Noumena juhlistaa 25-vuotiasta uraansa julkaisemalla kappaleen ”Silent Words”, joka kuultiin alunperin yhtyeen toisella demolla vuonna 1999.
”Silent Words” kuljettaa kuulijan Noumenan melodisen death metalin
alkulähteille. Biisi kuulostaa koukuttavien melodioiden, jyräävän
grooven ja aggressiivisen ilmaisun myötä tuoreelta ja ajankohtaiselta.
Tämä viini on todellakin parantunut vanhetessaan. Nyt on bangeri!
Singleä ryydittää liveversio kappaleesta ”Everlasting Ward”, joka on
yksi ”Absence”-levyn pidetyimmissä kappaleista. Biisi on äänitetty
tammikuussa 2023 Oulun-keikan yhteydessä.
Yhtye keskittyy biisimateriaalin työstämiseen tammikuussa järjestettävän 25-vuotisjuhlakonsertin jälkeen. Tavoitteena on julkaista uutta
musiikkia vuoden 2024 loppuun mennessä.
1. Silent Words
Noumena on:
Antti Haapanen – laulu
Suvi Uura – laulu
Ville Lamminaho – kitara
Tuukka Tuomela – kitara
Markus Hirvonen – kitara, laulu
Hannu Savolainen – basso
Ilkka Unnbom – rummut
Led Zeppelin julkaisi kahdeksannen ja samalla viimeisen ”virallisen” studiolevynsä ”In Through The Out Door” elokuussa 1979.
”In Through The Out Door” sai nimensä vaikeuksista, joita bändi kohtasi ennen levytyksiä. Vokalisti Robert Plantin poika Karac kuoli traagisesti 1977 ja yhtye joutui samoihin aikoihin lähtemään veropakolaiseksi rakkaasta kotimaastaan. Iso-Britannian 1970-luvun tiukkojen verolakien seurauksena Zeppelin ei myös voinut keikkailla kotimaassaan kahteen vuoteen. Tähän päälle kun lisättiin se, että kitaristi Jimmy Page ja rumpali John Bonham uivat syvissä vesissä omien päihdeongelmiensa kanssa, niin yhtyeellä oli todella haasteita levyn tekoon lähdettäessä.
Albumi käynnistyy ”In The Eveningillä” ja Pagen legendaarisella kitara-jousi-yhdistelmällä, siirtyen kitarariffiin. Led Zeppelin oli aiemmin käyttänyt hyväkseen John Paul Jonesin urku/kosketinsoitinmaisemia, mutta tällä levyllä uutena elementtinä nämä kuviot soivat pinnassa välillä jyräten Pagen riffit. ”In The Evening” on silti pirteä avaus ongelmissa rypevältä bändiltä.
”South Bound Saurez” rokkaa pirteästi tasapainoilleen OK-biisin ja vasurilla heitetyn rock-jamin välimaastossa, pysyen jollain tavalla pystyssä. ”Fool In The Rain” pyrkii naittamaan yhteen samba-rytmit ja rockbiisit ja tässä onnistutaan, pitkälti Bonhamin hurjan grooven ansiosta. Kappaleen väliosasta löytyvä villi samba-osio pistää vuosien jälkeen hymyilyttämään ja miettimään, mitähän kaikkea siellä studiossa on tehty tai vedetty?
Pirteä rockabilly-veto ”Hot Dog” syntyi levyn sävellyssessioissa bändin jammaillessa läpi vanhoja Elvis-biisejä. LP-mitassa levyn B-puolen aloittava ”Carouselambra” on kymmenminuuttinen trippi tyyli- ja tahtilajista toiseen. Kappaleen punainen lanka valitettavasti katoaa.
Levyn mahdollisesti tunnetuin biisi ”All My Love” on Plantin rakkaudentunnustus kuolleelle pojalleen. Musiikillisesti sovitus tuo mieleen esim. Genesiksen ja ELO:n 1970-luvun tuotannon. Kappaleesta löytyy myös harvinainen Jonesin kosketinsoitinsoolo, josta voisi todeta, ettei aika ole kohdellut sitä hyvin. ”In Through The Outdoorin” viimeisenä kuultava ”I’m Gonna Crawl” on hitaasti kohti makuuhuonetta ryömivä blues- ja soul-sävyinen muistutus siitä, että halutessaan Led Zeppelin pystyi yhä tekemään seksiä tihkuvaa materiaalia.
