“Tähtiä väsyttää, tulis edes talvisää
Alkais se saatanan keli jo lämpeemään…”
“Näyttäkää mulle haltijat sään
Heidät sulatan ja hitaasti nielen”
Kilpi-yhtyeen hittisinglessä “Nerokasta Ikävää” mainitut säänhaltijat olivat suuressa roolissa Tampereen Eteläpuistossa järjestetyn Tuhdimmat Tahdit -festivaalin aikana.
Sääkartalla oli kaikki merkit käytössä ja kahtena päivänä koettiin aurinkoa ja sen tuomaa lämpöä, mutta myös pilvisyyttä, kovaa tuulta, vesisadetta sekä kylmiä iltoja.
Kaksipäiväinen tapahtuma marssitti lavalle mainion kattauksen perinteistä heviä ja hard rockia, vain yhdellä lavalla toteutettu festivaali toimi järjestelyiltään hienosti. Lavalla nähtiin kaikkiaan 14 yhtyettä, seitsemän per päivä. Puolen tunnin vaihtoajat tarjosivat juuri sopivat hengähdystauot, ja aikataulu piti läpi tapahtuman jämptisti.
Perjantai 4.7.2025
Helsinkiläinen Finntroll oli vaikeassa paikassa festarin avaajana jo klo 13.30, mutta ilahduttavasti yleisö oli löytänyt ajoissa paikalle ja homma saatiin käyntiin mallikkaasti useamman yleisönhuudatuksen sekä pitin muodossa. Suippokorvien blackened folk metal soi laadukkaana ja oli hyvä startti tapahtumalle. Ruotsiksi laulavan yhtyeen biiseistä jäi parhaiten mieleen ”Trollhammaren” sekä ”Nattfödd”.
Turkulainen Kilpi herätti viikonlopun säänhaltijat ja tarjosi hienon setin suomenkielistä heviä. Kilpi tuntuu paranevan vanhetessaan kuin viini ja keikka oli laadukas. Vokalisti Taage Laiho osoitti kuuluvansa genren kärkikastiin ja intoutui muistelemaan Gary Moorea ja vuoden 1986 Ruisrockia kappaleen ”Kasikuus” yhteydessä.
Tapahtuman peräti neljästä ruotsalaisvieraasta ensimmäisenä esiintymisvuoron sai Mustasch. Yhtyeen rouhea stoner metal keräsi yleisöä kentän täydeltä ja viime vuosien kokoonpanomuutoksista huolimatta bändi nauttii edelleen vankkaa suosiota maassamme.
Yleisönhuudatusta piisasi ja yhtye oli innoissaan suomalaisesta Jaloviinasta, kun jallushotti toimitettiin yleisöstä järjestyksenvalvojan toimesta lavalle. Perustajajäsen ja kitaristi-laulaja Ralf Gyllenhammar intoutui puhumaan sekä ruotsia että suomea ja saapui myöhemmin paineaidalle juomien kanssa eturivissä olleiden iloksi.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus kiersi kesän festivaalit “Itku Pitkästä Ilosta” (2000) -albumin tiimoilta. Tämä 25-vuotias levytys on klassikko ja kuultiin keikalla kokonaisuudessaan. Yhtyeen uusi rumpali Aksu Hanttu vakuutti energisellä esiintymisellään, vahvaa tekemistä! Albumin päättävä Marja Mattlar -cover ”Lintu” on aina yhtä vaikuttavaa kuultavaa ja sai festarikansan herkistymään.
Mukaan mahtui myös huumoria, kun 62-vuotias Timo Rautiainen vitsaili aiheellisesti siitä, kuinka edellisen esityksen aikana ruotsalainen tuli näyttämään kuinka Jaloviinaa juodaan ja bändin pojat saa sitä sitten kun täyttävät 60 vuotta. Rautiainen nosti esiin myös faktan siitä, että kun ”Itku Pitkästä Ilosta” julkaistiin, yhtyeelle naurettiin, eikä levyn sanomaa uskottu.
Bändiesittelyn myötä oli encoreiden aika ja ”Kuilun partaalla” -EP:ltä (2001) poimittu ”Nyt on mies!”, tulevan ”Tuomiojärvi”-albumin ensimmäinen single ”Idänjuna” ja ”Rajaportti”-klassikko (2002) ”Lumessakahlaajat” laittoivat homman pakettiin vakuuttavalla tavalla. Trio Niskalaukaus on voimissaan.
