Santa Cruzin “We Are The Ones To Fall” –hitti soi Radio Rockilla tiheään pari vuotta sitten aikaan, kun ajoin paljon autolla radio päällä. Silloin kuulin biisiä niin paljon, että ehdin jo kyllästyä siihen ja sitä myötä bändiinkin. Muutama eri medioissa seuraamani keikkakuvaaja kuitenkin otti Santa Cruzin live-esiintymisistä upeita kuvia ja bändillä näytti kuvien perusteella olevan lavalla sata lasissa ja hirmuinen meininki päällä. Yleensä hirmuinen meininki lavalla on suoraan verrannollinen yleisön viihtymiseen. Tällä perusteella otin Cruzin levyt ”Screaming For Adrenaline” (2013) ja ”Santa Cruz” (2015) kuunteluun ja totesin bändin energisen glam metalin soivan vallan mainiosti. Sopivasti alkuvuodesta bändi aloittikin Oispa Kesä 2016 -kiertueensa tullen myös pohjoisemmille kulmille ennen suuntaamistaan Eurooppaan Reckless Loven lämmittelijänä.

Oispa Kesä 2016 –kiertueella Santa Cruzia lämmittelee Kuopiolainen rehellistä ja reipashenkistä hard rockia soittava Block Buster. Hevimestassa nähtiin alkuillasta paikallisvärinä myös minulle entuudestaan tuntematon glam rock -kokoonpano Groupie High School.

Groupie High Schoolin aloittaessa yleisöä oli jo alkanut kertyä Hevimestan kellariin ja lavan eteenkin, mutta vielä ei varsinaista tungosta ollut havaittavissa. Yhtyeen riehakas esiintyminen ja varsinkin solisti Vinny Olavin kaikkensa antava rock’n’roll show viihdytti paikallaolijoita. Lavan edustalla jammailtiin ja yleisö seurasi jalat lattiaa naputtaen.

Block Busterin live-esiintymisessä oli vähintään asteen verran enemmän särmää kuin yhtyeen taltioidussa tuotannossa. Bändin FB-sivun esittelyssä mainitaan mm. AC/DC -vaikutteet, jotka livenä oli selvästi kuultavissa varsinkin kitaraosuuksissa. Omat biisit olivat yhtyeellä hyvin hallussa ja lavaesiintyminen varmaa ja hyväntuulista. Erityisesti kitaristi Elias Salon ja basisti Joonas Arppen sokka irti -meinoa oli kiva seurata. Oma sijoittumiseni suhteessa kaiuttimiin sai lead kitaran kuulumaan selvästi sekä laulun että muiden soittimien yli, mutta en välittänyt epätasapainosta riittävästi etsiäkseni auditiivisesti parempaa paikkaa, varsinkin kun tunnelma alkoi tiivistyä ja väkimäärä lisääntyä.

Illan pääesiintyjän aloittaessa Hevimestan alakerta oli täynnä. Yleisön keski-ikä olisi pikaisen arvion mukaan parinkympin hujakoilla ja sukupuolijakaumassa näkyi suhteellisen vahvasti myös naisedustus, mutta paikalle oli saapunut väkeä laidasta laitaan. Useat kuulostivat käyneen Santa Cruzin keikoilla useita kertoja. Santa Cruz aloitti ”We Are The Ones To Fall” -hitillään ja jatkoi koko setin samaa räjähtävän energistä linjaa. Vasta loppupuolella kuultiin lähes hidas ”Bye Bye Babylon” ja melkein-balladi ”Can You Feel The Rain”. Bändin tuotanto on kokonaisuudessaan nopeatempoista ja usein oikeastaan punk-asennetta hipovaa ja livenä syke nousee vielä entisestään. Bonuksena kuultiin ex tempore yleisön pyynnöstä esitetty klassikko ”Paranoid”. ”Soittakaa Paranoid!” kuuluu yleisöstä melkein joka keikalla, mutta enpä ole koskaan ennen todistanut humoristiseen heittoon vastattavan biisiä soittamalla. Kerta oli ensimmäinen sanojensa mukaan myös vokalisti-kitaristi Archie Cruzille.

Lavaesiintyminen on näillä nuorilla miehillä vauhdikasta ja liikkuvaista suhteellisen pienissäkin tiloissa. Kontakti yleisön kanssa oli kautta keikan välitöntä ja konstailematonta yläfemmoista kitaristi Johnnyn pyrähtämiseen soolon aikana lavalta yleisön sekaan. Siitä huolimatta biisit kuuluivat teknisesti hyvin soitettuna. Biiseissä kitarat ovat paljon esillä ja sitä oli upea seurata myös livenä, usein eturiviin noin viidentoista sentin etäisyydeltä. Myös yhtyeen sisäinen kemia ja esiintymisestä nauttiminen näkyi selvästi. Bändin jäsenten nuoruudesta huolimatta keikkakokemus ja esiintymisvarmuus näkyi lavalla, mutta kiertueväsymyksen tai leipääntymisen merkkejä ei ollut nähtävissä. Hyvä meininki näkyi keikan aikana selvästi myös yleisön osallistumisessa välispiikkeihin kommentoiden, biisien mukana laulaen ja tilan ahtaudesta huolimatta moshaten ja pogoillenkin.

Äänentoiston puolesta valitsin paikkani kitarakaiuttimen tulilinjalta ja kuulin ajoittain Archien mikin huonosti. Korkeat nuotit ja järeämpi äänenkäyttö kyllä kuuluivat ihan mukavasti. Myös Middyn basson erottaakseen sain asioikseni keskittyä. Äänenvoimakkuus oli kuitenkin tilan kokoon ja väkimäärään sopiva. Keikkapaikkana Hevimesta sopi vielä Santa Cruzille, vaikka varmaan isompikin paikka voisi tulla täyteen. Olisi kiva päästä kuvaamaan ja kuulemaan näitä kavereita isommallakin lavalla.

Pienenä viileänä miinuksena keikkapaikasta voitaneen sanoa, että tapahtuman facebook-sivuilla ovien avaamisen ajaksi ilmoitettiin klo 21.00, mutta ovet avattiin vasta reilu puoli tuntia myöhemmin. Normaalisti Hevimesta avaa ovensa vasta klo 22.00, mutta tällä kertaa se oli merkitty myös ensimmäisen bändin aloittamisajaksi. Ajoissa saapuneelle ehti tulla vilu.

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus (c) Metalliluola