Jälkeenpäin katsottuna albumilta kuuluu läpi se, että kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Jimmy Page ei ollut parhaassa iskussa. Päävastuun biisinteosta kantoivat Plant ja Jones. Bändi oli liukunut myös kauas juuriltaan bluespohjaisen hard rockin ja britti-folkin parista, viihtyen enemmän maailmanmusiikista sävyjä lainailevan materiaalin sekä roots-henkisen jamittelun parissa.
Levyltä kuuluu yksinkertaisesti se, että tiukka työtahti, menestysvuodet, päihde- ja henkilökohtaiset ongelmat yhdistettynä massiiviiseen suosioon olivat tyhjentäneet herrojen takit. Kaikki tämä olisi normaalibändien kohdalla voinut merkitä totaalista floppia, mutta Led Zeppelin ei ollut normaali rock-yhtye. Zeppelin oli pätkivänä versiona silti sen verran harvinaislaatuinen kokoonpano, että albumi nousi loppujen lopuksi pinnan yläpuolelle. Tunnustan, että levy on se heikoin lenkki yhtyeen kahdeksan studiolevyn sarjassa. Kuusi ensimmäistä ovat nimittäin elämää suurempia klassikoita.
7/10
Ilkka Järvenpää
1. In The Evening
2. South Bound Saurez
3. Fool In The Rain
4. Hot Dog
5. Carouselambra
6. All My Love
7. I’m Gonna Crawl
1984 oli hard rockin ja heavy metallin historiassa hurja vuosi. Tuon vuoden aikana nippu klassikko-levyjä, joista ensimmäisenä uudelleen tarkasteltavaksi pääsee Van Halenin heti kärkeen ilmestynyt kuudes studioalbumi ”1984”.
”1984” jäi tuossa vaiheessa Van Halenin uran viimeiseksi LP:ksi, jolla vokaaleista vastasi David Lee Roth. Laulaja lähti bändistä ”taiteellisiin erimielisyyksiin” vedoten seuraavana vuonna. Levyä tehdessä kaikki oli jollain lailla hyvin, sillä yhtyeen luottomiehen Ted Templemanin tuottama pitkäsoitto onnistui tallentamaan muutosvaiheen onnistuneesti nauhalle.
”1984” käynnistyy tavalla, jota Van Halen- fanit tuskin osasivat julkaisun aikoihin odottaa. Eddie Van Halenin kitara loistaa poissaolollaan ”1984”-intron kosketinsoitinkuvioiden maalatessa kuvaa siitä mitä oli odotettavissa.
Lyhyen intron jälkeen liikkeelle lähtee ryhmän uran tunnetuin kappale, eli USA:n sinkkulistan ykköspaikan aikoinaan valloittanut ”Jump”. Eddie oli yhä enemmän alkanut säveltää musiikkia kosketinsoittimilla. Tämä yllättävän pop-henkinen klassikko on yhä tarttuva menopala, jonka kruunaa loistava kitarasoolo. Iloisen rallatuksen lyriikat kertovat Rothin mukaan siitä, kun itsemurhaa harkitseva henkilö seisoo korkean rakennuksen katolla ja harkitsee hyppäämistä.
”Jumpin” jälkeen Van Halen palaa selkeästi tutumpaan tunnelmaan toisen klassikon ”Panaman” jyrähtäessä kehiin. Eddie Van Halenin mukaan kappaleen syntyyn vaikutti suuresti AC/DC. Oli tämä se Van Halenin AC/DC-veto tai ei, koukkua, tarttuvuutta ja meininkiä löytyy vaikka muille jakaa.
A-puolen päättävät ”Top Jimmy” ja ”Drop Dead Legs”, joista ensimmäinen on taattua Van Halen bile-rockia, yhdistäen Eddie Van Halenin virtuositeetin sekä Timantti-Daven show-meiningin. ”Drop Dead Legs” on yksi aivan liian vähäiselle huomiolle jäänyt esitys. Eddien mahtava riffi, rytmisektio Alex Van Halenin sekä Michael Anthonyn syntinen groove ja Daven härski vokalisointi nostavat tämän biisin omaan Van Halen Top-10:een, mahtavan outro-riffittelyn ja soolon kruunatessa komean biisin. Pakko vielä lisäksi hehkuttaa Van Halenin ”salaista asetta”, eli basisti Anthonyn stemmalaulua. ”Panama”, ”Top Jimmy” ja ”Drop Dead Legs” hyötyvät jokainen herran laadukkaasta laulamisesta.
