Viime viikonloppuna menestyksekkäästi järjestetty Hellsinki Metal Festival laajenee Itämeren aalloille tänä vuonna. Helsingistä Tukholmaan ja takaisin 7.–9. marraskuuta seilattava Hellsinki Metal Cruise Viking Cinderellalla on lastattu hienolla kansainvälisellä kattauksella, johon lukeutuvat muun muassa alun perin 1993 Covenant-nimellä toimintansa aloittanut norjalainen black metal -legenda The Kovenant, risteilyviikonloppuna uuden albuminsa julkaiseva Omnium Gatherum, Bjørn Alexander Bremin johtama norjalainen Gothminister, Lappeenrannan black metal -ylpeys Horna, saman lajin pioneeri Barathrum, ex-COB-kitaristi Daniel Freybergin luotsaama Crownshift, naisvoimin pyörivä Asagraum sekä Spiritus Mortis.
Ennakkoon loppuunmyydyn risteilyn sekä Hellsinki Metal Festivalin promottori Toni Törrönen on ilahtunut siitä, miten metallikansa otti risteilyn omakseen jo ennen kuin koko esiintyjäkaartia oli edes julkistettu.
”Jo aiemmin olen puhunut paljon siitä, että tarkoitus on tuoda Hellsinki Metal Festivalin henki mukaan risteilylle, ja hieno ennakkomyynti on merkki siitä, että metallifanit ovat ottaneet festivaalin omakseen”, Törrönen sanoo.
”Ja tämä on vasta ensimmäinen Hellsinki Metal Cruise, jolle on tarkoitus saada jatkoa”, hän lisää.
Kahden illan aikana keikkojen lisäksi laivalla on lisäksi esimerkiksi artistitapaamisia sisältävää ohjeisohjelmaa, joka päivittyy Hellsinki Metal Festivalin sivuille pian.
Hellsinki Metal Cruise 2025 artistit aakkosjärjestyksessä ovat:
Asagraum
Barathrum
Crownshift
Cryptic Hatred
Gothminister
Havukruunu
Helsott
Horna
I Am Your God
Kyy
Numento
Omnium Gatherum
Omnivortex
The Covenant
Spiritus Mortis
Vermilia
Megadethin keulakuva Dave Mustaine ilmoitti somessa, että bändin seuraava albumi, jonka on määrä ilmestyä vuoden 2026 alkupuolella, jää yhtyeen viimeiseksi Megadeth-studiolevyksi. Samalla Mustaine kertoi maailmanlaajuisesta jäähyväiskiertueesta, joka käynnistyy vuonna 2026, sekä uudesta muistelmateoksesta, joka on tulossa ensi vuonna.
Tuleva albumi ilmestyy Tradecraft-imprintin ja Frontiers Label Groupin uuden BLKIIBLK-levymerkin yhteistyönä. Ensimmäinen single ja globaalit ennakkotilaukset avataan syksyllä 2025. Jäähyväiskiertueen ensimmäiset päivämäärät luvataan julki myöhemmin tänä vuonna.
Mustaine kuvailee päätöstä lopettaa “omilla ehdoillaan” ja kiittää faneja vuosikymmenten tuesta.
Italiasta tuleva fuzz metallia soittava Godzilla Was Too Drunk To Destroy Tokyo julkaisi uusimman singlensä ja videon “Sasquatch’s Eyes”.
“‘Sasquatch’s Eyes’ is pure primal vision, a soundtrack for those who’ve stared into the wilderness and felt it staring back. Expect our usual mix of gorilla bass tones, prophetic choruses, and riffs straight from another galaxy, with a touch of paranoia for good measure.”
Yhtye julkaisee 19.9.2025 albuminsa ”Sideral Voivod”.
TRACKLIST: Interstellar Greyhound Icarus Sideral Voivod Sasquatch’s Eyes Ouija Witch Telekinetic Thunder Yeti King Bong Prelude Whale Space Leech Worship the Middle Stomp Summer in the Void
Mourniatyn ”Musta maa” -albumin kakkossinglellä ”All Your Lies” kouvolalainen metallibändi vaihtaa laulukielekseen englannin ja suuntaa suoraan sinne, missä unia ei enää nähdä ja enkeleillä on revityt siivet. Kyse ei ole yhtään vähemmästä kuin maailmanlopusta. Kappaleen kirjoittanut Karulainen kertoo biisin sisällöstä seuraavaa: ”Kappaleessa kaikki uskovaiset päätyvät kuoppaan valheidensa kanssa aikojemme lopussa.”
Debyyttialbumi ”Musta maa” julkaistaan Inverse Recordsin kautta 7.11.2025. Yhtye juhlistaa albuminsa julkaisua vuonna 2026 alkavalla keikkailulla. Keikat julkistetaan loppuvuoden aikana yhtyeen some-kanavissa. ”Musta maa” -albumi on myös ennakkotilattavissa Inversen verkkokaupasta, linkit löytyvät osoitteen mourniaty.com takaa.
Sinfonista metallia soittava nurmijärveläinen Rose Heaven vastaili Metalliluolan kysymyspatteristoon. Tutustu yhtyeeseen alla.
Mikä on bändinne nimi, ja onko sillä jokin erityinen tarina tai merkitys:
Rose Heaven. Nimellä ei ole sinänsä merkitystä,mutta tuli idea yhdistää kaksi todellista asiaa, mitkä yhdessä tarkoittaa jotain epätodellista, mikä viittaa myös meidän tän hetkisen musiikkiinkin, missä yhdistyy todellisuus ja fantasia.
