[three_fourth]2012 perustettu Lappeenrantalainen The Rivet luottaa ulosannissaan perusasioihin. Meininki on roisia raskaamman puolen rokkia, josta on turha etsiä progehenkistä kikkailua. Bändi itse kuvailee meininkiään hard rockiksi, jossa kitarariffit kohtaavat tarttuvat kertosäkeet. Perusta on siis tällä aiemmin nimellä Dante’s Riot nimellä toimineella bändillä kunnossa.
Neljän kappaleen EP:n avaa ralli ”Need for speed”. Kappale lähtee käyntiin ärhäkästi mainiolla introlla, tuoden mieleen jo unholaan painuneen The Almightyn. Asennetta ja meininkiä pumpulta löytyy, mutta vokalisti Markus Suomalaisella on selkeästi vaikeuksia pysyä nuotissa, muutamien pitkien venytysten jäädessä selkeästi alavireiseksi. Kriitikko tietää, että tämä on rokkenrollia ja sen ei tarvitse olla täydellistä, kunhan on asennetta. Silti toivottavaa olisi, että tällaisia pumminuotteja ei jatkossa päästettäisi julkaisuille. Kappale on muuten varsin toimiva, mutta epävireisyys vei ainakin minulta melkoisesti kuuntelunautinnosta pois. Seuraava kappale ”Ragdoll” jatkaa samalla ärhäkällä meiningillä. Soitto toimii, mutta laulussa on taas pientä epävireisyyttä joka häiritsee. Kolmas kappale ”Brother’s fall” on EP:n slovari, jossa aiemmin mainitsemani vokaaliongelmat jatkuvat. Valitettava epävireisyys hallitsee tätä hieman Mike Monroe-hengessä kulkevaa sinällään toimivaa kipaletta. Julkaisun viimeinen kipale ”Reckless” on taas rokkaavampi päräytys, joka on sinällään ihan toimiva kipale josta kuitenkin laulun epävireisyys vie parhan terän pois.
Summa summarum: The Rivet on toimiva rokkipumppu, josta löytyy meininkiä ja kykyä tehdä toimivia rokkiviisuja. Bändin suurin ongelma on mielestäni se, että etukäteen mainostetut tarttuvat kertosäkeet eivät mielestäni olleet kovin tarttuvia. Toinen selkeä ongelma on vokaalit. Epävireisyyttä oli mielestäni liikaa. Myös englanninkielen artikulaatioon kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota.
Bändin ei kuitenkaan kannata vaipua masennukseen tästä arviosta, tämä on vain yhden kriitikon arvio. Jatkossa toivoisin orkesterin hiomaan kipaleisiin tarttuvammat kertosäkeet, keskittyvän vokaaleissa parempaan englanninkielen lausumiseen ja siihen, että laulu on paremmin nuotissa (tähän voisi auttaa esimerkiksi ulkopuolisen tuottajan käyttäminen lauluäänityksissä). Orkesteri kertoi saatekirjeessään, että bändi aikoo julkaista ensi vuonna lisää materiaalia, joten tästäpä syystä allekirjoittanut heittää The Rivetille haasteen: Lyökääpä seuraavalla julkaisulla astetta isompi vaihde silmään ja pistäkää tämä kriitikko pyyhkimään hikeä otsaltaan vastustamattoman rokkimeiningin edessä. Asennetta ja meininkiä teiltä siihen löytyy. Homma vaatii vaan jatkossa tarkemman toteutuksen.
2+/5
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Need For Speed
2. Ragdoll
3. Brother`s Fall
4. Reckless[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 2015 arvostelu){kind=link}