Mikkeliläislähtöinen Bloodred Hourglass on tehnyt tasaista nousua kohti ylikansoitetun melodisen death metallin Suomen huippua ja saanut neljän levyn sekä usean kiertueen myötä vankan jalansijan myös ulkomailla.

Metalliluola keskusteli yhtyeen kahden Jarkon, vokalisti Koukosen sekä rumpali Hyvösen kanssa bändin uusimman albumin ”Godsend” julkaisun kynnyksellä Bloodred Hourglassin musiikista, inspiraatioista, odotuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Uusi albumi ”Godsend” on saatu valmiiksi ja tunnelma yhtyeessä on kuten arvata saattaa, positiivinen, eikä kaksikko muuttaisi mitään lopputuloksessa.

Jarkko K.: Olemme todella tyytyväisiä – luonnollisesti. Tunnelma on odottava ja on hienoa päästä kuulemaan mitä jengi tykkää levystä. Sinkun perusteella ollaan oltu kyllä luottavaisin mielin, sillä ei muu materiaali ”Waves Of Blackista” tyyliltään hirveästi poikkea.

Jarkko H: Kaikkien levyjen kanssa on sama juttu. On löydettävä piste, jossa levy on valmis. Totta kai joskus aikojen päästä tulee tunne, että jonkin asian menneisyydessä olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta se kuitenkin kuuluu siihen levyyn ja biisiin. ”Godsend” on tämän hetken Bloodred Hourglass ja se piste, jossa olemme.

Poikkesiko ”Godsend”-levyn luomisvaihe jollain tavalla yhtyeen aiemmista studioproduktioista?

Jarkko K: Meidän osalta produktio oli pitkälti samanlainen kuin aiemmilla levyillä. Suurin syy tähän oli tietenkin se, että kitaristimme Antti (Nenonen) vastasi jälleen suurimmasta osasta biisimateriaalia ja minä sovitin suurimman osan vokaaleista. Tämä on meille aika helppo reitti, jota kulkea. Joitain uusia juttuja kyllä oli. Ensimmäistä kertaa meillä on Josen (Moilanen, basisti) tekemä kappale levyltä nimeltään ”Alysia” ja päätimme myös tällä kertaa heittää miksauksen jollekin täysin ulkopuoliselle henkilölle. Halusimme hiukan uudistaa ja modernisoida ulosantia tällä puolella. Ruotsalainen kaveri nimeltä Henrik Udd otti sitten vastuun miksauksesta. Hän oli aiemmin työskennellyt mm. Architectsin ja Bring Me The Horizonin kanssa. Tämä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja olemme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.

Sanoitusten osalta levyllä oli haasteensa.

Jarkko K.: Olemme toisen Jarkon kanssa tehneet lyriikoiden osalta yhteistyötä erityisesti edellisellä ”Heal”-levyllä. Se on toiminut hyvin, kun olen kokenut luomisen tuskaa, Jarkko on kaivanut hyviä lyriikoita naftaliinista. Nyt oli vahvoja tekstejä enemmän, mutta ne eivät oikein loksahtaneet kohdalleen, joten minun piti säveltää sitä puolta enemmän. Menen aina sovitus ja rytmitys edellä ja jos tekstissä ei ole tiettyä flowta, homma ei yksinkertaisesti toimi. On kuitenkin rajallinen määrä, miten voit pyöritellä sanoja.

Jarkko H.: Yhteistyö on toiminut hyvin meillä koko ajan. En puutu sovituspuoleen. mutta autan ja annan oman panokseni sanoituksissa. Lähetän Koukoselle lyriikanpätkiä ja teemoja, hän muokkaa niitä haluamallaan tavalla ja koittaa löytää niistä jotain käyttökelpoista. Tyytyväinen täytyy olla tähänkin lopputulokseen.

Mistä levyn tarinat kertovat, totta vai tarua?

Jarkko K.: Kyllä ne kokemuspohjalta tulevat, meillä on aina ollut se lähestymistapa. Olen realistikaveri, enkä oikein osaa lähteä fantasiapuolelle seikkalemaan. Tykkään kirjoittaa omasta elämästäni ja satunnaisesti asioista, joista minulla on jonkinlainen mielipide. En halua paasata, mutta omien aistieni kautta luon tekstejä.