Miten määrittelisitte genrenne, ja mitä piirteitä musiikistanne erityisesti korostaisitte:
Tällä hetkellä varmaan lähimpänä sinfoninen metalli, mutta ei kuitenkaan itse luokitella mihinkään genreen, koska ei tiedetä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tärkeitä piirteitä musiikisamme on melodisuus, monipuolisuus, tarinallisuus ja mahtipontisuus.
Ketä yhtyeeseenne kuuluu, ja miten kuvailisitte kunkin jäsenen roolia ja persoonallisuutta:
Bändiin kuuluu Rasmus (Rasse) Kujala säveltäjä/koskentinsoittaja, Petros (Petu) Kujala rumpali, Aaro (Arska) Lampuoti basisti, Valtteri Laitinen kitaristi ja Sandra Mata solisti. Ollaan kaikki parikymppisiä paitsi rumpalimme on 15-vuotias. Porukasta löytyy kaksi sekopäätä (Petu ja Arska), kaks perhosta (Sandra ja Valtteri) ja yks välimuoto (Rasse). Huumori lentää ja välillä vituttaa. Sidenote Petu ja Rasse on veljeksiä.
Mistä yhtyeenne on kotoisin, ja miten kotipaikkanne on vaikuttanut musiikkiinne tai tyyliinne:
Ollaan kaikki Nurmijärveltä. Kotipaikkakunta ei ole vaikuttanut musiikkiin millään tavalla, mutta sanotaan näin, että jos oltais kaikki Helsingistä, se varmasti näkyisi meidän musiikissa.
Ketkä ovat yhtyeenne esikuvia, ja miten he ovat inspiroineet musiikkianne ja tyyliänne:
Biiseissä vaikuttaa Rassen oma inspiraatio ja mielikuvitus sekä Nightwish ja Tuomas Holopainen, Ludwig Göransson, Hans Zimmer ja Stratovarius. Koska Rasse on säveltänyt biisit niin hänen inspiraatiot ja esikuvat näkyvät eniten meidän musiikissa.
Kaikilla meillä on omat esikuvat, mitkä vaikuttaa omaan soittotyyliin ja inspiroi omaa soittoa. Valtterin idoleita on mm. Popeda, Klamydia, Metallica, Pantera, Black Sabbath ja Children of Bodom. Petulla Jukka Nevalainen, Jaska Raatikainen ja Kai Hahto. Arskalla isoimpana varmaan Children of Bodom, Santa Cruz, Carcass ja Slayer. Sandralla Nightwish ja erityisesti Floor Jansen ja myös Noora Louhimo.
Kertokaa yhtyeenne taustatarina. Mitkä ovat olleet merkittävimpiä käännekohtia matkan varrella:
Bändin perustamisesta sai idean Rasse. Rasse ei ikinä ennen ollut kiinnostunut musiikista tai soittamisesta, ja itseasiassa harrasti jääkiekkoa koko nuoruuden tavoitteellisesti. Vuonna 2018 Rassen vanhemmat osti Nightwishin keikalle liput Lahteen, josta kipinä syntyi. Jääkiekko vaihtui musiikkiin käden käänteessä ja unelmaksi tuli perustaa bändi ja säveltää musiikkia. Rasse sai myös pikkuveljensä Petun kiinnostumaan musiikista vuonna 2023, ja hän ryhtyi soittamaan rumpuja. Veljekset soitti/treenasi paljon mm. Nightwishin ja Stratovariuksen biisejä noin vuoden, kunnes samana vuonna Rasse alkoi soittamaan säveltämiään biisejä yhdessä Petroksen kanssa. Rasse tiesi Sandran samalta yläasteelta ja Arskan siitä, että Arska oli ollut Rassen isosena rippileirillä, mutta Rasse ei tuntenut heitä. Sandra ja Arska oli parhaita kavereita lukiosta. 2024 keväällä Rasse kutsui Sandran ja Arskan kuuntelemaan levyn demot, ja Sandra ja Arska yllättyi posiitivisesti demoista ja halus ehottomasti lähtee mukaan tähän. Heinäkuussa alettiin käymään biisejä läpi vielä ilman kitaristia, mutta Sandra ja Arska tiesi Valtterin myös samaisesta lukiosta ja pyysivät häntä käymään treeneissä elokuussa ja siitä se lähti.
Ollaan käyty lähes joka viikko treenaamassa tän vuoden ajan. Koemme, ettei meillä vielä oo ollut käännekohtaa, mutta tietynlainen onnellinen sattuma oli se, kun tajusimme, että meillä on ihan huippu porukka ja ajanviettäminen yhdessä on mukavaa ilman musiikkiakin.
Mitkä ovat yhtyeenne tärkeimmät tavoitteet, ja miten aiotte saavuttaa ne:
Tavoittaa oikea yleisö, ilahduttaa ja herättää tunteita. Aiomme saavuuttaa ne luottamalla vahvasti omaan visioon, sillä myös näitä samoja asioita haluamme tuoda itsellemme. Suuri unelma/tavoite on tehdä tätä työkseen.