Lordin lämminhenkinen hirviölauma tarjosi kuultavaksi takuuvarman hittikimaran. Kesän festarishow’sta oli riisuttu suurimmat showelementit, mutta mukana olivat Lordille tutut sirkkelit sekä kipinäsuihkut. Mr. Lordin välispiikit esimerkiksi analogisesta teleprompterista saivat nauramaan, mutta myöhemmin aivan liian pitkät ja jaarittelevat spiikit eivät saaneet enää innostumaan. Lordi onnistui soittamaan reilusti yliajalle, mutta kuin ihmeen kaupalla ei tullut edes kiire.
Settilistalta mielenkiintoisinta antia tarjosi ”Limited Deadition” (2025) -albumin poiminnat, joista ”Fangoria” on napattu suoraan vuodesta 1979 julkaistun kauhuleffalehden nimestä.
Loppuilta oli jälleen ruotsalaisten näytöstä. Jatkuvasti Suomessa ravaava Amaranthe valloitti yleisön melodisella metallilla. Yhtyeen tuotantoon on tullut vuosi vuodelta enemmän pop sävyjä ja -vaikutteita, mutta se ei menoa häirinnyt, päinvastoin. Harvinaisesti kolmen laulajan hyödyntäminen on saumatonta Elize Rydin ja Nils Molinin tuikkiessa kirkkaimpina tähtinä Mikael Sehlinin tyytyessä pienempään rooliin.
Yhtye oli silminnähden tyytyväinen Espanjan +35 asteessa koetun festarikeikan jälkeen kokea oikea pohjoismainen sää ja Amaranthe arvuutteli myös minkä maan yleisö on äänekkäin.
Ruotsin power metal -jättiläinen Hammerfall on keikkaillut maassamme harvakseltaan ja yhtyeen viimeisimmästä omasta keikasta on jo parikymmentä vuotta. Festivaaliesiintymisiä on ollut muutamia, joista edellinen nähtiin Hellsinki Metal Festivalin lavalla vuosi sitten.
Tampereen kylmässä illassa nähtiin viihdyttävä show, joka tarjosi hyvän päätöksen perjantaille. Ei bändin kasarityylisellä perinteisellä hevillä pahasti pieleen voi mennä. Joacim Cansin ääni kantoi koko keikan ajan upealla tavalla ja perustajajäsen Oscar Dronjakin erikoisia kitaroita oli hauska katsella ja kuunnella. Nyrkit ja kuvitteelliset vasarat nousivat ilmaan tuon tuosta.
”Let The Hammer Fall” -klassikon aikana kuultiin illan komein ja pisin yhteislaulu. Pääpaino oli tuoreimmassa vuoden 2024 ”Avenge The Fallen” -albumissa, jolta lohkaistiin liveksi kolme raitaa. Hammerfall on esiintynyt Suomessa omalla keikalla viimeksi vuonna 2005, eli joko alkaisi olemaan aika nauttia tästä herkusta myös sisäolosuhteissa pidemmän settilistan muodossa?
Lauantai 5.7.2025
Lauantai alkoi edellispäivän tavoin aurinkoisena Hanoi Rocksista tunnetuksi tulleen rock-ikoni Michael Monroen viihdyttävässä seurassa. Monroe toi bändinsä kanssa lavalle rajattoman energiansa ja festarin vankimman lavakarisman. Kaikki Monroen keikat ovat olleet huikean hyviä ja miestä ei uskoisi millään 63-vuotiaaksi, sillä hän esiintyy kuin parikymppinen täynnä nuoruuden intoa ja vauhtia.
Monroe nähtiin useaan otteeseen paineaidan luona, istumassa lavan reunalla, kiipeilemässä lavarakenteissa ja milloin missä. Laadukkaan soolotuotannon lisäksi kuultiin myös paluun tehneen Monroen Demolition 23:n tuotantoa sekä tietysti runsaasti Hanoi Rocksia muutaman klassikkocoverin kera.
Moon Shot tarjosi lisää hyvää mieltä festarikansalle ja bändissä yhdistyvät kokemus ja uuden aallon energia. Moon Shot on eräänlainen superyhtye, kun Children Of Bodom- Disco Ensemble– ja Lapko-tähdet yhdistivät voimansa.
Energiatasot eivät olleet aivan samaa luokkaa kuin Monroella, mutta ei vokalisti Ville Malja kauas Monroesta jäänyt, sillä tämä oli myös sen verran vauhdikas esitys. Osin selkä yleisöön päin esiintyneen Maljan erittäin räväkkä ja teatraalinen esiintyminen toi hymyn huulille, kun hän lauloi maassa olleeseen mikrofoniin, jonka jälkeen nappasi sen hampaillaan takaisin.
Vilpittömän rehellinen Moon Shot halusi rakentaa sillan yleisöön ja varsin älykkäät välispiikit jäivät mieleen. ”Ei ole minua ja sinua vaan me”, ”ei pöllitä toisten tavaroita”, ”ollaan täällä ainoastaan teidän takia” ja ”rock, rauha ja rakkaus”. Kuulostaa kliseiltä, mutta spiikit tulivat selvästi sydämestä ja ne tuntuivat merkityksellisiltä juuri tässä hetkessä. Bändi muistutti myös, että yleisö on se, joka pitää rock- ja hevikulttuuria elossa.
Moon Shotilla on paljon potentiaalia nousta isoksi nimeksi musiikkikentällä ja erityisesti Saksassa yhtyeen musiikki on jo nyt hyvin suosittua. Kappaleet kuten ”Big Bang”, ”Agony Walk”, ”Life Is A Killer” ja “Blackened Spiral” puhuivat puolestaan.
Black Devils feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori typistyi yhdellä miehellä, kun Ile Kallio oli harmillisesti sairastunut, eikä voinut osallistua keikalle. Tämä ei tahtia haitannut ja tunnin Hurriganes-painotteinen setti tanssitti erityisesti varttuneempaa festariväkeä. Show oli mainio välipala ennen illan raskaampaa osastoa.
Festarin monipuolista ruotsalaisedustusta jatkoi glam- ja sleaze rock -vaikutteinen Hardcore Superstar ja bändillä tuntuu olevan paikka lukuisten suomalaisfanien sydämissä. Vokalisti Joakim ”Jocke” Berg liikkui lavalla niin vikkelästi, että kuvaajilla oli haastetta pysyä perässä. Heti keikan alkupuolella laulaja nähtiin myös kiipeilemässä fanien riemuksi yleisöaidalla.
Kotimaisen industrial- ja discometallin kuninkaat eli Turmion Kätilöt villitsivät Eteläpuiston yleisön seuraavana. Tämä bändi tietää, kuinka viihdyttävä show rakennetaan. Kätilöiden lavashow on suuri ja nykyinen kokoonpano on hitsaantunut hienosti yhteen. Turmion Kätilöt on pystynyt tuottamaan hämmästyttävän määrän laadukasta kappalemateriaalia lyhyessä ajassa ja kyseessä on yksi Suomen ahkerimmin keikkailevia kokoonpanoja. Hattu päästä.
Battle Beast toi Eteläpuistoon komean pyroshow’n ja tunnin kimara tarjosi taattua viihdettä. Tulevalta lokakuussa julkaistavalta albumilta lohkaistut “Last Goodbye” ja “Steelbound” toivat tuoreutta settilistaan. Battle Beast on yksi Suomen kovimmista livebändeistä ja tällä keikalla ei säästelty pyroja ja pommeja. Noora Louhimon lavakarismalle ja tyylille on annettava tunnustusta, sillä sen verran hienolla tavalla hän edustaa Suomea lukuisilla ulkomaan festareilla ja keikoilla.
Festivaalin sai kunnian päättää yksi eurooppalaisen power metallin suurimmista nimistä, saksalainen jo 1980-luvulla perustettu Blind Guardian.
Blind Guardianin aloittaessa alkuillan tihkusade yltyi reippaaksi kesäsateeksi, kastellen lavan edustalla urhoollisesti pysytelleen yleisön. Illan keikalla yhtye luotti musiikin voimaan ja showelementit oli karsittu minimiin. Sateesta huolimatta konsertissa koettiin Blind Guardian -keikoille ominainen vahva tunnelataus bändin ja yleisön välillä.
