Ruotsalainen Tribulation kuului jo debyyttinsä myötä omissa kategorioissani ehdottomasti sarjaan aliarvostetut metallibändit. Vuoden 2009 “The Horror” oli yksi tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen parhaista death metallia, thrashia ja jonkinlaista kieroutunutta kauhuromantiikkaa yhdistäneistä julkaisuista. Levyssä oli voimaa, aggressiota ja mainiota tarttuvuutta, jota genre kuumeisesti kaipasi.
Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt ”Formulas Of Death” vei Tribulationin konseptia astetta pidemmälle, monimuotoisempaan ja melodisempaan suuntaan. Samalla luisuttiin vääjäämättä tylsemmille vesille, eikä levy jaksanut itseäni enää samalla tavalla innostaa. Nyt ”The Children Of The Night” osoitti jälleen uutta kurssia; oltiinko siirtymässä yhä enemmän Tiamat-polulle vai palattiinko ajassa taaksepäin, kuten eräät vanhan koulukunnan yhtyeet Paradise Lost etunenässä tuohon aikaan tekivät?
Valituksi tieksi selviää varsin nopeasti se ensimmäinen. ”Strange Gateways Beckon” alkaa tuomiopäivän uruilla, jotka esittelevät vahvasti elokuvamaisen synteesin bändin musiikkiin. Aiemmin mainittuun Tiamatiin ei tätä voi olla vertaamatta, ja doom-vaikutteinen tunnelma vallitsee useassa kohdassa, vaikka avauskappaleen jälkeen kuljetaan monipuolisilla poluilla. Urut ovat läsnä monessa kohtaa, tuoden oman lisänsä yhtyeen ominaissoundiin.
Vaikutteita on haettu kaukaa The Doorsin hämyisestä rockista ja kitarat soivat perinteisen hevin melodiakuluilla. Yhdistelmä on mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä niin ainutlaatuinen kuin aluksi voisi kuvitella. Basisti Johannes Anderssonin kähisevä laulu tuo mielleyhtymiä monesta muusta alan yrittäjästä. Death metallista ei rehellisesti puhuen enää ole jälkeä, ja instrumentaali ”Själaflykt” voisi olla ”Strange Daysilta” poimittu. Musiikkityyli ei tätä levyä suinkaan kaada, mutta turhan tavanomaiset kappaleet sitä vakavasti horjuttavat.
”In The Dreams Of The Dead” alkaa usvaisesti aivan kuten jokin unohdettu kappale Black Sabbathin loistavalta ”Mob Rules-” albumilta, mutta jatkaa sitten rivakammalla otteella selvästi tylsemmissä merkeissä. Levyn loppupuoliskon lähestyttäessä tunnelmalliset kitarakuviot alkavat menettää uutuuden viehätystään ja satunnaisia hyviä melodian pätkiä lukuun ottamatta biisit päätyvät toistamaan samoja rakenteita sekä ratkaisuja.
Tuotannollisesti ei olla riittävän erilaisilla vesillä, jotta sovitusten hypnoottisuudesta ja urkujen tuomasta erikoisuudesta päästäisiin kokonaisuudessa hyötymään tehokkaammin. Viimeinen kappale ”Music From The Other” on jo lepsu esitys.
Tribulationin uusin levy aiheutti siis täällä päässä jonkin asteisen pettymyksen 10 vuotta sitten. Jollain tavalla aiemmasta ainutlaatuisuudesta on nyt tingitty ja siirrytty turvallisemmille vesille, vaikka sävellysten tason osalta ”Formulas Of Deathin” tylsyydestä selvästi parannetaan. Tiamatia vastaan minulla ei mitään ole, mutta Tribulationilla olisi rahkeita huomattavasti voimakkaampaan ja laadukkaampaan ratkaisuun. Hyvä näin, mutta jokin ”The Children of The Nightin” eräänlaisessa riskittömyydessä jäi silti kaihertamaan.
7+/10
Ville Krannila
1.Strange Gateways Beckon
2.Melancholia
3.In The Dreams Of The Dead
4.Winds
5.Själaflykt
6.The Motherhood Of God
7.Strains Of Horror
8.Holy Libations
9.Cauda Pavonis
10.Music From The Other
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}