Miten työnjako toimii musiikin tekemisessä, ja miten inspiroitte toisianne:
Tähän asti Rasse on säveltänyt kaiken pohjan, syystä että se on hänen isoin intohimonsa. Kappaleet rakentuu kuitenkin niin, että Rasse tuo valmiin demon pöytään, josta lähdetään uudelleenrakentamaan porukalla uusien ideoiden ja mahdollisten muutosten kera. Itse koemme, että jokaisen panos on yhtä tärkeä ja bändimme toimintatapa kaikenlaiset ideat käydään läpi, oli ne sitten huonoja ja hyviä. Yhteinen tavoitteemme on saada jokaisesta kappaleesta juuri sellaiseksi kuin sen yhdessä näemme ja kaikkien kädenjälki näkyy musiikissa. Jokainen tuo oman persoonansa oman instrumenttinsa kautta esille, koska Rasse ei pysty eikä halua tarttua liikaa jokaisen niinsanottuun persoonaan, mikä on se soitin. Esimerkiksi Petu keksii rumpufillejä ja komppeja, Valtteri keksii kitarasooloja, Rasse tuo sanoituksista pohjan, mutta Sandra ja Arska on täydentänyt sanoja ja kaikilla bändissä on oikeus vaikuttaa kaikkeen musiikkiin ja sanoihin.
Uusimman julkaisunne nimi:
Dream Of Symphony
Kansi: Roope Ojala
Avatkaa uuden levynne/julkaisunne taustoja. Mikä toimi inspiraationa, miten se syntyi, ja mitkä ovat levyn keskeiset teemat:
Levyn tarinat ja taustat tulevat Rassen henkilökohtaisista kokemuksista ja muutenkin elämästä. Keskeiset teemat ovat vastoinkäymiset, tunteet ja unelmat.
Minkä bändin kanssa lähtisitte kaikkein mieluiten kiertämään maailmaa:
Kaikilla on vähän eri, mutta yksi isoimmista olisi Nightwish. Muita olisi mm. Amorphis, Stratovarius, Battle Beast, Turmion Kätilöt, Lost Society ja sit Cryptic Hatredin kanssa olisi ihan hauska myös, koska ollaan samalta paikkakunnalta ja samanikäsiä.
Mitkä kaksi kappaletta suosittelisitte tuotannostanne, ja mikä tekee niistä erityisiä (merkitys, teknisyys, fanisuosikki):
Dream of Symphony ja Madman’s circus. Molemmat kappaleet sisältävät vaihtelevuutta soitossa että laulussa. Dream of Symphonyssä on ehdottomati levyn vahvin sanoma, kun taas Madman’s Circus on iso kokonaisuus, mikä kiteyttää monia tunnetiloja ja sisältää paljon erilaisia äänimaailmoja ja se on tällä hetkellä fanisuosikki.
Mikä musiikki kolahtaa yhtyeellenne juuri nyt:
Sinfoninen metalli, melodinen death metalli, groove metalli, leffa soundtrackit, Lady Gaga ja metalcore.
Miten tärkeässä roolissa lyriikat ovat musiikissanne, ja millaisia viestejä haluatte välittää:
Se on melkein tärkein. Meillä ei ole mitään yhtä sanomaa vaan haluamme tuoda esille erilaisia teemoja ja tarinoita ja asioita, mitä se ikinä onkaan. Jos meillä on aihe mistä koemme, että se tarvitsee kappaleen tähän maailmaan niin kappaleen musiikki ja melodia täydennetään sen tarinan mukaan, miten sen itse koemme.
Miten bändinne musiikki on kehittynyt perustamisen jälkeen:
Kaikki on kehittynyt paljon vuoden aikana ja olemme kehittäneet toinen toisiamme. Ollaan tehty vasta yksi levy niin oman musiikin kehittymisestä ei voi vielä puhua.
Mitkä ovat olleet suurimpia haasteitanne bändinä, ja mistä olette erityisen ylpeitä:
Tietyt tekniikat (soitto ja laulu) ja musavehkeet. Olemme ylpeitä levymme laadusta. Joka toki on meidän yhtiä pääasioita koko toiminnassa.
Missä unelmoisitte soittavanne ja miksi juuri siellä:
Tavastia, Rockfest ja Wacken. Ne on kaikki legendaarisia mestoja.
Miten koette metalliyhteisön, ja mikä on mielestänne sen merkitys bändeille ja faneille:
Metalliyhteisö on ihailtavaa, koska se on niin monipuolinen ja yhteisöllinen. Uskomme, että yhteisön merkitys bändeille on valtava, koska ilman heitä ei olisi bändejä.
Saako musiikkinne inspiraatiota myös musiikin ulkopuolisista asioista, kuten kirjallisuudesta, elokuvista tai elämästä ylipäätään:
Joo, kaikesta mahdollisesta.
Onko teillä erityisiä soittimia, laitteita tai äänitystekniikoita, jotka ovat tärkeitä soundillenne:
Synasoundit, mahtipontinen naisääni, monipuoliset rummut ja askas soittotyyli kielisoittimilla.
Mitä haluaisitte sanoa lukijoille ja faneillenne, ja mihin suosittelisitte heidän tutustuvan ensin tuotannostanne:
Faneille/kuuntelijoille halutaan sanoa iso kiitos, että olette kuunellut
Faterow on saanut alkunsa vuosi sitten, kun 12-vuotias Eetu alkoi säveltää omia kappaleitaan jakaen ja testaten ideoita perheensä kanssa. Lopputuloksena syntyi perinteisestä heavy metalista inspiraationsa ammentava esikoiskappale Fear of Death, jonka sanoituksissa on ollut apuna oma isä ja sovituksessa mm. Psycheworkista tuttu kitaristi J-V Hintikka. Musiikkia on syntynyt sittemminkin runsaasti, joten lisää uusia biisejä on odotettavissa myös jatkossa.