Melodista death metallia on tullut viime vuosina jokaisesta ikkunasta, Bloodred Hourglass erottuu joukosta musiikin melankolisella otteellaan ja monipuolisuudellaan.

Jarkko H.: On musiikissa kieltämättä jonkinlaista skandinaavisuutta. Itse koen, että erotumme muista melodeath-yhtyeistä siinä, että yhdistämme mukaan asioita myös muista genreistä. Ja harvoin laulamme mistään kuolemasta, vaan bändin lyriikat tuovat enemmän esiin elämän positiivisuutta.

Kuinka näette yhtyeen musiikillisen kehityskaaren vuoden 2012 debyytiltä nykypäivään asti kulkeneen?

Jarkko H.: Ensimmäiseltä levyltä paistoivat selkeät sen hetkiset ja musiikillisen uran alun vaikutteet. Olimme aika vahvasti jenkkimeiningissä. Toisella albumilla ”Where The Oceans Burn” tehtiin jo selvä linjanveto verrattuna aiempaan materiaaliin, haimme soitannollisesti tietoisesti eri näkökulmaa ja uusia sfäärejä, itse kunkin oli opeteltava soittamaan, jotta homma pysyi jollain tasolla kasassa. Sen jälkeen kehitys on ollut luonnollista kummallakin levyllä. ”Healilla” onnistuimme tekemään hyvin kappalelähtöisen albumin ja tämä uusi kulkee samaa polkua.

Miten yhtye on mielestänne kehittynyt soittajina ja kokonaisuutena?

Jarkko H.: Olemme toki kehittyneet yksilöinä vuosien aikana ja todella paljon yhteensoitossa, joka on aina ollut meidän vahvuus. Soittoteknisesti on tullut se ajatusmaailma, ettei tähän biisiin tarvitse aina kaikkea tunkea. Mennään enemmän biisien ehdoilla eikä tarvitse koko ajan vääntää sata lasissa.
Jarkko K.: Samoilla linjoilla ollaan. Kun tiedostat oman tasosi, tiedät mitä pystyt ja kannattaa tehdä. Kun tiedät missä olet parhaimmillasi, fokus soittoteknisestä ajattelusta siirtyy enemmän siihen, että tehdään mahdollisimman hyviä biisejä. Tämä on ehkä se juttu, joka on jollain tavalla muuttunut yhtyeen alkuajoista.

Päteekö vokaalien osalta sama lähestymistapa?

Jarkko K.: Kyllä. Aina mielellään toisi mukaan monipuolisuutta, mutta samalla on oltava realisti ja ymmärrettävä mikä oikeasti toimii. Jos lopputuloksena on jokin 88% suoritus, sen voi jättää tekemättä. Pysytään niillä alueilla, missä ollaan vahvoja.

Uuden levyn ensimmäistä singleä ”Waves Of Black” saatteli hylätyssä koulussa kuvattu musiikkivideo.

Jarkko H.: Kuvausryhmä halusi meidät jälleen johonkin autenttiseen kylmään loukkoon. Ei siinä sen suurempaa taustatarinaa ollut, halusimme tehdä soittovideon ja mahdollisimman kylmän sellaisen.
Jarkko K.: Videon produktio oli täysin ulkoistettu. Jesse Haaja oli tehnyt meille aiemmin mm. ”Six Feet Saviour” –kappaleen videon ja annoimme hänelle täysin vapaat kädet tehdä ”Waves Of Blackista” haluamansa kokonaisuuden. Kuvasimme samalla toisen videon ”The Unfinished Story” -singleä varten. Muutama päivä meni kuvauksiin kaiken kaikkiaan.

Oliko ”Waves Of Black” selvä valinta ensimmäiseksi näytteeksi albumilta?

