Koti Blogi Sivu 2269

Deicide – Once Upon the Cross (1995)

[three_fourth]Father! Why have you forsaken me?

Näillä sanoilla alkaa Deicide kolmas täyspitkä ja vuosi oli 1995. Deiciden kaksi edellistä oli todella hyviä levyjä ja ehdottomasti alan klassikkoteoksia. Vaikea kolmas levy ja mitä tekee Deicide? Iskee ehdottomasti raskaimman ja brutaaleimman levyn ulos. Jumalanpilkka on kovempaa kuin aikaisemmin ja levynkansistakin löytyy itse Jeesus. Vaikka Deiciden ulkomusiikillisista toimista voi olla montaa mieltä niin musiikillisesti jälki oli ensimmäisillä levyillä vahvaa.

Levyn soundit ovat erityisen raskaat. Kappaleet ovat pääsääntöisesti nopeita pyrähdyksiä, mutta millä tavalla Deicide sen juuri tällä levyllä tekee on äärimmäisen hienoa. Biisit jyrisevät läpi kuin konekiväärin lipas ammuttaisiin tyhjäksi. Tämä on ehdottomasti riffivoittoisin levy, mitä Deicide on puskenut ulos ja siitähän minä tykkään. Kitarasoundit ovat brutaalit mutta erittäin selkeät. Bentonin basso kuuluu suhteellisen hyvin jykevien kitaroiden seassa. Steve Asheimin soitto patterin takana ei jätä kyllä kylmäksi, soitto on ensiluokkaista. Glen Bentonin äänenkäyttö on tällä levyllä suoraviivaista eikä turhia kikkailuja onneksi ole.

28 minuuttia ja 9 kappaletta. Mitään välisoittoja tai muuta hempeilyä on turha odottaa. Levyn biisimateriaali on hyvin tasaista, mutta mitään Sacrificial Suicide, Dead By Dawn tai Dead But Dreaming – tyylisiä ”hittejä” levyllä ei ole. Tämä levy on siitä harvinainen, että se paranee loppua kohden. Kaksi viimeistä kappaletta To Be Dead ja Confessional Rape ovat semmoista riffimyrskyä, jota ei ole ennen Deiciden leirissä nähty, eikä tulla näkemäänkään. They are the Children of the Underworld on ehkä levyn mieleenpainuvin kappale, muuten meno on todella tasaista eikä aina edes huomaa että kappale vaihtuu. Jos jostain pitää moittia niin se on juuri tämä liiallinen tasaisuus, joka on etenkin myöhemmillä Deiciden levyillä enemmän kuin tavaramerkki.

Deiciden kultainen kolmikko ja tämä on sen viimeinen levy. Nämä kolme pitäisi löytyä jokaisen hevarin hyllystä, vaikka tämän tyylinen pieksentä ei olisikaan täysin sinun juttusi.

8½ / 10

Juha Karvonen
cover_once_upon

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
deicide
1. Once Upon the Cross 3:34
2. Christ Denied 3:39
3. When Satan Rules His World 2:54
4. Kill the Christian 2:57
5. Trick or Betrayed 2:24
6. They Are the Children of the Underworld 3:11
7. Behind the Light Thou Shall Rise 2:57
8. To Be Dead 2:39
9. Confessional Rape 3:52[/one_fourth_last]

Megadeth – Rust in Peace (1990)

[three_fourth]
mega
Vuosi 1990 ja elettiin thrash metallin kulta-aikaa. Kyseisen vuoden sekä yksi kaikkien aikojen parhaimmista thrash levyistä on ehdottomasti Megadethin Rust in Peace. Megadeth oli ennen tätä julkaisua tehnyt kohtuullisen hyvän So far, so good..So Whatin, jonka kiertueen aikana Mustaine veti päihteitä siihen malliin, että harva enään uskoi Megadethin paluuseen. Tai voidaanko sitä sitä edes pitää ihmeenä, että alta kolmekymppinen alan ammattilainen käy pohjalta hakemassa vauhtia? Kovien vieroitushoitojen jälkeen Mustaine laittoi aluksi bändin uusiksi ottaen rumpuihin Nick Menzan ja toiseksi kitaristiksi Marty Friedmanin. Bassoa kuritti edelleen David Ellefson. Tämä on itselle sekä monille muille se klassisin Megadeth-kokoonpano. Mustaine pursui varmasti vihaa sekä näyttämisenhalua jonka tuloksena syntyi yhtyeen paras, vihaisin ja monipuolisin levy Rust in Peace.

Albumi lähtee käyntiin riffimyrskyllä joka tempaisee kuulijan samantien mukaansa. ”Holy Wars.. The Punishment Die” on täydellinen kappale josta löytyy kaikki thrash metallin tunnusmerkit: nopeus, teknisyys, käsittämättömän hienot kitarasoolot ja vihainen Mustainen laulu.  Koko bändi soittaa niin hyvin yhteen, että edellisen levyn kohokohdat jäävät vain hienoiksi muistoiksi.