Sävel: Eetu Kovanen Sovitus: J-V Hintikka Sanat: Arto Kovanen, Eetu Kovanen Kansitaide: AK
Nuori maestro kommentoi singlen sanomaa seuraavasti: ”Kappaleen sanat käsittelevät menetystä, pelkoa ja yksinäisyyttä eli tunteita, jotka ovat osa elämää iästä riippumatta. Alkuperäinen ajatus syntyi kokemuksesta, kun läheinen kohtasi kuolemaan johtavan sairauden menettämättä kuitenkaan iloa elämää kohtaan missään vaiheessa. Näin ollen biisistä voi löytää myös ripauksen valoa.”
Tänä kesänä Suomessa esikoiskeikallaan Tuskassa nähty progressiivisen metallin yhtye Royal Sorrow julkaisee ”Innerdeeps”-esikoisalbuminsa 26. syyskuuta, ja tapausta juhlitaan keikalla progressiivisen metallin ykkösfestareihin lukeutuvassa Euroblastissa samana päivänä.
Yhtye julkaisi uuden ”Bloodflower”-singlen ja videon.
Säv, san: Markus Hentunen. Eero Maijala, Janne Mieskonen Sov: Royal Sorrow Kannen suunnittelu: Markus HentunenGinger Vine Management & PR
“Tämä on synkkä meditaation kaltainen pohdinta himosta, riippuvuudesta ja seurauksista – kyseessä on raaka kappale huonoista valinnoista syntyvistä jälkiseurauksista.”
”Bloodflower on tragedia ja runollinen metafora kukasta, joka on sekä kaunis että tappava. Se edustaa jotain, mitä himoitsit syvästi, mutta joka lopulta kulutti sinut loppuun. Kun lunastus tuntuu olevan ulottumattomissa, voiko vastuun kantaminen tuoda kaivatun rauhan?”, bändi pohtii.
Innerdeepsin fyysinen versio julkaistaan rajoitettuna muovittomana CD-painoksena sekä läpinäkyvänä neonoranssina vinyylinä.
Useissa metalliyhtyeissä vaikuttaneista muusikoista koottu Themata on julkaissut ”Colossus”-singlen ja videon. Kyseessä on toinen single syyskuun 24. julkaistavalta ”Riven”-EP:ltä.
säv. ja san. Ville-Veikko Laaksonen sov. Themata
Moderniksi sludge metalliksi itsensä luokittelevan Thematan taustalta löytyy osaamista sellaisista yhtyeistä kuin Atlases, Dö, Grave With A View ja I, Cursed.
Thematan musiikin julkaisusta vastaavat yhteistyössä kotimaiset Meara Music sekä Rockhopper Music.
Melodisen hevirockin ja AOR:n maastoissa viihtyvä Lazy Bonez katkaisee parin vuoden mittaiseksi venyneen hiljaiselon julkaisemalla kokoelmahenkisen Late-EP:n elokuun 22. päivä. Ainoastaan rajoitetun painoksen CD:nä ilmestyvää pienlevyä ei tulla näkemään digipalveluluissa. ”Purplemaiseksi” luonnehdittua nimikappaletta ja videota tähdittää mm. soolourastaan sekä Tarotista tuttu Marko Hietala, joka omaksui metodinäyttelijän roolin saapumalla kuvauksiin reippaasti myöhässä.
Omien virheiden tunnustamisen vaikeudesta kertovan Late-biisin juuret juontuvat aina 90-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se sekä äänitettiin että julkaistiinkin silloisella Jaakko Kauppisen ja Markku Mähösen Rising Power -kokoonpanolla. Uuden elämän kappale saa kuitenkin nyt kokonaan päivitettynä versiona.
Aiemminkin yhtyeelle liikkuvaa kuvaa ohjannut Ville Lipiäinen kommentoi audiovisuaalista teosta:
”Jotenkin absurdi video kertoo pohjimmiltaan hyväsydämisestä miehestä, joka on aina myöhässä kaikesta ja antaa toisten odotuttaa itseään. Tällä kertaa hän on menossa naisensa luo, mutta joutuu itsensä takaa-ajamaksi, varastaa poliisiauton tullen kuitenkin pian katumapäälle palauttaen sen ja joutuen pidätetyksi.”
LATE-BIISILISTA 1. Late (featuring Marko Hietala) 2. Lights (Journey cover) 3. Reborn 4. Forever Young (remix) 5. Got a Soul (featuring Zachary Hietala. Live at Kuopio Rock 30.7.2016) 6. Late (alkuperäinen vuoden 1994 demoversio)
KOKOONPANO
Tommi ”Tuple” Salmela – laulu
Heikki Polvinen – koskettimet
Topi Kosonen – rummut
Jaakko Kauppinen – basso
Mikko Niiranen – kitara
Markku Mähönen – kitara
Janne Tolsa – koskettimet (sessio)
DISKOGRAFIA
Vol. 1 (E·X·R Metal 2013)
Alive (E·X·R Metal 2015)
Kiss of the Night (E·X·R Metal 2019)
Eye of the Sky (E·X·R Metal 2023)
Late-EP (E·X·R Metal 2025)
Metalliluola interviewed Tuomas Holopainen, Johanna Kurkela and Troy Donockley of Auri about Auri’s upcoming third studio album “III – Candles & Beginnings”, which is set to be released on August 15, 2025.
We discussed the album’s songs, the songwriting process, going on tour, and more. Enjoy the read!
I’ve been listening to this upcoming third album almost on repeat. I think it’s your most versatile album so far, exploring such unusual and rich atmospheres that I’m not even sure how to describe them.
Troy: This is sounding good.
And I think this album challenges the listener even more than the previous ones, and fans are definitely going to love it.
Auri: We certainly love it.
How would you describe Auri’s music and musical evolution here in 2025?
Johanna: One word comes to mind, and it’s “organic”. It just happened. We haven’t made any plans or talked about any progressive steps to take.
It all just happened in the most wonderful, natural way. We just do what we love and that’s it. That’s the recipe.
Troy: That’s it.
Tuomas: It always surprises me how many people think that making music is planned or discussed in advance. What kind of album, what kind of song to create.
With the three of us, and also in Nightwish, it’s never like that. Organic is a perfect word to describe it. You just let it all come in and you work as a channel and the music comes out and it is what it is.
It’s ultimate freedom. It’s being humble with all the stories and the music you want to tell and the result is what it is. You don’t need to explain anything.
Troy: That’s right. It is organic. As in unadulterated and natural and like growing a living thing.
Tuomas: Living thing, I like that.
Where does the album title “Candles & Beginnings” come from?
Troy: Evocation. It evokes something really very Auri with our ethos, whatever our ethos is. It’s a very atmospheric title I think and it feeds into the fact that we’re about to go on tour as well for the first time.
First, there was a horse, and then a cat (Auri (2018) had Joomba lending equestrian atmospheres and II – Those We Don’t Speak Of (2021) had Vangelis the cat imbuing feline atmospheres). What is the guest animal star on this album?
Johanna chuckled warmly: I think it was involuntary cat vocals. Our cats love to participate whenever I record vocals. I do have my door to my home studio closed but you can certainly hear them meowing from behind the door.
And sure enough there’s been multiple occasions where I just nailed that take. There it is, and there at the end of it you can hear them meowing (Johanna playfully mimicked the cats’ meows, drawing laughter from everyone).
But apart from that, there were no four-legged friends.
Troy: Nothing official anyway.
Tuomas: We were talking about a sheep. Playing a trumpet solo.
Troy grinned mischievously: There’s a sheep in the field over from my house. It’s a brilliant trumpeter, the sheep. It plays “The Last Post” at night at about 9 o’clock.
With a gleeful chuckle, Troy launched into an exaggerated, comical trumpet solo — blaring and wobbling notes that had everyone laughing.
Johanna:I love it.
Troy: But we couldn’t get him, could we? It was management decision.
Tuomas: It was so expensive.
Troy: He was. (Laughter)
Were there any challenges in writing the songs or creating the album?
Auri: No. And we can say that about every Auri album. Of course you have your occasional rethink over a lyric, or a discussion over an arrangement idea but any “challenges” are already overcome before excavating the songs to see daylight.
Do you constantly brainstorm ideas together, both musically and lyrically? In Auri’s case, which usually comes first – lyrics or music – or does it vary?
Johanna: It really varies. I don’t remember us brainstorming other than… remember that one time when we were in Petrax Studios (in Hollola, Finland) around the table and we were coming up with ideas for the tour.
Somebody came up with the name “Invisible Gossamer Bridge”. That’s where that came from. That later became a song.
But really we all write separately and we approach music individually in different ways, don’t we, which varies?
Troy: We do.
Johanna: So it’s very personal how we discover the songs and how the songs arrive and come to us. I don’t think there really is an easy answer to that question.
Other than it varies a lot.
You mentioned that first song, the album opening. I noticed that “gossamer bridge” appears in a short poem called “A Noiseless Patient Spider” by Walt Whitman. Is this poem referenced in “The Invisible Gossamer Bridge”?
Troy: Not consciously. I mean I’ve been using the Invisible Gossamer Bridge as a description between Kitee and Yorkshire for a thousand years. I wasn’t conscious of that.
I’m a huge Walt Whitman fan. But it must have fed into my consciousness. My subconscious.
And it must have just come out as that. But an invisible gossamer bridge is an idea. And a particularly beautiful idea.
And it’s been expressed musically by Johanna in an extremely beautiful way.
Her voice fills the entire room.
Troy: Or your entire mind.
“The Apparition Speaks” marks the first time in Auri’s history that electric guitars with a distinctly metal-inspired sound are featured. It was a jaw-dropping surprise on first listen. I was like, what’s going on?
Troy: It’s kind of momentary, but that sound was deliberate. It was the only sound that could be used for that song.
Did you play the guitar?
Troy: Yes I did. But the counter to that, that takes it in a completely different universe altogether, which is what Kaitsu (Kai Hahto), our drummer, said. Because Kaitsu called it the doom track when he first heard it.
But he said it completely goes beyond all of that. Because once Johanna starts singing in that backdrop and Tuomas plays a theremin in it, which is sublime, the whole complexion of the song changes altogether.
And you forget that this massive root, this rhythm, the chugging electric guitar, which is really tuned down to something like G, you forget about it.
It’s just a pulse, which was what I wanted. But I wanted to evoke the girders that make up a pier that goes out into the sea. Girders that are covered in crustacea and shells and rusty iron with the sea salt hitting it.
That was that sound. It was the only sound I could get to express the sea hitting girders. And then, of course, you have Johanna’s voice, which is the apparition that appears in it.
I’m telling you too much… That’s roughly where I got the idea.
I found many of the melodies to be uplifting and happy, but on the other hand, there are moments that feel almost oppressive or even “scary” in a good way. This song is a perfect example, and its mood reminds me of “Savant” from the first Auri album (2018).
Were there any other new or interesting things you tried on this upcoming album?
Auri: You will find those on every single song on the album. Imagine answering “no” to this question… That’d be a sign to start looking for linen for your deathbed.
The album has an enormous amount of low-end and you can physically feel the impact in your chest, in a way that’s different from the previous albums. Was something done differently this time?
Auri: Not deliberately. It’s simply the apparitions of the deep dark below becoming alive through Auri’s music, so there.
