Yngwie Malmsteen – The Seventh Sign (1994)

[three_fourth]Vuosi 1994 ja metallimusiikki elää muutosten kourissa. Grunge, hardcore- sekä rap-tyyliset metalliyhtyeet raivaavat tilaa ihmisten levyhyllyissä. Muistan vieläkin tämän ajan kun harhailin metallimusiikin eriävillä poluilla kuitenkaan löytäen kuin hetken iloja uusista yrittäjistä. Silloin soittimessa pyöri mm. Biohazard, Machine Head, Life of Agony, Bodycount. Suuri death metal aalto oli pyyhkäissyt semmosella voimalla, että huonoja levyjä tuli ulos semmoista tahtia että ne söivät kohtuullisetkin levytykset pois markkinoilta ja ihmisten tietoisuudesta. Onneksi jotkut jo 80-luvulla menestyneet yhtyeet tarjosivat musiikkiaan ilman alalla vallinneita vaikutteita.

Yngwie Malmsteen on tuttu nimi jo ajalta milloin kuuntelin ensimmäisiä kertoja metallimusiikkia. ”Ynkän” I’ll see the Light Tonight musiikkivideo oli tuttua kauraa alle 10-vuotiaalle nassikalle ja levyt olivat kohtuullisessa soitossa, vaikka ei suurimpiin suosikkeihin kuulutkaan. Vuonna 1994 Yngwie julkaisi seitsemännen tasavahvan albuminsa nimeltään The Seventh Sign. Laulajan saappaissa oli tällä kertaa yhdysvaltalainen Michael Vescera.

Levy käynnistyy vahvalla kappaleella Never Die, jossa liikutaan hyvin perinteisissä maisemissa hienoilla sooloilla varustettuna. Biisissä on sopivasti vauhtia ja jenkkilaulajan ääni kuulostaa yllättävän hyvältä etenkin korkeissa kohdissa. Vähän samantyylistä voimaa ja nopeutta edustaa myös Hairtrigger sekä Crash and Burn ja ei voi olla huomaamatta, että edelliseltä levyltä rumpalin paikalta poissiirtynyt Bo Werner on korvattu voimakkaammalla kannuttajalla Mike Terranalla, jonka perusvarma työskentely kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Crash and Burnissa kuullaan hienoja rytminvaihdoksia ja biisi edustaakin levyn parhaimpia vetoja.

Kevyempää rock-osastoa edustavat biisit I Don’t Know, Meant to Be sekä Bad Blood jäävät väkisinkin levyn heikoimpaan kastiin ja tuntuvat vähän perusvarmoilta kappaleilta, vaikka eivät mitään välibiisejä suoranaisesti olekaan. Levyn balladit Forever One sekä Prisoners of Your Love ovat hienoja vetoja, vaikka siirappi valuukin Yngwien käsistä. Forever Onen akustiset kitaroinnit tuovat kappaleeseen syvyyttä ja hienot soolot finalisoivat kappaleet ehdottomasti Yngwien parhaimpien slovareiden joukkoon.

Brothers on tyylikäs ja surumielinen instrumentaali, jonka tunnelma ja hienot melodiat toimivat todella hyvin. Taidetta mikä koskettaa ja mitä jaksaa kuunnella vielä 20 vuotta albumin ilmestymisen jälkeenkin. Brothersin jälkeen isketäänkin sitten levyn nimibiisi The Seventh Sign joka käynnistyy äärimmäisen hienolla akustisella introlla. Nämä melodiat ovat mielenpainuvat ja biisi nousee eeppisiin mittoihin. Laulaja Michael Vescera vetää biisissä vahvimman laulusuorituksensa ja muutenkin kappaleen voimakas tunnelma näyttää keskisormea grungelle ja spindoctors- tyylisille hipeille.

Levyn viimeinen virallinen biisi on doomimaisen raskas Pyramids of Cheops, joka on varmasti yksi raskaimpia Yngwien säveltämiä kappaleita. Akustinen Sorrow-outro päättää levyn tyylikkäästi. Levyllä on mittaa sopivat 49 minuuttia ja Yngwie itse toimi tuottajana. Soundillisesti levy on hyvä ja syntikkakin pysyy hyvin taka-alalla antaen kitaroiden puhua kaunista kieltään. The Seventh Sign on fanien keskuudessa hieman aliarvostettu levy, minulle se on yksi Yngwien parhaista.

8+ / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
ynkkä
Never Die – 03.29
I Don’t Know – 03.25 (san. Vescera, Malmsteen)
Meant to Be – 03.52
Forever One – 04.35
Hairtrigger – 02.43
Brothers – 03.47 (instrumentaali)
The Seventh Sign – 06.31
Bad Blood – 04.25 (san. Vescera, Malmsteen)
Prisoner of Your Love – 04.27
Pyramid of Cheops – 05.10
Crash and Burn – 04.05 (san. Vescera, Malmsteen)
Sorrow – 02.02 (instrumentaali)
[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän