Heinäkuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun vuonna 1987 New Yorkissa perustettu ja nokkamiehensä entisen Alice Cooper -basisti Kip Wingerin mukaan nimetty Winger julkaisi toisen levynsä ”In The Heart Of The Young”. Odotukset vuonna 1988 ilmestyneen ja platinaa USA:ssa myyneen debyyttilevyn ansiosta olivat suuret ja siihen bändi pystyi hyvin tällä edeltäjänsä tapaan Beau Hillin tuottamalla kakkoskiekolla vastaamaan.
Kuten debyytillä, myös ”In The Heart Of The Youngilla” Winger luotti vuoren lailla omaan progressiivisilla vivahteilla väritettyyn tukkaheviinsä. Tämä tulee heti selväksi avausbiisillä ja levyn ensimmäisellä singlejulkaisulla ”Can’t Get Enuffilla”, jonka ehdoton valttikortti on sen seksiä tihkuva groove. Tähän kun lisättiin Kip Wingerin komea laulusuoritus, kitaristi Reb Beachin mainio soolo sekä liiman lailla takaraivoon tarttuva kertosäe, oli peli avattu vähintään loistavasti.
”Loosen Up” jatkaa edeltäjänsä nivustaiverock-linjalla ollen toimiva bilerock-biisi. Tämän jälkeen on aika heittää kehiin voimaballadi, eli se Wingerin suurin hitti ”Miles Away”, joka nousi USA:n singlelistalla aina sijalle 12. Kyseessä on hieno balladi, eikä aivan niin imelä tapaus, kuin monet aikakauden power balladit usein olivat. Toki siirappisuus on silti melkoinen.
”Easy Come Easy Go” palautti Wingerin takaisin rokkaamaan. Tämä niukasti USA:n sinkkulistan Top-40:n ulkopuolelle jäänyt biisi on kaikin puolin mainio sävellys ja kuuluu heittämällä WIngerin tunnetuimpien esitysten joukkoon. Aiemmin mainitsemani progressiiviset sävyt olivat piilotelleet ”In The Heart Of The Youngilla” varjoissa levyn neljän ensimmäisen biisin aikana, mutta tämä muuttui ”Rainbow In The Rosen” myötä. Hieno sävellys kuuluu bändin uran ehdottomiin helmiin. Kappaleesta löytyy melodista koukkua vaikka muille jakaa ja tasokasta kitarointia Beachilta. Shown tähti on kuitenkin rumpali Rod Morgenstein, joka ennen Wingeriä tunnettiin parhaiten fuusiojazzia ja eri musiikkityylejä yhdistelleestä Dixie Dreggsistä. Morgensteinin päivätyö on muuten tätä nykyä professorin virka arvostetussa Berkleen musiikkiopistossa.
”In The Day We’ll Never See” vie Wingerin synkemmille vesille, ollen toimiva progen kanssa flirttaileva rock-veto. ”Under One Condition” pitää albumin lentoradan yhä korkealla. AOR-henkinen balladi sisältää hienon kertosäkeen ja flirttailu progressiivisten sävyjen kanssa on tässä vaiheessa jo toimivaksi havaittua. Komealla onnistumisten suoralla alkanut albumi alkaa osoittaa turnausväsymystä kohtuullisen idioottimaisen ”Little Dirty Blonden” myötä. Kliseissä ryvetetty biisi pysyy nippa nappa pinnalla komean b-osan ja toimivan kertosäkeen myötä. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että kyseessä on toistaiseksi selvästi levyn heikoin tekele.
Reb Beachin tapping-introlla alkava ”Baptized By Fire” ei nosta levyä takaisin alkupuolen korkeuksin, mutta on pieni petraus edeltäjäänsä, lähinnä tarttuvan kertosäkeensä ansiosta. Usein kun alamäki alkaa, se ei siitä helpolla taitu. ”You Are The Saint, I Am The Sinner” jatkaa parin edellisen kappaleen tapaan heikkojen rock-esitysten jatkumoa. Toki Winger on poskettoman taitava kokoonpano, joten sen vuoksi myös tämä sovitus saadaan toimimaan hieman köykäisemmistä aineksista. Päätöksenä kuullaan albumin nimikappale ja nyt Winger saa palautettua homman takaisin raiteilleen. Levyn huippuhetkien tasolle biisi ei nouse, mutta progressiivinen raita on mainio osoitus bändin osaamisesta, niin sävellyspuolella, kuin erityisesti muusikkoina.
”In The Heart Of The Young” oli kaupallinen menestys, myyden USA:ssa puolitoista miljoonaa kappaletta. Tästä huolimatta bändi ei kuitenkaan pystynyt nousemaan seuraavalle tasolle, jota levy-yhtiössä odotettiin. Rock-maailman trendit muuttuvat tunnetusti varsin nopeasti ja suuret muutoksen tuulet odottivat tulevaisuudessa myös Wingeriä, puhaltaen 1990-luvun alussa flanellinsävyisinä. Ensiksi bändi kutistui kolmimiehiseksi kakkoskitaristi-kosketinsoittaja Paul Taylorin poistuttua riveistä vuonna 1992 ja kun yhtyeen kolmas levy ”Pull” floppasi totaalisesti, Winger lopetti toimintansa vuonna 1994. Bändi kasasi rivinsä seitsemän vuotta myöhemmin ja on toiminut siitä lähtien aktiivisena aina tähän päivään, toimien lyhyissä periodeissa huippumuusikoiden jakaessa aikaansa muihin projekteihin. Näistä tunnetuin lienee Beachin vuodesta 2002 jatkunut pesti Whitesnakessa.
Pienenä kuriositeettina voi mainita, että Winger vieraili maassamme myös ”In The Heart Of The Youngia” seuranneella kiertueella, kun yhtye esiintyi vuonna 1991 legendaarisella Hämeenlinnan Giants Of Rock -festivaalilla.
8-/10
Ilkka Järvenpää
1. Can’t Get Enuff
2. Loosen Up
3. Miles Away
4. Easy Come Easy Go
5. Rainbow In The Rose
6. In The Day We’ll Never See
7. Under One Condition
8. Little Dirty Blonde
9. Baptized By Fire
10. You Are The Saint, I Am The Sinner
11. In The Heart Of The Young
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}