“Oh, Lovely Oddities” is one of my personal favourites – such wonderful lyrics, and Johanna shines more expressively than ever before, with genuine emotion. Who are these oddities?
Troy: We’re not telling you.
Tuomas: Let’s just say that the song was inspired by a very special place.
Troy: That’s special to us all.
Tuomas: For the three of us. And the song pretty much wrote itself because that place is so special to us. And then we put a lot of ambiguity and vagueness into the lyrics to really confuse the listener.
Troy: That’s it. The wonderful thing that I love about that song is that it’s got an almost Brechtian feel to it. If you look at some of those old plays and the music of Bertolt Brecht, it’s very like that.
It’s so left of field to the subject matter. You don’t know what the subject matter is yet, but you’ll probably find out what it is. But the subject matter is fabulously, inadvertently described through the chord changes of the song.
And we also found with that song that just when you think that the direction is set, it changed when we got a violin solo from Frank van Essen, who just said, “Can I just play a violin solo on this?” It was like, yeah, please do. And then he sent it to us and it was just so perfect.
It fits the song perfectly.
Troy: It’s so perfect.
I wondered whether this song was even recorded live, because at the very end, you can hear an extra sound in an interesting way – almost like the recording is being cut off?
Troy: Not really. I think I know what you mean. But that was… there was something in there that we chopped at the very end. And I think you get the residue of that. It’s all pertinent to the song.
About “Blakey Ridge”, please tell us more about this place. It’s somewhere in the UK?
Troy: It’s on the North Yorkshire Moors, located between York and Whitby.
A National Park?
Troy: Yeah. And it’s the highest pub in the UK. One of them, there’s two. I think it’s the second highest.
Tuomas: It’s the most remote, isn’t it?
Troy: That’s it. Tuomas is right. It’s the most remote pub. You’re looking at 15 miles (24 kilometres) to the nearest habitation. It really is in the middle of nowhere.
Have you all been there?
Tuomas: Many times. A very special place for us. I’ve always loved taking our friends there to have the experience of this magical place. That was the inspiration behind the song, but there’s so much more going on in the lyrics than just an invitation to Blakey Ridge.
Troy: The lyrics, as all good lyrics should, go behind the picture — behind the obvious — and into the self. It’s the first time we ever played a gig together as Auri was in there. So that’s another nice little point about it.
The song itself is so festive and uplifting. You simply must play it live, do you?
Troy: Yeah, we are going to play it live.
It’s sure to become a new fan favourite, maybe even the catchiest Auri tune to date.
Troy: I hope so.
Tuomas: It’s entirely up to the listener’s ears.
Tuomas’ short keyboard melodies reminded me of the ’90s or perhaps the “Wishmaster”-era Nightwish. Tuomas, did you play them on the N364 or on the Kronos?
Tuomas: Kronos. But it’s still a chord, just an evolved sample.
What inspired the track “Helios” and the use of the figure from Greek mythology?
Troy: Helios, it’s a hymn to the sun, more than anything. Modern and ancient and futuristic. The sun is the source of all of life, obviously.
But there’s lots of hidden messages in there as well. It’s kind of a journey between Equinox and Solstice too. And it suggests certain things about the sun and our relationship with it.
But yeah, the sun god Helios. And his many forms. One of the most wonderful parts for me is when Johanna sings “You are millions and you are one”.
It’s just fabulous. Because he is only one of millions. He’s one of billions.
But he’s ours. He belongs to us.
“Museum of Childhood” easily transports the listener first to the middle of a rainforest, surrounded by birds and nature. But is the song actually named after the Museum of Childhood in Edinburgh?
Johanna: Oh, I love that. You know that. Yeah, that’s where I got the idea for the song.
And it was in 2018 already that I wrote that name down in my notebook. It took quite many years to actually finish the song and write it.
Did you have melody lines or lyrics already in mind back then?
Johanna: Just the title came in Edinburgh. I think I composed and wrote the lyrics in 2023, I’d say. That’s when the song came together.
Will there be a music video?
Johanna: Yes, and it’s a beautiful one.
Tuomas: It’s wonderful.
Troy: It’s wonderful. It’s highly addictive.
Will there be a third single released before the album drops?
Tuomas: That’s not supposed to happen, but Nuclear Blast suggested it. It’s not a single release, but because of some algorithm for the release date of the album they want to highlight one song from the album. I don’t really know why, but that’s what they always do. So “Blakey Ridge” is going to be there with a lyric video.
Besides “Shieldmaiden”, did Nordic folklore or Norse mythology inspire the album in any other ways?
Tuomas: The “Shieldmaiden” song is not… Well, it can be about anything you want, but it did not originate from Viking mythology. It has to do with something completely different that has to do with perseverance.
Sorry, this was just my presumption.
Troy: No, it’s an easy presumption to make. I mean, shieldmaiden. The word, the description, really fits the sentiment of the song.
Tuomas: Exactly.
Johanna: The archetype of the Shieldmaiden.
Troy: And the shieldmaiden can be anyone you want or feel that the shieldmaiden should be.
Tuomas: I’m a big fan of archetypes when you give them a twist.
In all forms of art, literature, movies, games, when you have a Dracula or Werewolf or Shieldmaiden, but then you have this twist that nobody saw coming, then that’s when it becomes really interesting.
Troy: Absolutely. And like some gods as well, like Helios. Some nice twists in him. Same as the shieldmaiden.