Jarkko K.: Oli se aika selkeä valinta. Biisi oli itseasiassa viimeinen, joka albumille tehtiin. Sen jälkeen, kun levytin siihen vokaalit, kaikki olivat sitä mieltä, että tässä oli kappale ensimmäiseksi singleksi. Siinä oli oikeastaan kaikki Bloodred Hourglassin elementit pakattuna vajaaseen neljään minuuttiin.
Jarkko H.: Kappaleessa on kiero viba ja jotenkin pervo sekä ärsyttävä kitarariffi. Ensimmäistä kertaa kun sen kuuli, hymy nousi kasvoille. Silloin tiedettiin, että olemme saavuttaneet koukun tai jutun, joka iskee meihin ja toivottavasti suurempaan jengiin.

Levyn kansitaide esittelee singlen tavoin tutut BRHG-teemat.

Jarkko K.: Valkyriesta olemme tehneet itselle jonkinlaisen figuurin ja ”Godsend” jatkaa samaa sarjaa. Kannesta vastasivat Tuomas Koivurinne ja Miika Saari. Hyviä ystäviä molemmat ja ovat nyt tehneet kolmeen levyyn meille taiteen. Ei lähdetty hyvää kaavaa tässä kohtaa muuttamaan. Itse pidän paljon kaikesta visuaalisuudesta mitä bändiin liittyy. Jos ei sitä kantta kukaan muu tuijottele, itse ainakin katsot sitä monta vuotta joka paikassa, joten kuosissa on oltava sekin elementti.
Jarkko H.: Vaikka tänä päivänä fyysisten levyjen ja kansien tutkimisen merkitys on hyvin vähäinen verrattuna siihen, mitä se oli esimerkiksi 15 vuotta sitten tai omassa nuoruudessa, itselle se on edelleen tärkeä osa-alue. Kun pidät sitä fyysistä tuotetta kädessä ja huomaat, että joku on tuohon käyttänyt aikaansa luodakseen jonkinlaista taidetta.

Vinyylihän on noussut suosiossa voimakkaasti ja siinä kansitaide pääsee oikeuksiinsa.

Jarkko K.: Kyllä, painos tulee myös tästä uudesta levystä Saksasta. ”Healin” LP:tä kun piti ensimmäistä kertaa kourassa, sitä tajusi miksi näitä kansia oikein tehdään.

Bloodred Hourglass vieraili äskettäin Japanissa ja lämmitteli Evergreytä Euroopassa kuukauden ajan.

Jarkko H.: Japani oli huikea kokemus. En ollut aikaisemmin käynyt maassa, mutta sinne on pakko päästä uudestaan, joko soittamaan tai muuten vaan. Ihmiset ovat superystävällisiä, koko ympäristö on todella hyvin organisoitua ja kaIkki toimii. Keikoilla oli siisti nähdä, kun biisit lähtivät soimaan, ihmiset sekosivat täysin. Muuten rauhallisia ja jonkinlainen zen-tila päällä, mutta kyllä sieltä aikamoisia hevifanaatikkoja löytyy.

Ja kävimme tosiaan myös lämppäämässä Evergreytä 25 keikalla ja 13-14 maata. Se oli ensimmäinen suurempi eurorundi yhtyeelle, ja sai jo kuvan siitä, että duunia on tehtävä, mutta jonkinlainen pohja on jo olemassa. Ihmiset olivat tietoisia meistä ja monet olivat myös tulleet meitä katsomaan.

Jarkko K.: Mahdollisimman pian pyritään taas ulkomaan rundille. Verhojen takana käydään koko ajan neuvotteluja. Suomen osalta kesällä ohjelmassa festareita ja syksyllä sitten kunnon kiertue, sitäkin siellä verhojen takana organisoidaan.

Kuinka keikkojen settilista tulee rakentumaan ja onko vaikea valita jo neljän levyn arsenaalista?

Jarkko K.: Yllättävän hyvin sinne ovat biisit valikoituneet. Meillä on kuitenkin aika selkeä joukko kappaleita, jotka yleisölle toimivat ja ovat jengin suosikkeja. Sosiaalisen median kautta saadaan aika hyvin selville mistä yleisö tykkää. Emme ole kovin paljoa lähteneet sitä varioimaan. Ja kuuntelustatistiikka esimerkiksi Spotifysta kertoo myös aika paljon mitä he haluavat kuulla, joten niitä kappaleita soitamme.