Yhtyeen kokoonpanon muodostavat alkuperäisjäsenet laulaja Hansi Kürsch ja kitaristit André Olbrich sekä Marcus Siepen. Rumpalina on toiminut Frederik Ehmke vuodesta 2005 lähtien. Mielenkiintoisesti Blind Guardianilla ei ole virallista basistia, vaan tätä tonttia hoitaa livejäsenen roolissa muun muassa Stream Of Passionista ja Ayreonista tuttu hollantilainen Johan van Stratum.
Hammerfallin tavoin Blind Guardian on nähty Suomessa omalla keikalla aivan liian harvoin ja edellisestä kerrasta on vierähtänyt kymmenen vuotta. Onneksi bändiä ei ole kuitenkaan unohdettu ja yhtyeen fanaattinen yleisö on päässyt nauttimaan live-esityksistä festariolosuhteissa, viimeksi pari vuotta sitten Hellsinki Metal Festivalissa ja nyt Tuhdimmilla Tahdeilla.
Edellisen studioalbumin ”The God Machinen” (2022) julkaisusta on kulunut kolme vuotta, mutta pitkä ”The God Machine Tour” jatkuu edelleen. ”Blood Of The Elves” ja ”Violent Shadows” kestävät hyvin vertailun vanhempien klassikoiden rinnalla. Erittäin raskas soundimaailma sopii yhtyeelle hyvin.
Settilistan laatiminen lyhyelle festarikeikalle on varmasti todella hankalaa, sillä sen verran monta julmetun kovaa albumia Blind Guardian on lyönyt tiskiin uransa varrella. ”Somewhere Far Beyond”, ”Imaginations From The Other Side”, ”Nightfall In Middle-Earth”… Kaikki power metallin kulmakiviä.
Kuten jokaisella Blind Guardian -keikalla, yleisö lauloi jälleen antaumuksella lähes koko “The Bard’s Songin (In The Forest)” sekä myös illan päättäneen “Valhallan” aikana.
Yleisömassan kävellessä sateessa ulos tapahtuma-alueelta, kaikui jonossa useasta suusta vielä ”Valhallan” sävelet, eikä sade tuntunut haittaavan juhlakansaa.
“Valhalla, deliverance
Why’ve you ever forgotten me?
Valhalla, deliverance
Why’ve you ever forgotten me?
Valhalla, deliverance
Why’ve you ever forgotten me?
Oh, oh-oh-oh Valhalla”
Ensi vuonna tapahtumapaikka vaihtuu, kun Pirkanmaan suurin rock-festivaali Tuhdimmat Tahdit juhlitaan ensi kesänä tutulla paikallaan Tampereen Ratinanniemessä 3.–4.7.2026.
Kaksipäiväinen tapahtuma tarjoaa jälleen raskaan musiikin ystäville unohtumattomia keikkoja, ainutlaatuista tunnelmaa sekä kesän parasta livemusaa Tampereen sydämessä.
”On aivan mahtavaa päästä tuomaan Tuhdimmat Tahdit takaisin Ratinanniemeen, joka on monille rakas ja ikoninen keikkapaikka. Ratinanniemessä festivaali pääsee jälleen kukoistamaan täydellä teholla: upea ympäristö, ainutlaatuinen tunnelma ja huikeat bändit – kaikki yhdessä tekevät ensi kesästä erityisen. Tämä paluu on ollut monen toiveissa, ja nyt se toteutuu! Ensi vuoden esiintyjäkaartista tulee löytymään jälleen ulkomaalaisia artisteja kovien kotimaisten esiintyjien joukossa, joten luvassa on takuulla ikimuistoinen festivaalikokemus”, festivaalin promoottori Kari Penttinen summaa.
Tapahtuman plusalue oli erityisen toimiva ja sisälsi mukavuutta oman baarialueen, omien vessojen, katettujen istumapaikkojen ja pienen suolaisen naposteltavan muodossa.
Liput Tuhdimmille Tahdeille 2026 ovat myynnissä nyt.
Raportti: Hannu ja Riku Juutilainen
Kuvat © Metalliluola:
Hannu Juutilainen: Finntroll, Kilpi, Mustasch, Lordi (pyrot), Hammerfall, Moon Shot, Black Devils, Hardcore Superstar, Turmion Kätilöt, Battle Beast, Blind Guardian
Riku Juutilainen: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Lordi, Amaranthe, Michael Monroe, Battle Beast, Blind Guardian
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
