Vuonna 2003 ensimmäistä kertaa järjestetty Oulun Qstock on noussut vuosien varrella Pohjois-Suomen suurimmaksi festivaaliksi.

Qstock voidaan kokoluokkansa puolesta huoleti nostaa myös valtakunnan tasolla festareiden raskaaseen sarjaan.

Järjestyksessään 21. tapahtuma oli jälleen kerran loppuunmyyty jo hyvissä ajoin ennen varsinaista festaria, mikä tarkoitti sitä että, kahden päivän aikana Qstockissa vieraili yhteensä 40 000 vierasta.

Omalta osaltani tämän vuoden Qstock jäi yhden päivän pituiseksi, sillä lauantaina suuntasin kohti Kuopio Rockia, jonka vuoksi missasin Qstockin lauantain pääesintyjän The Prodigyn sekä Don Huonot ja Bloodred Hourglassin.

Vuonna 2023 Qstock oli rock-henkinen, sillä lavalla nähtiin mm. D.A.D., Megadeth, Ville Valo, The 69 Eyes sekä Michael Monroe. Pikainen vilkaisu tämän kesän kattaukseen osoitti sen, että Metalliluolan toimittajan näkökulmasta Qstock oli laajentanut linjaansa liikaa ja erityisesti elektronisen musiikin suuntaan.

Samalla suuren osan festareiden artistikattauksesta lohkaisivat pelkällä etu- tai taiteilijanimellä kulkevat kotimaiset artistit, joiden musiikki oli selkeästi poppia, hip hoppia tai jotain näiden väliltä.

Mikä siinä, kansalle pitää antaa sitä, mitä kansa haluaa. Onko tämä sitten merkki siitä, että Qstockin kohdeyleisöä ei kitaravetoinen musiikki pahemmin kiinnosta? Siihen olen väärä ihminen vastaamaan, parasta lopettaa spekulointi ja mennään itse asiaan.

Saavuin pääkallopaikalle hieman ennen kuin Ursus Factory aloitti keikkansa klo 14. Kovassa nosteessa oleva Suomen ”The White Stripes-duo”, osoitti heti alkuun, ettei sähkökitara ole vielä valmis kuolemaan, päinvastoin kitara voi yhä hyvin. Siitä ei pääse mihinkään, että duon ”Rakastuin lesboon” oli minulle Qstock-perjantain ”The Biisi”.

Jos Ursus Factory saarnasi kitararockin ilosanomaa, samaa voidaan sanoa myös klo 15 settinsä aloittaneesta alun perin Lappeenrannasta lähtöisin olevasta Mokomasta, joka tuuttasi vaikut korvista komeasti. Kahden vuoden päästä 30 vuotta täyttävä bändi voidaan jo tässä vaiheessa nostaa vanhemman valtiomiehen asemaan, kun puhutaan Suomeksi lauletusta metallista. Mokoma osoitti jälleen, että livenä yhtye on pirullisen kova.

Mokoman jälkeen suuntasin suoraan tsekkaamaan klo 16 aloittaneen Huoran livemeiningin, joka osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Bändin suoraviivainen punk upposi allekirjoittaneeseen vähintään hienosti.

Huoran jälkeen festarini jatkui kovassa nosteessa olevan bändin, eli Stoned Statuesin parissa. Kyseinen ryhmä oli minulle tuttu ainoastaan nimenä, mutta livenä he olivat vakuuttavia ja triolle voi tämän perusteella povata valoisaa tulevaisuutta.

Tässä vaiheessa Qstockin kattaus oli kevyttä, joten päätin pitää pienen ruokatauon ennen klo 19.15 aloittanutta Saksalaista Enemy Insidea, joka ei oikein iskenyt. Bändissä ei ollut mitään vikaa, mutta pätevällä naislaulajalla varustettu bändi ei pystynyt vakuuttamaan. Esimerkiksi Jinjer ja Infected Rain tekevät tämän homman yksinkertaisesti paremmin. Molemmista bändeistä löytyy lisäksi selvästi vakuuttavampi keulahahmo.

Oma festarini oli tässä vaiheessa loppusuoralla, kun suuntasin tsekkaamaan toimintansa tähän kesään lopettavan Maj Karman viimeistä Qstock-keikkaa. Yleisö piti näkemästään ja pakko on tunnustaa: kyllä Maj Karmaa tulee ikävä.

Qstock 2024:n viimeinen bändi oli minulle tuttu Suomen vieras, eli länsinaapurista kotoisin oleva Amaranthe, jolla on jatkuvasti suuremmaksi kasvava fanijoukko. Joku voisi kuvailla Amaranthen musiikkia Radio Rock -heviksi ja yhtyeen musiikki levyltä kuunneltuna on aika lailla valmiiksi pureskellun kuuloista, mutta livenä bändi on kieltämättä vakuuttava tapaus. Ei vähiten naislaulaja Elize Rydin ansiosta.

Amaranthen jälkeen suuntasin kotiin, joten minulla jäi näkemättä perjantain pääesiintyjä, huikeaan miljardiluokkaan Spotify-toistoissa nousseen toisen ruotsalaisen Zara Larssonin keikka. Mutta kun juna lähtee klo 7.10, jostain on luovuttava. Tällä iällä uni on sellainen asia, josta tämä toimittaja ei suostu enää tinkimään.

Perjantaina yleisöä helli helteinen sää ja runsaslukuinen yleisö näyttik nauttivan Qstockista melkoisesti. Kuten aiemmin mainitsin, lauantai jäi minulta väliin, mutta kun Gene kutsuu silloin on mentävä.

Qstock oli liikkeellä selvästi ajatuksella ”kaikille jotain” ja yhden festaripäivän perusteella tässä myös onnistuttiin.

Teksti ja kuvat: Ilkka Järvenpää

1 of 21