä hieman epätasainen kaikkine eri tyylilajeineen ja orkestrointeineen. Tämän voi nähdä yhtä lailla levyn ansiona kuin heikkoutenakin ja se vaatii kuulijalta oikeanlaisen mielentilan. Sama pätee tosin koko alkuperäisen Alice Cooper –yhtyeen seitsemän albumia kattaneeseen tuotantoon ja on osaltaan syy siihen mikä tekee tästä shock rockin luoneesta instituutiosta niin mielenkiintoisen.

8½/10

Miikka Merikoski

1.School’s Out
2.Luney Tune
3.Gutter Cat vs. The Jets
4.Street Fight
5.Blue Turk
6.My Stars
7.Public Animal #9
8.Alma Mater
9.Grande Finale

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here