Trees of Eternity on Swallow The Sunin kitaristin ja perustajajäsenen Juha Raivion ja hänen viime keväänä menehtyneen avovaimonsa Aleah Starbridgen tunnelmallinen doom-goottimetalli-projekti. “Hour Of the Nightingale” on paitsi yhtyeen ensimmäinen ja mahdollisesti ainoaksi jäävä levy, myös osa Raivion surutyötä ja kunnianosoitus hänen edesmenneelle elämänkumppanilleen.
Hidastempoisia, melankolisia melodioita leimaa Starbridgen uniikki, aavemainen ja pehmeä laulu, joka alunperin johdatti Raivion ja Starbridgen yhteen. Aloitusbiisi “My Requiem” on alunperin Starbridgen hahmottelema mallikappale, kun hän tuli ensimmäisen kerran pohtimaan yhteistyötä Raivion ja Swallow The Sunin kanssa. “My Requiem” on myös ehdottomasti yksi henkilökohtaisista lempikappaleista levyllä
Starbridgen ääni on kaunis, unenomainen ja omalaatuisella tavalla herkän vahva. Ajoittain hyvin hento ja henkäilevä laulu on miksattu kauniisti monikerroksisen ja voimakkaan pohjavirran oloisen musiikin eteen.
Raivio-Starbridge luovan voiman lisäksi muutkaan levyllä vaikuttavat muusikot eivät ole melankolisen metallimusiikin saralla tuntemattomia nimiä. Rummuissa kuullaan Wintersunin, Swallow The Sunin ja Nightwishin riveistä tuttua Kai Hahtoa. Bassosta ja Raivion lisäksi kitarasta vastaa Katatoniassakin vaikuttaneet veljekset Fredrik ja Mattias Norrman. Vierailevina laulajina levyllä kuullaan myös Antimatterin Mick Mossia ja Paradise Lostin Nick Holmesia.
Hour Of the Nightingale on ensimmäisestä kuuntelusta alkaen kaunis, mutta biiseistä saa esiin enemmän kerroksia kuuntelemalla levyä useampaan kertaan, mieluiten lyriikoita samalla seuraten.
Levyn kappaleet kuljettavat kuuntelijaa läpi usvaisten, surumielisten mielenmaisemien, mukana herkänraadollisessa itsetutkiskelussa ja tietysti myös ihmissuhteiden pohdinnoissa.
Albumin tunnelma koskettaa Twin Peaksista tuttua melankolista, yliluonnollista kauhua, vaikka biisit eivät ole sanoituksiltaan kauhuteemoissa. Varsinkin levyn kuudes biisi, nimikappale “Hour Of the Nightingale” tavoittaa Twinkkarin fiilikset, muutenkin kuin Julee Cruisen mieleen tuovalla laululla. Myös suosikkeihini lukeutuvan “Broken Mirrorin” tunnelmissa tuntuu keskimääräistä enemmän piilevää aggressiivisuutta. Sekä musiikissa että laulussa on hyppysellinen enemmän pontta, ja taustalla kulkeva kitarariffi pitää lähes huomaamatta yllä pientä jännitettä.
Biisit eivät ole simppeleitä säkeistö-kertsi-eeppinen soolo -kaavalla tehtyjä pätkiä, vaan kappaleiden rakenteissa ja tunnelmissa on vaihtelua. Vaihtelut toimivat muuten melko mietteliään ja sisäänpäin kääntyneen musiikin koukkuina.
Biiseistä löytyy kuitenkin levylle ominainen kaava, jossa vuorottelevat pehmeällä laululla ja suloisen surullisilla kitaroinneilla kulkeva hiljainen ja herkkä osio ja sitä seuraava doom-pohjavirran kasvaessa vahva ja mukaansa imaiseva metallinmakuisempi osa. Poikkeuksen kaavaan tekee levyn päättävä Nick Holmesin ja Starbridgen duetto “Gallows Bird”, joka on tarinallisempi ja monitahoisempi kokonaisuus levyllä. Kappale saa kylmän kuoleman läheisyyden tunteen vatsanpohjaan, varsinkin sanoituksia seuraamalla. Sen myötä on helppo eläytyä pelon ja toivon tuolle puolen, jolloin on vielä elossa mutta käytännössä kuoleman ovensuussa. Biisi ei kuitenkaan ole oikeastaan ahdistava, toivoton tai pelottava. Lainauksena lyriikoista: “Life begins where the journey ends”. Tunnelma on käsittämättömän taitavasti vangittu. Levyn päättyessä tuntuisi väärältä laittaa jotain muuta soimaan.
Levyllä ei ole yhtään kappaletta, josta en varsinaisesti pitäisi. Kakkosbiisi “Eye Of Night”, kuudes “The Passage” ja kahdeksas “Black Ocean” ovat useammalla kuuntelukerralla jääneet vieraammiksi ja vähemmälle huomiolle. Puolestaan jo aikaisemmin tekstissä mainittujen lisäksi Mick Mossin ja Starbridgen duetto “Condemned To Silence” tuo täyslaidallisen pisteitä kotiin vahvalla tulkinnallaan ja “Million Tears” ja “Sinking Ships” menevät ihon alle ja ytimeen saakka.
8/10
RAISA KROGERUS
My Requiem
Eye of Night
Condemned To Silence (featuring Mick Moss of Antimatter)
Million Tears
Hour of the Nightingale
The Passage
Broken Mirror
Black Ocean
Sinking Ships
Gallows Bird (featuring Nick Holmes of paradise Lost)
Möröistä blues rockiin ja punkkiin seikkaileva nörtähtävä kameranainen. Jos en ole keikalla, niin olen todennäköisesti puuhaamassa hevosen kanssa, pelaamassa tai lukemassa Terry Pratchettia tai Jane Austenia muutama kissa sylissä.
 - levyarvio. Raisa Krogerus, Metalliluola.){kind=link}