The final, 11-minute closing track “A Boy Travelling With His Mother” doesn’t really have sung parts but instead extremely short and sweet spoken parts by Johanna. The song is quite different and unusual, yet very moving – it really stirs the imagination and makes me close my eyes. I heard a train in the soundscape, and the song “Pearl Diving” came to mind, because it contains the lyric “I feel like a child about to board a Ghost Train”. Is it the sound of a steam locomotive in this long track?
Troy: I think it’s great that you made some kind of connection there to “Pearl Diving”. Maybe there is a connection there.
But no, the train — the sound of the train — was meant to sound like an old narrow-gauge train, the kind of train that I used to travel on when I was a little boy with my mother. And I managed to get a recording of an old train and that’s what I used for that.
It works very well. I don’t know if you want to answer this, but who is the boy? Is he a new character?
Troy: That’s another good question. These are good, these are really good. Who is the boy, and who is the mother?
Or what are the boy and the mother? There are lots of possibilities depending on your philosophy on what they could be. So I don’t want to spoil it for you as to who the boy is and who the mother is.
Tuomas: The fact that you’re even bringing this up tells us something wonderful. So you know how to dive into music.
Troy: You get into the centre of what it is that Auri does with its songs. You get into that. It’s quite a simple thing that you do. You’re just looking beyond the obvious.
And that’s a really rare thing. And it’s difficult for a lot of people to do that. So hats off.
But in the boy travelling with his mother there’s lots of indications as to what’s going on there with the spoken word from Johanna. Which I think is one of the most sublime things ever. The way she delivers it, as an actress more than a singer.
And she absolutely grabs the sentiment and the deeper core of what that song’s about in expressing that. The opening, “Hold My Hand”, and then that wall of sound is just one of the greatest moments I think I’ve ever heard.
Thank you for your kind words. It means a lot.
Troy: It’s true.
Johanna: It’s always refreshing.
Troy: And it’s unusual.
Troy, I was surprised to hear that you don’t sing lead vocals on any song on this album. Do you want to focus more on playing instruments?
Troy: No, it just didn’t happen for this album. There was nothing there for me to sing lead vocals on.
Johanna: Well, that’s kind of lead in “Blakey Ridge” though.
Troy: Oh I do, I sing a bit on there — “The sun is setting…” But apart from that, no, I’m pretty in the background on this album. But it wasn’t deliberate.
I’m sure on the next album I’ll probably sing something.
Tuomas: Another fine example of how we approach songwriting. We just listen to the songs and let them dictate how they want to be told.
Troy: That’s absolutely right. So that’s our modus operandi.
Tuomas: For example, the song that we were just talking about, “A Boy Travelling With His Mother”, I play maybe 30 seconds of keyboards in that.
Because he played all the keyboards and I thought there’s nothing I can really give to this song because it’s so perfect. Maybe a couple of piano parts and a small addition here and there. But that’s just how it works. We don’t do things because…
Troy: No, we don’t. I must be on this. I’ve got to do this.
And that is a rare thing and it’s beautiful. Whereas the 30 seconds that Tuomas played on it were perfect and the song couldn’t do without them. That rising piano line — it’s vital because it says something really important that if it had just been going along on the same plane… but there’s a beautiful rising piano and of course the theremin in the end appears. Fabulous.
It’s a great example of why I don’t sing solo on the album and why on “A Boy Travelling…” Tuomas only played a few critical lines.
And of course my vocal on “Blakey Ridge” was critical, but there’s not much of it. But that’s just the way it should be.
Are there any direct sequels to previously released Auri or Nightwish songs on this album?
Auri: If the listener wishes so, why not. This is not something that we as songwriters deliberately went after, though.
Do you revisit old lyrics and spend a lot of time considering what might fit the new songs?
Auri: No. A clean slate and reaching beyond the horizon is the way to go.
Over how long a period were the songs and lyrics on the new album written?
Auri: Some of the songs go back decades, some go back many years, most of them saw daylight a year or three before starting the recordings.
Kai Hahto’s drumming plays a much more prominent role than before. Could you tell us something about his contribution?
Troy: He’s just Kai, isn’t he? But the really splendid thing is that he loves Auri, he’s a fan of our music. So it’s very easy to work with him.
Johanna: We had a wonderful recording session with him in Petrax, didn’t we? At the start of the year.
Tuomas: It’s always so effortless with him.
Johanna: Exactly.
Troy: He knows exactly what to do.
Tuomas & Johanna: Yeah, he does.
Johanna: It’s a huge gift.
The other guests include Frank van Essen (strings), Jonas Pap (cello), and Juho Kanervo (basses). Would you say this is your trusted core team?
Troy: Yeah, the Dutch contingent is our string section. They will always be with us. And it is part of our sound, really, isn’t it? But Frank van Essen is extraordinary.
Tuomas: Never change a working piece of machinery.
Troy: That’s right. We keep the parts oiled at all times.
Tero “TeeCee” Kinnunen unusually mixed the album in Spain. Do you feel this affected the final result in any way? How did Tim Oliver come to be chosen as the album’s mastering engineer?
Auri: Plenty of sunshine made us all shine, so yes it did have an impact. Tero & Tim are old trustees, who will hopefully travel with us all the way to the very end of the Auri path.
How do you usually communicate during the album-making process, since Troy lives in the UK while Tuomas and Johanna live in Finland? Do you make video calls to one another, or do you try to meet in person as often as possible?
Auri: We meet in person as often as possible, otherwise we communicate on an astral level and send each other ideas and files of lore and justice through an invisible gossamer bridge.
There are long instrumental sections in many songs without lyrics, and I feel like the songs are cleverly divided into distinct parts. Was that your intention from the start?
Auri: We do not intend anything in advance, our musical paths are carved from intuition and listening carefully to the story that wants to be told. Pure freedom of expression is the only way to go.
I read that the album booklet will feature Johanna’s calligraphy – could you tell us more about that?
Auri: She’s an entity of multiple incredible talents, calligraphy being one of them. ’Nuff said.
Is the idea to always release album covers with a similar style but different colour schemes? Who made the cover art?
Auri: That’s the plan. Imagine how beautiful and museal the row of Auri albums will look in 2055 after us having done 27 albums. The logo and calligraphy were created by Johanna; the rest of the artwork was created by Pete Voutilainen.
Auri is finally going on tour for the very first time, and the first two concerts will take place in Kitee. What does it mean to you to start the tour in Kitee and to perform there?
Tuomas: Just logistically easy, because we have all our rehearsals there. And the dress rehearsals, the production rehearsals will be there. So it’s just easy to start from there. That’s pretty much the only reason.
Johanna: It’s a home base.
Tuomas: Home base, yeah.
What kind of venues will you be performing in across Europe? Are there any locations you’re especially looking forward to?
Auri: Theaters, concert halls, and churches. We’re looking forward to every single one of them. No need to upset the other venues by raising a particular one on a platform. Well, except the ageless wonder that is “Blakey Ridge”. It will sadly not happen on this tour, but once we get to perform there, hopefully in a year or two, gods will be created.
The concert was originally supposed to take place in Kitee Church but was moved to Kiteesali. What happened there?
Troy: I think there’s a perception that Auri is a demonic band. (Laughter)
Johanna: That’s it.
Troy: No, it was just the room, really. Not much room for us in the Kitee Church. There’s no stage as such.
Tuomas: And also very challenging acoustics.
Troy: Absolutely.
Tuomas: It was going to be the first show we ever did. There’s going to be a lot of cell phones, things going into the internet immediately. So we thought, let’s play it safe and do it in a proper environment.
Johanna: We already rehearsed two days before, so we know how it’s going to sound.
Tuomas: Our crew said a big thank you for this decision as well.
Troy: Yeah, they were really happy about it.
Johanna: And I’m sure also for the audience, because there’s going to be the pillars that you need to kind of do this to see us.
Troy: Yeah, that’s right. And also it’s going to be tricky with their cell phones when you’ve got pillars in front of you.
Tuomas & Troy: Yeah, now they can’t take proper videos.
Troy: We just can’t escape that though, can we? We tried it in Nightwish. We actually asked the audience to not film us.
Yeah, I remember, on the “Decades” tour in 2018.
Troy: And then the moment we came on, thousands of phones went up straight away. It was like, oh bugger.
Tuomas: And I also don’t like the idea of collecting cell phones before the show. I think it’s going too far.
Troy: It’s a bit kind of starchy, isn’t it? Taking people’s phones off them.
Johanna: Reading is good.
Tuomas: Reading is good. But I wish that people wouldn’t film.
Troy: Yeah. It’s a really stupid thing to do. I mean, to pay for tickets to go to a live venue and then watch it through a screen. It’s just madness.
Tuomas: We were just a couple of months ago in Disneyland Paris. And it had the most incredible evening show that we have maybe ever seen.
Johanna: It was 360° as well. It was everywhere.
Tuomas: 360°, unbelievable. And I would say 80% of the people were watching the show through their cell phones.
Johanna: And they were missing it completely.
Troy: It’s always rubbish when you look at a phone. Are they going to watch it? Are they really going to say, “I’ll watch that thing that I didn’t see?” Tonight, I’ll watch that. Oh, it must have been good.
Tuomas: And it’s already filmed a thousand times. You can find the same footage from YouTube.
Troy: In high definition. In widescreen. I don’t get it. I do not get it.
What can fans expect from the tour?
Johanna: What can they expect? Well, songs from the Auri albums for sure. And somehow, I think we really want to create that really warm…
Somebody used the word sensual environment — Like something that really wraps around you in a warm hug. The music.
That we can all connect. It’s like we build a fire and we all gather around it. And we’re all mesmerized by it.
So that’s what I’m hoping.
Tuomas: I’m hoping that people will leave the venue with a big smile on their face and have the feeling that “I’ve just witnessed a beautiful magic trick. And I feel comforted.”
Johanna: And connected.
Tuomas: And connected – that’s good.
Troy: And I loved it so much that I’m not going to even try to work it out.
Johanna: Yeah, I’m going to come to another show.
Tuomas: And I forgot to film it, damn! That’s the reaction I want.
Troy: Yeah, I forgot to use my phone. Oh, that would be lovely, wouldn’t it?
Johanna: Yeah, that would be the ultimate goal.
What do you see in Auri’s future?
Auri: Music. Delivered to the universe in the most peculiar and purest of ways.
Thank you for the lovely interview!
Troy: Oh, this was lovely.
Is there anything you’d like to say to the readers of Metalliluola?
Johanna: Just thank you for the support.
Troy: Yeah, just come and see us and say hello and enjoy the show. Wonderful, that was a great interview.
AURI embarks on its first ever tour! Live concerts are enhanced by Kai Hahto, Johanna Iivanainen and Mikko Iivanainen. On selected nights, Auri is supported by Eye Of Melian.
AURI TOUR 2025 – “A TRAIL OF CANDLES & BEGINNINGS“
Tiedote 15.8.2025
Uuden Angels Calling -albuminsa lähestyvään julkaisuun valmistautuva Solence julkaisi tulevalta levyltään tänään uuden singlen Wish You The Worst. Angels Calling julkaistaan lokakuun 3....