”Hangar 18” jatkaa melodisella ja erittäin teknisellä linjalla. Mustainen ja Friedmanin soolot sotivat toisiaan vastaan semmosella tavalla mitä ei ole ennen kuultu. Biisin loppupuolen progressiiviset riffittelyt ja tekninen taiturointi pysäyttää jokaisen metallimiehen ja – naisen. Mustaine näyttää ansaitusti keskisormea muille bändeille ja etenkin viereiseen pöytään. ”Hangar 18” tulee aina olemaan olemaan monille 90-luvulla eläneille hevareille yksi aikakauden kappaleita puhumattakaan kitaristeista, jotka sormet verillä tahkoivat biisin melodioita sekä sooloja.  Sama tekninen raivo jatkuu myös seuraavien kappaleiden ”Take no Prisoners” sekä ”Five Magicsin” osalta. Jos ensimmäisissä kappaleissa soolot ja kimurantit riffit näyttelivät pääosaa niin kyllä viimeistään näissä kappaleissa David Ellefsonin bassonsoitto saa myös kunniaa, puhumattakaan rumpali Nick Menzan äärimmäisen tarkasta soitosta.

”Poison was the Curea” olen aina pitänyt levyn ns. heikoimpana lenkkinä, vaikka oman panoksensa levyn yhtenäiseen linjaan se tuokin. Kauaa ei tarvitse jäädä paikoilleen polkemaan, koska ”Lucretia” palauttaa järjestyksen. Soolot heitetään semmosta tahtia ulos, että ei voi kuin ihailla Mustainen ja Friedmanin taitoa.

Levyn loppu on myös erittäin kovaa tekoa, vaikka hengähdystaukoa tarjoillaankin ”Dawn Patrolin” muodossa. Tämän jälkeen ”Tornado of Souls” sekä ”Rust in Peace…Polaris” pistävät semmoisen ydinsodan käyntiin, ettei Megadethin asemaa yhtenä kovimpana thrash-yhtyeenä pystytä horjuttamaan, vaikka tulevilla julkaisuilla tasonlaskuakin odotettavasti tulikin.

Rust in Peace on todettu monissa äänestyksissä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi metallialbumiksi. Tuotanto on äärimmilleen vietyä ja soittimien tasapainoinen tulitus kannattaa koko 40 minuutin ajan. Tyylikäs kansikuva kruunaa Megadethin mestariteoksen joka muutti meidän monen maailman. Se on paljon sanottu yhdestä levystä, jos olit paikalla niin tiedät mitä tarkoitan.

10 / 10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
rust-in-peace-630-80
1. Holy Wars… The Punishment Due 6:32
2. Hangar 18 5:11
3. Take No Prisoners 3:27
4. Five Magics 5:39
5. Poison Was the Cure 2:56
6. Lucretia 3:56
7. Tornado of Souls 5:19
8. Dawn Patrol 1:51
9. Rust in Peace… Polaris 5:44[/one_fourth_last]

Testament – The Ritual (1992)

[three_fourth]Eletään vuotta 1992, grunge on lyönyt lävitse ja metallimaailma elää jossain määrin muutoksen kourissa. Metallica oli julkaissut edellisenä vuonna kuuluisan Black-albumin. Megadeth julkaisi Countdown to Extinctionin, vähän myöhemmin Anthrax grunge-vaikutteisen The sound of white noisen. Testament julkaisi The Ritualin keväällä 1992.

Itse olen aina pitänyt Testamentiä samassa arvossa kuin esim. Megadethia. Testament ei ole tehnyt yhtään huonoa levyä ennen vuotta 1992 eikä The Ritual tehnyt poikkeusta. The Ritual edustaa musiikillisesti enemmän perinteistä heviä kuin thrash- tai speedmetallia, mihin nyt haluaa Testamentin aiemmat levyt kategorioida.

Ritual on erittäin vahva ja tasokas levy. Heti levyn alkuun heitetään semmonen biisimateriaali, että ei voi kuin ihailla Testamentin taitoa käsitellä keskitempoista heviä. So many lies ja Let go of my world ovat aivan loistavia kappaleita joita jatkaa kaunis heviballadi nimibiisi The Ritual. Deadline on levyn parhaimpia kappaleita ja meno jatkuu koko levyn loppuun. Levyllä ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä vaikka kaksi heviballadiakin levylle mahtui. Return to Serenity on ehkä keskinkertainen kappale, jos joku on pakko mainita.

Levy on todella hyvin tuotettu ja kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että omissa listoissani tämä on ehdottomasti Testamentin top3- albumeita. Vaikka voidaan puhua tietynasteisesta kaupallistumisesta, niin sitä ei voida kieltää että tämä ei olisi hyvä ja raskas levy.  Koko yhtyeen voimannäyte vuosimallia 1992.

9 / 10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
testament
1. Signs of Chaos 0:30
2. Electric Crown 5:30
3. So Many Lies 6:04
4. Let Go of My World 3:47
5. The Ritual 7:27
6. Deadline 4:46
7. As the Seasons Grey 6:12
8. Agony 4:00
9. The Sermon 4:41
10. Return to Serenity 6:30
11. Troubled Dreams 5:02[/one_fourth_last]

Mainos

Viimeisimmät:

Tuhdimmat Tahdit julkisti päiväkohtaiset aikataulut

Tiedote 12.5.2025 Pirkanmaan suurin rock-festivaali Tuhdimmat Tahdit järjestetään 4.–5. heinäkuuta Tampereen Eteläpuistossa, ja nyt festivaali julkaisee päiväkohtaiset soittoaikataulut. Kaksipäiväinen tapahtuma tuo lavalle kotimaisia ja kansainvälisiä rockin ja metallin...

Seuraa

21,666FanitTykkää
2,794SeuraajatSeuraa
177SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa