Whitesnake ja pitkän uran studioalbumi nro 13. Tätä on odotettu kauan, sillä levyn piti alun perin ilmestyä viime keväällä, mutta erinäisistä syistä julkaisu siirtyi vuodella eteenpäin. Kannattiko tätä odottaa? Se on toinen kysymys.
Syyskuussa 68 vuotta täyttävällä David Coverdalella on takanaan lähes yhtä monta eri Whitesnake-kokoonpanoja taustallaan, mutta tämän hetken miehistö on tällä mittapuulla yksi pitkäaikaisimmista. Mukana ovat jo useamman vuoden vaikuttaneet Reb Beach (kitara), Joel Hoekstra (kitara), Michael Devin (basso), Tommy Aldridge (rummut) ja Michele Luppi (koskettimet). Muutoksia on silti tapahtunut, sillä jo vuodesta 2002 bändissä soittanut ja myös Wingerista tuttu Beach on vasta tällä albumilla päässyt osallistumaan sävellystyöhön. Toiseksi biisintekokumppanikseen nokkamies Coverdale valitsi aiemmin suurta vastuuta kantaneen Doug Aldrichin vuonna 2014 korvanneen Hoekstran.
”Good evening all you Kings and Queens. It’s good to see you again.”
”Flesh & Blood” kutsuu luoksensa kohteliaasti takuuvarman ’Snake-riffin sekä slide-kitaran avoliiton päälle käynnistyvällä ”Good To See You Againilla” Coverdalen kertoessa, että bileet ovat täällä. Avatkaa bisse ja nauttikaa. Avausbiisi ontaattua WS-kamaa tarttuvan kertosäkeen ja huiman kitaroinnin kertoessa missä mennään. Seuraavana kuultava ”Gonna Be Alright” käynnistyy komealla riffillä ja toimivalla säkeistöllä, viekottelevan kertosäkeen kietoessa kuulijan tiukasti syleilyynsä.
Videobiisi ”Shut Up & Kiss Me” skippaa kaiken turhan viekottelun, päräyttäen romut suoraan torveen. Nivustaive-riffi + sopivan törkeät (ja kliseiset) lyriikat + tarttuva kertosäe = takuuvarma Whitesnake-kappale. Toimii siis kuin se kuuluisa junanvessa. ”Hey You (You Make Me Rock)” pyrkii jatkamaan edeltäjänsä linjoilla, lyriikoiden ollessa jos mahdollista vielä edellistä kappaletta tollommat. ”Always & Forever” vie kuulijansa yllättäviin Thin Lizzy -henkisiin tunnelmiin, itse biisin ollessa kivaa keskitasoa.
Aiemmin sytettiin sytkäri, nyt sytytetään kännykän taustavalo. Syy tähän on sama: herkän rakkauslaulun paikka. Voimaballadi-tempoissa ei tällä kertaa mennä, vaan Whitesnake tarjoaa onnistuneen keskitempoiseen rakkauslaulun ”When I Think Of Youn” muodossa. Herkistelyn jälkeen ”Trouble Is Your Middle Name” johdattaa takaisin ilkeän blues rockin pariin huiman riffin, raskaan poljennon ja tarttuvan kertsin viedessä mukanaan.
”You’re flesh and blood. Skin and bone. Make a grown man weep and a young man moan.”
Albumin nimikkobiisi alkaa jälleen takuuvarmalla WS-riffillä, itse kappaleen ollessa yksi albumin ässäraitoja, ei vähiten tarttuvan kertosäkeensä, sekä kitarakaksikko Beach-Hoekstran huimaa kitarointia sisältävän soolo-osan vuoksi. ”Well I Never” jyrää eteenpäin tuiman nivustaive-grooven varassa, itse sovituksen jättessä muuten aika lailla kylmäksi. Levyn neljän biisin loppusuoran aloittaa synkkä blues-henkinen balladi ”Heart Of Stone”. Coverdale malttaa pysyä vuosien varrella kolhuja kokeneen äänensä alarekisterissä ja tämä kannattaa, sillä miehen yhä parhaimmillaan komea ääni soi todella vakuuttavasti. Itse biisi on myös ehdotonta albumin ykkösketjua, kappaleen kasvaessa hitaasti täyteen voimaansa.
Levyn kolmesta viimeisestä vedosta ”Get Up” on keskinkertainen tuplabasari-shuffle, kappaleen jäädessä albumin loppusuoran heikoimmaksi. ”After All” on puolestaan nätti akustinen rakkauslaulu, jonka piti alun perin päätyä puolisen vuotta sitten ilmestyneelle ”Unzipped”-kokoelmalle. Biisi löysi kuitenkin tiensä ”Flesh & Bloodille” ja onnistuneen kappaleen lyriikoita harva mies kehtaa sanoa partnerilleen. Laulaminen on sitten toinen asia. Albumin päättävä ”Sands Of Time” osuu lähelle napakymppiä Reb Beachin paljon Wingerin (yllätys!) mieleen tuovan loistoriffin puskiessa tämän eeppisen jättiläisen lentoon. Jos kappaleelle hakee vertailukohteita, niin tunnelmaltaan se on lähellä esimerkiksi ”Slip Of The Tonguelta” löytyvää ”Judgment Dayta”.
”Flesh & Bloodin” soitua läpi on helppo todeta Whitesnaken olevan yhä voimissaan. Pudottamalla levyltä muutaman heikoimman kappaleen albumi saattaisi nousta jopa loistavaksi, mutta joka tapauksessa lopputulos on varsin nautinnollinen. Bändi Coverdalen taustalla on hurja, sillä se onnistuu mahdottomassa, eli yhdistää Whitesnaken pitkän uran kaikki puolet onnistuneesti yhteen pakettiin. Ei tämä tietenkään svengaa niin hurjasti, kuin alkuaikojen versio bändistä, mutta yhtye on kokonaisuutena yksi bisneksen parhaista.
Nokkamies Coverdalen lauluongelmista on puhuttu lähes yhtä paljon, kuin toisen ikääntyvän rokkikukon, eli Paul Stanleyn, mutta tällä levyllä herran kaventunut ääniala ei pahemmin häiritse. Bändistä löytyy mieletön lauluvoima, joka paikkaa nokkamiestä korkeimmissa kohdissa, itse kuningaskäärmeen ollessa silti sananmukaisesti pesän kuningas. Kovin montaa uutta studioalbumia tuskin enää Whitesnakelta kuullaan ja jos tämä jää viimeiseksi voidaan sanoa, että lopetus oli komea ja tyylikäs.
8/10
Ilkka Järvenpää
1. Good To See You Again
2. Gonna Be Alright
3. Shut Up & Kiss Me
4. Hey You (You Make Me Rock)
5. Always & Forever
6. When I Think Of You (Color Me Blue)
7. Trouble Is Your Middle Name
8. Flesh & Blood
9. Well I Never
10. Heart Of Stone
11. Get Up
12. After All
13. Sands Of Time
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}