Albumin B-puoli käynnistyy yhdellä hard rockin tunnistettavimsta rumpuintroista, Alex Van Halenin puskiessa ”Hot For Teacher” -shufflen täyteen laukkaan. Kappale on täynnä hienoja korvakarkki-hetkiä Van Halenin veljesten näyttäessä osaamistaan. Ilman tarttuvaa laulukoukkua biisi olisi vain taidonnäyte, mutta tätä ongelmaa ei ”Hot For Teacherissa” ole, sillä Timantti-Dave puhuu, hönkii, raivoaa ja laulaa kappaleen loistavasti maaliin, omia tuttuja maneerejaan säästämättä.
Seuraavaksi soi se toinen popimpi kappale, eli jälleen syntikoiden varaan rakennettu ”I’ll Wait”, joka on mitä mainioin kasari pop/rock-veto. Sävellys on myös turhaan vuosien varrella päässyt unohtumaan. Biisin jälkeen tuskin kukaan voi olla yllättynyt mihin suuntaan Van Halen suuntasi seuraavalla ”5150”-levyllä, jonka bändi teki Sammy Hagarin hypättyä laulajaksi.
”1984”:n kaksi viimeistä esitystä eli ”Girl Gone Bad” sekä ”House Of Pain” tarjoavat jälleen kuulijoille sitä, mitä Van Halenin fanit odottivat, eli komeita kitaravetoisia hard rock -sovituksia. Molemmat ovat onnistuneita sovituksia, ”Girl Gone Badin” ollessa näistä selkeästi tarttuvampi ja ”House Of Pain” puolestaan Eddien komeiden riffien kavalkadi.
Kuusi studiolevyä kuudessa vuodessa on vaikuttava määrä tuotantoa ja riitti bändille tämän miehityksen osalta. Toisaalta jälki oli melkoinen, Van Halenin ensimmäisten albumien myydessä maailmanlaajuisesti vuosien varrella lähes 60 miljoonaa kappaletta. Näistä parhaimpaan saavutukseen ylsivät vuonna 1978 ilmestynyt loistava debyytti, sekä tämä suoran päättänyt rock-klassikko, jotka yhdessä muodostivat kolmasosan kokonaisluvuista.
”1984” on kuolematon LP, joka päätti yhden amerikkalaisen rock-musiikin historian legendaarisimman kokoonpanon levytysuran täydellisellä tavalla.
10-/10
Ilkka Järvenpää
1. 1984
2. Jump
3. Panama
4. Top Jimmy
5. Drop Dead Legs
6. Hot For Teacher
7. I’ll Wait
8. Girl Gone Bad
9. House Of Pain
Helsingissä on pitkään ollut kysyntää ja puutetta ikärajattomista keikoista. Helsinki Deathfest vastaa huutoon ja järjestää Tiivistämöllä ikärajattoman tapahtuman 3.2.2024.
Tapahtuman esiintyjät on niin ikään painotettu nuorempaan ikäluokkaan ja tapahtumassa esiintyvät Cryptic Hatred, Morbific, Azatoth, ruotsalainen Cryptorium sekä Whisper.
Sali on ikärajaton, joten tilaisuus on turvallinen ja hyvä tilaisuus näyttää perheen pienimmille, mitä isä ja äiti puuhaavat vapaa-ajalla. Vanhemmat voi myös jättää kotiin, jos siltä tuntuu.
Täysi-ikäisiäkään ei ole unohdettu ja heitä palvelee Lämpiön baari (Tiivistämön ”alakerta.”) Lämpiö on K-18.