Jarkko H.: Uudelta levyltä kokeillaan varmasti aluksi, mutta uudesta materiaalista on kuitenkin 4-5 aika selkeää valintaa ja ehkä 1-2 kappaletta kokeillaan lisäksi.

Pidättekö enemmän festarikeikoista vai pienemmistä klubiympyröistä?

Jarkko K.: Kyllä itselleni se intensiivinen klubikeikka, oli mikä bändi hyvänsä, tuo sen tietyn fiiliksen. Toisaalta festareiden etuna, se on kanavana meidän kaltaisemme yhtyeelle saada laajemmin kuulijakuntaa ja uusia faneja. Tuskassa 2013 kun soitettiin ja jälkeenpäin oli gallup jossain Facebookissa, missä kuulit ensimmäistä kertaa Bloodred Hourglassista ja varmaan 30 käpälää oli pystyssä: Tuskassa 2013.

Oliko uudella levyllä uusia vaikutteita tai inspiraatiota vai vedettiinkö tunnelmia vanhoista suosikeista?

Jarkko H.: Antilla pääsäveltäjänä luullakseni homma kumpuaa kasarin ja hevin etiikasta. Hän ottaa myös paljon populäärimusiikista vaikutteita ja koittaa kääntää sitä metallisempaan muotoon. Mutta loppujen lopuksi Antti on aina tehnyt sellaisia biisejä ja levyjä, jotka häneltä luonnostaan tulevat. Koukonen onko sulla jotain vaikutteita?
Jarkko K.: Kyllä se karu totuus on, kun ikää tulee ja teet tätä meuhkaamista näin paljon, ei jaksa enää kuunnella metallia kuin todella harvoja ja valittuja juttuja. Se homma menee jonnekin Jenni Vartiaiseen ja aivan muualle. Pakko myöntää, että kyllä sieltä jotain fiilisreferenssejä otan mukaan omaan tekemiseeni. Ei nyt niin että levyltä kuulet, että sitä on Vartiaista soiteltu, ei se välity suoraan mihinkään. Mutta kyllä se kaikki tuonne alitajuntaan menee ja ehkä jollain tasolla vaikuttaa. Harvassa on raskas musiikki jota jaksaa kuunnella. Käsi sydämellä on pakko sanoa, että siltä puolelta In Flames on aina ollut se kaikkein suurin juttu ja kuuluu meidän materiaalissa.

Uuden musiikin löytäminen on sekin aina nihkeää. Mutta esimerkiksi Architects – vaikka ei nyt aivan uusi tulokas ole – enemmän corepuolelta, on itselleni metallisektorilta viime aikoina sytyttänyt todella kovaa. En minä pelkästään ”Claymania” kuuntele. Sellainen ambient-musiikki naislaululla toimii itselleni. Ruelle, Fleurie, Steele ja tällaiset jutut ovat lähellä sydäntä.

Jarkko H.: Sama juttu kuin Jarkolla, ei hirveästi jaksa kotona heviä enää kuunnella. Sitä saa itse lavalla soitella riittävästi. Hyvin paljon laidasta laitaan tulee diggailtua erilaista musiikkia. Kuuntelin tuossa viime viikolla autossa putkeen pari kolme päivää artistia nimeltä Sia, koneellisempaa naisvokalistia ja se kolahti.

Viimeiset terveiset faneille ja lukijoille?

Jarkko H.: Toivottavasti kuuntelette ja nautitte meidän musiikista tai perkele edes jostain musiikista. Menkää katsomaan bändejä livenä. Se on aina sata kertaa siistimpää kuin pelkästään kuunnella Spotifysta.
Jarkko K.: Menkää keikoille ja tulkaa festareille. Toivottavasti nähdään ja oikein hyvää kesää kaikille.

Bloodred Hourglassin ”Godsend”-levy julkaistaan 21.6.2019. Levy on ennakkotilattavissa linkistä. Bändi on mahdollista nähdä kesän kuluessa kotimaassa mm. John Smith Rock Festivaleilla sekä Saarihelvetissä elokuussa.

Haastattelu: Ville Krannila & Miika Manninen
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola