1984 oli hard rockin ja heavy metallin historiassa hurja vuosi. Tuon vuoden aikana nippu klassikko-levyjä, joista ensimmäisenä uudelleen tarkasteltavaksi pääsee Van Halenin heti kärkeen ilmestynyt kuudes studioalbumi ”1984”.
”1984” jäi tuossa vaiheessa Van Halenin uran viimeiseksi LP:ksi, jolla vokaaleista vastasi David Lee Roth. Laulaja lähti bändistä ”taiteellisiin erimielisyyksiin” vedoten seuraavana vuonna. Levyä tehdessä kaikki oli jollain lailla hyvin, sillä yhtyeen luottomiehen Ted Templemanin tuottama pitkäsoitto onnistui tallentamaan muutosvaiheen onnistuneesti nauhalle.
”1984” käynnistyy tavalla, jota Van Halen- fanit tuskin osasivat julkaisun aikoihin odottaa. Eddie Van Halenin kitara loistaa poissaolollaan ”1984”-intron kosketinsoitinkuvioiden maalatessa kuvaa siitä mitä oli odotettavissa.
Lyhyen intron jälkeen liikkeelle lähtee ryhmän uran tunnetuin kappale, eli USA:n sinkkulistan ykköspaikan aikoinaan valloittanut ”Jump”. Eddie oli yhä enemmän alkanut säveltää musiikkia kosketinsoittimilla. Tämä yllättävän pop-henkinen klassikko on yhä tarttuva menopala, jonka kruunaa loistava kitarasoolo. Iloisen rallatuksen lyriikat kertovat Rothin mukaan siitä, kun itsemurhaa harkitseva henkilö seisoo korkean rakennuksen katolla ja harkitsee hyppäämistä.
”Jumpin” jälkeen Van Halen palaa selkeästi tutumpaan tunnelmaan toisen klassikon ”Panaman” jyrähtäessä kehiin. Eddie Van Halenin mukaan kappaleen syntyyn vaikutti suuresti AC/DC. Oli tämä se Van Halenin AC/DC-veto tai ei, koukkua, tarttuvuutta ja meininkiä löytyy vaikka muille jakaa.
A-puolen päättävät ”Top Jimmy” ja ”Drop Dead Legs”, joista ensimmäinen on taattua Van Halen bile-rockia, yhdistäen Eddie Van Halenin virtuositeetin sekä Timantti-Daven show-meiningin. ”Drop Dead Legs” on yksi aivan liian vähäiselle huomiolle jäänyt esitys. Eddien mahtava riffi, rytmisektio Alex Van Halenin sekä Michael Anthonyn syntinen groove ja Daven härski vokalisointi nostavat tämän biisin omaan Van Halen Top-10:een, mahtavan outro-riffittelyn ja soolon kruunatessa komean biisin. Pakko vielä lisäksi hehkuttaa Van Halenin ”salaista asetta”, eli basisti Anthonyn stemmalaulua. ”Panama”, ”Top Jimmy” ja ”Drop Dead Legs” hyötyvät jokainen herran laadukkaasta laulamisesta.
Albumin B-puoli käynnistyy yhdellä hard rockin tunnistettavimsta rumpuintroista, Alex Van Halenin puskiessa ”Hot For Teacher” -shufflen täyteen laukkaan. Kappale on täynnä hienoja korvakarkki-hetkiä Van Halenin veljesten näyttäessä osaamistaan. Ilman tarttuvaa laulukoukkua biisi olisi vain taidonnäyte, mutta tätä ongelmaa ei ”Hot For Teacherissa” ole, sillä Timantti-Dave puhuu, hönkii, raivoaa ja laulaa kappaleen loistavasti maaliin, omia tuttuja maneerejaan säästämättä.
Seuraavaksi soi se toinen popimpi kappale, eli jälleen syntikoiden varaan rakennettu ”I’ll Wait”, joka on mitä mainioin kasari pop/rock-veto. Sävellys on myös turhaan vuosien varrella päässyt unohtumaan. Biisin jälkeen tuskin kukaan voi olla yllättynyt mihin suuntaan Van Halen suuntasi seuraavalla ”5150”-levyllä, jonka bändi teki Sammy Hagarin hypättyä laulajaksi.
”1984”:n kaksi viimeistä esitystä eli ”Girl Gone Bad” sekä ”House Of Pain” tarjoavat jälleen kuulijoille sitä, mitä Van Halenin fanit odottivat, eli komeita kitaravetoisia hard rock -sovituksia. Molemmat ovat onnistuneita sovituksia, ”Girl Gone Badin” ollessa näistä selkeästi tarttuvampi ja ”House Of Pain” puolestaan Eddien komeiden riffien kavalkadi.
Kuusi studiolevyä kuudessa vuodessa on vaikuttava määrä tuotantoa ja riitti bändille tämän miehityksen osalta. Toisaalta jälki oli melkoinen, Van Halenin ensimmäisten albumien myydessä maailmanlaajuisesti vuosien varrella lähes 60 miljoonaa kappaletta. Näistä parhaimpaan saavutukseen ylsivät vuonna 1978 ilmestynyt loistava debyytti, sekä tämä suoran päättänyt rock-klassikko, jotka yhdessä muodostivat kolmasosan kokonaisluvuista.
”1984” on kuolematon LP, joka päätti yhden amerikkalaisen rock-musiikin historian legendaarisimman kokoonpanon levytysuran täydellisellä tavalla.
10-/10
Ilkka Järvenpää
1. 1984
2. Jump
3. Panama
4. Top Jimmy
5. Drop Dead Legs
6. Hot For Teacher
7. I’ll Wait
8. Girl Gone Bad
9. House Of Pain
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}