Tulikuuma punk-uutuus HotWax debytoi Suomessa tammikuun lopussa. Post-punkia ja vaihtoehtorockia luova trio on löytänyt oman tyylinsä kunnioittaen samalla grunge-pioneerien perintöä periksiantamattomalla ja energisellä musiikillaan. Bändin sähköinen live koetaan Helsingin Kuudennella Linjalla keskiviikkona 31. tammikuuta ja illan avaa Midsommaren. Lipunmyynti käynnistyy tiistaina 9.1. klo 9 Tiketissä.
Vuonna 2020 ensimmäiset omakustannesinkut julkaissut, vahvalla DIY-asenteella varustettu HotWax on laulaja-kitaristi Tallulah Sim-Savagen, basisti Lola Samin ja rumpali Alfie Sayersin muodostama trio, jonka tyylissä kuuluvat sen jäsenten kuunteleman musiikin monipuoliset vaikutteet. Inspiraation lähteiksi bändi on maininnut muun muassa Amy Winehousen ja Blondien, ja debyytti-EP keräsi vertauksia muun muassa The White Stripesiin ja Yeah Yeah Yeah -yhteyeeseen. Brittien seuraavaksi suureksi kitarabändiksi NME:n spekuloima HotWax on nähty esimerkiksi The Strokesin, Royal Bloodin ja Frank Carter & The Rattlesnakesin lämmittelijänä, eikä todellakaan jää live-energiallaan itseään toistaiseksi isompien nimien varjoon.
HotWaxilta on kuultu vasta pari EP:tä, joilla se on onnistunut luomaan itsestään ilmiön genren ystävien keskuudessa. Uusin ”Invite me, kindly” -EP on sähköinen viiden biisin punk-iloittelun kokonaisuus, joka jokaisen ajankohtaisista musiikki-ilmiöistä kiinnostuneen olisi syytä ottaa haltuun.
HOTWAX (UK)
+ Midsommaren
Ke 31.1.2023
Helsinki, Kuudes Linja
Liput:
Myyntiin ti 9.1. klo 9 Tiketissä
– alk. 22,50 EUR
Heleitä melodioita black metal -henkiseen ilmaisuun yhdistelevä Einvigi julkaisee 1. maaliskuuta kolmannen täyspitkän albuminsa Monokroma. Nyt levyltä on julkaistu toinen sinkkulohkaisu Elossa eilen, tänään jo kuollut, joka on saanut kylkeensä myös musiikkivideon.
”Kappale kertoo todellisuudesta joka muistuttaa omaamme, mutta ei sitä kuitenkaan ole. Se on hiljainen ja kuollut, elämän ja kuoleman raja-asema, joka muistuttaa oikeastaan hyvin paljon Stranger Things -sarjan ylösalaista maailmaa. Me ihmiset koostumme lähinnä alkuaineista ja saamme energiamme auringosta. Olemme kaikki täällä vain hetken, ikuisen virran vieraana. Käyttäkäämme aikamme hyvin, kunnioittaen luontoa sekä toisiamme”, toteaa yhtyeen laulaja-kitaristi Petteri Granberg.
Turkulainen yhtye on kehittänyt tunnelmallisen metallin poluilla kulkevaa soundiaan jo pitkään ja juhliikin tänä vuonna levynjulkaisunsa lisäksi jo kymmenvuotiseksi ehtinyttä taivaltaan. Tulevan albumin julkaisija toimii edellislevyn tapaan saksalainen Einheit Produktionen.
21.3. Bar Loose, Helsinki. Mukana Marrasmieli ja Kneel Before the Death
22.3. Nirvana, Turku. Mukana Marrasmieli & Yokophono
Monokroma-biisilista: 1. Huoma 2. Elossa eilen, tänään jo kuollut 3. Tumman veden lapsi 4. Ambrosia 5. Kuolintanssi 6. Missä kuljimme kerran 7. Monokroma 8. Yksinäisen laulu pt.1 9. Yksinäisen laulu pt.2 – Interlude 10. Yksinäisen laulu pt.3 – Uusi aurinko nousee Levyn kansitaide: Pekka Wärri
Helsinkiläisen Trashcan Dancen uudelta Killing Moon-levyltä julkaistu avauskappale Alien Loverboy on energinen rokkipläjäys jossa kaksipäinen avaruusrokkistara sikailee ja varastaa nuorten neitokaisten sydämet ajaessa harrikalla kohti seuraavaa valloitusta.
