[three_fourth]
Äitienpäivä ja sunnuntai-ilta ei ehkä ole se paras mahdollinen kombinaatio keikkapäivän valintaan. Toisaalta “Yllätä äiti Udolla”-teemainen paketti voisi kukaties pelastaa unohtuneen brunssivarauksen ravintolaan ja perhesopu säilyisi ennallaan. Oli miten oli, luvassa oli kiihkeältä vaikuttava keikkailta Itävaltalaisen viskillä huurustettua räyhäheviä soittavan Garagedaysin, ruotsalaisen syntisen kuumottavan Sister Sinin ja ikivihreän saksalaisen U.D.O.n parissa. Bändit olivat kiertäneet jo pari kuukautta yhdessä ympäri Eurooppaa ja tänään oli kiertueen päättävä ilta. Paikkana oli monet menot korkannut Helsingin Nosturi, jossa oli ajankohdasta johtuen hivenen väljästi yleisöä. Esimerkiksi Nosturin yläparvi baareineen ei ollut tänä iltana käytössä. U.D.O. on kuitenkin keikkaillut Suomessa ahkeraan tahtiin joten katsojia löytyy varmasti päivälle kuin päivälle.
Illan aloitti räväkästi Garagedays. Olen jäävi arvioimaan heidän esiintymistään, koska jätkät ovat henkilökohtaisia tuttuja. Päädynkin siis vain mainostamaan, että kannattaa ehdottomasti tutustua laulaja/kitaristi Marco Kernin luotsaaman bändin tuotantoon. Sister Sin veti tuttuun tyyliinsä laulaja Liv Jagrellin johdolla vihaisen ja räväkän setin. Kerrankin lämppäribändit todella tukivat illan pääesintyjää täysin (rinnoin…) eivätkä synnyttäneet ristiriitaisia vaikutelmia.
U.D.O.n keikka alkoi kivasti toteutetulla introlla ja valoefekteillä. Bändin jäsenet rymistelivät yksitellen lavalle ja herra Dirkschneider marssi estradille viimeisenä avauskappale Speederin tahdissa. Lava oli koristeltu tuttuun militaristiseen tyyliin suojaverkkoineen ja maastokuvioineen. Heti alussa kävi selväksi, että nyt ollaan vetämässä kiertueen viimeistä keikkaa. Kitaristit Andrey Smirnov ja Suomen oma Kasperi Heikkinen soittivat joka biisin pilke silmäkulmassa, kun taas rumpali Sven “Udonpoika” Dirkschneider, basisti Fitty Wienhold ja uusi lahjakas keyboardisti Harrison Young hauskuuttivat toisiaan niin, että pokassa oli pitelemistä niin yleisöllä kuin bändillä. Jopa Udokin intoutui vitsailemaan muutamaan otteeseen vaikka pysyttelikin aloillaan omassa lokaatiossaan koko keikan ajan.
Kiertuetta mainostettiin parhaalla settilistalla varustettuna ikinä. Ehkäpä, jos olit tutustunut hyvin uuteen Decadent-levyyn. Tästäkin syystä johtuen settilistan varmuus on tällä kertaa hieman tulkinnan varainen. Saa korjata jos olit paikalla. Illan biisianti oli muutenkin hieman uudempaan tuotantoon kallellaan. Tosin voiko esimerkiksi vuonna 2007 ilmestynyttä Mastercutoria enää kutsua uudemmaksi tuotannoksi? Silti suosikkilevyiltäni Holy, No Limits, Man and Machine ja Solid jäi kuulematta ne omat favouritit. Udon huutaessa “Do You want some Metal?” odottelin Metal Heartia, mutta sainkin Metal Machinen ja Metal Eaterin. Onneksi hyviä biisejä nekin. Toivoin silti enemmän klassikoita, mutta en silti suruliputa. Bändi soitti erittäin tiukasti uudetkin biisit ja keikan jälkeen olen kuunnellut enemmän Decacent-albumia, josta löytyy kelpo biisejä! Keikan ehdottomia kohokohtia olivat aloitusbiisi Speeder, melodiset Never Cross My Way ja Tears of a Clown, Break the Rules ja angstinen klassikko I’m a Rebel.
U.D.O.n biiseissä on tunnistettava soundi, rytmi ja fiilis, jotka toimivat livetilanteessa usein paremmin kuin levyllä. Samankaltaisuutta ei silti voi vältellä esimerkiksi Decadent-levyn Untouchable on rakenteeltaan melko suora kopio Balls to the Wallsista. Hyvä styge silti eikä U.D.O.n tuotannossa juuri valitettavaa ole. Sitä saa mitä tilaa ja keikoilla viihtyy varmasti. Toivon pääseväni näkemään tämän pienen vihreän järkäleen pian uudestaan.
Pete Alander
[/three_fourth] [one_fourth_last]
Settilista suurin piirtein:
Speeder
Blitz of Lightning
King of Mean
Decadent
Independence Day
Black Widow
Never Cross My Way
The Bullet And the Bomb
Under Your Skin
Tears of a Clown
Secrets in Paradise
Faceless World
Pain
Untouchable
Let Me Out
Metal Machine
Metal Eater
Break the Rules
Princess of the Dawn
Fast as a Shark
I’m a Rebel
Balls to the Wall
[/one_fourth_last]
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