Kreikkalaisen Sleaszy Rider Recordsin 6.10 julkaisemalta Killing Moonilta on aikaisemmin julkaistu singlet Polezhaevskaya Station (with Stealth Division), Go-go Dancer ja Lil’ Dreamer (feat. Niki Rock).
Maaliskuun Musta Messu Bändinkilpailu Teppo Ristola
Mediatiedote 8.1.2024
Haluaako yhtyeesi esiintymään Maaliskuun Mustaan Messuun ja saada studioaikaa?Osallistumalla Maaliskuun Mustimpaan Bändikilpailuun, kaikki tämä on mahdollista. Jos sinulla on bändi jolla ei ole levytyssopimusta, lue ohjeet alta ja osallistu kilpailuun:
Lähetä linkki musiikkiin tai videoon, osoitteeseen mustakilpailu@gmail.com (Älä lähetä tiedostoja suoraan mailiin, vaan lähetä linkki joka johtaa materiaaliin).
Raati valitsee mielestään kolme parasta yhtyettä, joista voittaja valitaan yleisöäänestyksellä.
Voittaja pääsee soittamaan Maaliskuun Musta Messu 2024 tapahtumaan joka järjestetään 9.3.2024 Lahden Finlandia-klubilla. Lisäksi voittaja saa studioaikaa Inka Studion Pasi Löfgrenin kanssa.
▪ Osallistumisaika päättyy perjantaina 26.01.2024
Raadissa nähdään Korpiklaanista tuttu rumpali ja muusikko Samuli Mikkonen:
”Musiikki on parasta livenä ja itselleni ne parhaat kiksit tulevat nimenomaan yleisölle soittamisesta. Livenä bändin kovuus punnitaan! Finlandia-klubin lava on ollut itselleni aina kovin mieleinen ja olen ihan varma, että Maaliskuun Messu tulee olemaan ikimuistoinen!”
Muusikko ja ääniteknikko Pasi Löfgren joka on tuttu mm. Where’s My Bible ja Mustan Kuun Lapset yhtyeistä:
“Silloin kun ensimmäisiä bändejä itsellä oli vireillä niin tämmöinen tilaisuus olisi ollut tosi iso juttu joten, Mahtavaa olla mukana projektissa joka tarjoaa demo bändeille näkyvyyttä, ja mahdollisuuden päästä näyttämään kyntensä livenä huikealla venuella. Ja myöskin tilaisuuden taiteensa taltiointiin ammatti studiolla.”
Messua edustaa Black March Eventsin Teppo Ristola (mm. Where’s My Bible, Paara, Lost In Grey, Anima Hereticae):
“Musiikkimaailma ei ole se kaikista helpoin leikkikenttä. Ei riitä pelkästään se, että on hyviä kappaleita tai taitavia soittajia. Tänä päivänä erottuminen jopa tuhansien bändien joukosta ei ole läpihuutojuttu. Halusimme mahdollistaa yhdelle bändille esiintymisen Maaliskuun Musta Messu 2024 tapahtumassa. Lisäksi voittaja pääsee äänittämään Inka Studiolle, Pasi Löfgrenin kanssa. Toivoisin enemmänkin tällaisia tilaisuuksia nouseville bändeille koko ajan muuttuvassa maailmassa.”
Kaaboos ja sen ainoa jäsen, Atash, on määrätty Norjan hallituksen toimesta poistumaan Norjasta ja palaamaan syntymämaahansa, Iraniiin, vaikka hänen paluu Iraniin ei ole turvallinen.
Metallimusiikki katsotaan Iranissa jumalanpilkaksi ja kielletyksi, ja sen soittaminen voi johtaa vakaviin rangaistuksiin, vankeuteen ja jopa kuolemaan.
Kaaboos esiintyi äskettäin Iranin suurlähetystön edessä Oslossa, Norjassa, protestina islamilaisen tasavallan kulttuuritotalitarismia vastaan.
Atash on lähettänyt vetoomuskirjeen Norjan hallitukselle toivoen valitusta. Kirjeessä hän kertoo: ”Olen aktivisti ja muusikko, jonka kasvot ja henkilöllisyys ovat jo tunnistettu Iranin hallituksen toimesta. Olen osallistunut useisiin protesteihin islamilaista hallitusta vastaan – erityisesti musiikkiesitykseeni Iranin suurlähetystön ulkopuolella perjantaina 13. lokakuuta 2023, josta on kirjoitettu useissa arvostetuissa medioissa. Kasvoni ovat kaikkialla internetissä.
Keskustellessani asianajajani kanssa valitusprosessin tuloksista ja oikeuteen menemisestä, olen kuluttanut kaikki säästöni ja joudun maksamaan prosessin 50 000 Norjan kruunun kustannukset.
Lisäksi tapaukseni pahamaineisuuden vuoksi minun ei olisi mahdollista palata Iraniiin velvollisuuteni mukaiseen sotapalvelukseen 18 vuoden iän jälkeen (joka on pakollinen kaikille Iranin miehille).
Toukokuusta 2020 lähtien, poistuttuani Iranista, olen ollut poissa sotilaspalveluksesta yli 3 vuotta, mikä johtaa rangaistuksiin ja vankeuteen sekä passini menettämiseen saapuessani ja mahdollisuuteni matkustaa Iranin ulkopuolelle on estetty, kunnes palvelus on suoritettu. Ottaen huomioon toimintani metalligenressä ja yhteisössä sekä Iranin suurlähetystön hallussa olevat henkilötiedot, minut odottavat pidätys ja lisärangaistukset palattuani. Olen varma, että minut tuomitaan kuolemaan.
Siksi pyydän ystävällisesti tukeanne ja apuanne. Näyttää siltä, että UDI ja UNE eivät ymmärrä Iranin tilanteen vakavuutta. En voi palata maahani turvallisesti. Olen löytänyt kodin ja rauhan täällä Norjassa, työskentelen ravintolassa Drammenissa tarjoilijana ja baarimikkona 80% ajastani ja aion jatkaa musiikkini parissa niin kauan kuin elän.”
Kaaboos julkaisi aiemmin kaksi videota esityksestään Iranin suurlähetystön edessä Oslossa, Norjassa: ”Wrath of Gods” ja Taake-kappaleen cover.
”Wrath of Gods” on valittu myös Metal Hammer UK:n viikon kappaleiden joukkoon.
Kaaboos (کابوس) (tarkoittaa painajaista farsin/persian kielellä), on kotoisin Iranista, mutta asuu tällä hetkellä Norjassa. Atash, jonka nimi tarkoittaa ’tulta’, lähti kotimaastaan Iranista ja haki turvapaikkaa Norjasta voidakseen vapaasti ilmaista itseään poissa uskonnollisesta ja diktaattorimaisesta sortamisesta Lähi-idän maassa.
”Syyni lähteä Iranista 16-vuotiaana oli vapauden puute maassani”, Atash kertoi.
”Uskonnolliset rajoitukset ilmaisulle ja ennen kaikkea uskomukselle, monet muut asiat, estivät minua seuraamasta intohimoani ja elämästä täysipainoista elämää. Iran on maa ilman järkeä ja rauhaa, islamilaiset säännöt eivät olleet valintani.”
Vuonna 2020 vain 14-vuotiaana Guitar World -lehden järjestämän Young Guitarist of the Year 2020 -kilpailun voittanut Juho Ranta-Maunus julkaisi Youtube-kanavallaan uuden videon, jossa on mukana yli kymmenen kitaristia.
Nuori kitaristilupaus on itse säveltänyt kappaleen ja pyytänyt mukaan kitaristeja videolleen. Kappaleen rummut soittaa Ville Karhu.
Katso ”The Biggest Shred Collab Song In Finland” alta:
Pop metallia soittava Ossian vastasi Metalliluolan kysymyspatteristoon. Tutustu artistiin alla.
Mikä on bändinne nimi, ja onko sillä jokin erityinen tarina tai merkitys:
Artistinimeni on Ossian, joka...
”1984”:n kaksi viimeistä esitystä eli ”Girl Gone Bad” sekä ”House Of Pain” tarjoavat jälleen kuulijoille sitä, mitä Van Halenin fanit odottivat, eli komeita kitaravetoisia hard rock -sovituksia. Molemmat ovat onnistuneita sovituksia, ”Girl Gone Badin” ollessa näistä selkeästi tarttuvampi ja ”House Of Pain” puolestaan Eddien komeiden riffien kavalkadi.
