[three_fourth]Torniolainen metalliyhtye The Howl on perustettu jo vuonna 1998. Suurelle yleisölle pimentoon jäänyt yhtye on julkaissut uusi levy mukaan lukien kolme täyspitkää. Tuntuukin aika oudolta miten tämä torniolaiskolmikko ei ole noussut Wacken-esiintymisestä huolimatta suurempaan tietoisuuteen, koska musiikillisesti The Howl vetelee sen verran pirteästi, että tämän tyyliselle rytkeelle luulisi kuulijakuntaa löytyvän. Bändi yhdistelee varsin mutkattomasti thrash-, groove- kuin death metallia pienellä punkmaisella lorautuksella sekoitettuna. Yhtye ei kumminkaan ole mikään modernin metallin lähettiläs, vaan juuret ovat enemmänkin 90-luvun perinteistä heavy metallia pilkanneiden yhtyeiden jäljissä.
Vaikka The Howl kuulostaa varsin omaperäiseltä ja itse asiassa sitä onkin, niin varovasti yhtyeen musiikillista tyyliä voisi lukijoille kuvata Crowbar – Pro-Pain tapaisesta runttaamisesta aina keskitempoisten rockahtavien death metal yhtyeiden pariin. Yleisotteessa on pientä punkmaista vivahdetta, mikä tekee lokeroinnin kokeneellekin musiikinkuuntelijalla vaikeaksi ja lopulta turhaksi. Bassovoittoinen sekä raskas kitarasoundi tekee kappaleista yllättävänkin helposti lähestyttäviä. Tasapainoinen soundimaailma potkii ja venyttää kaiuttimien kalvoja kovalla paineella.
Vaikka pinnalta The Howlin uutukainen onkin painavaa terästä, niin sisällössä on epätasaisuuksia, jonka takia levy ei maaliin ihan kärkikahinoissa suoriudu. 12 kappaletta tekee albumista vähän raskaan kuunneltavan ja kun kohokohdat lepäävät neljän biisin varassa, niin pettymyksiltäkään ei voida välttyä. Albumin alkupuolella ”Olympian” sekä ”Folsom Faggots” edustavatkin yhtyettä parhaimmillaan. Raskaat runttausriffit ja muutenkin helposti kiinniotettavat melodiat pistävät kyynisimmänkin hevarin polkemaan lattiaa. Etenkin ”Olympian” riffikuviot ovat maininnan arvoisia ja niitä tarjoillaan kerrankin kunnolla. Levyn loppupuolella tulevat thrashveto ”Control” sekä ”Forwards to Winter” onneksi pistävät pökköä pesään sen verran vauhdikkaasti, että kokonaisuus kääntyy paremman puolelle. Muutaman biisin poistiputtamisella jälki olisi ehdottomasti kuuntelijaystävällisempi.
En voi kumminkaan sanoa, että levyltä varsinaisia rimanalittajia löytyy. Pienemmissä annoksissa The Howl potkii parhaimmillaan todella kovaa, mutta kun täyslaidallinen ammutaan päin kuuntelin pläsiä, niin tehokkuus kärsii aavistuksen tasapaksusta materiaalista. Livenä tämäntyylinen mättäminen pistää varmasti yleisöön liikettä, enkä voi sanoa etteikö se tekisi sitä myös levyllä, joten yhtyeen nimi kannattaa painaa mieleen ja eteen sattuessa myös poimia levy talteen.
7+ / 10
Juha Karvonen
http://www.the-howl.net
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. How I Found Jesus Jr.
02. A Good Knife
03. Olympian
04. Folsom Faggots
05. Some Death in Your Coffee?
06. Hordak
07. The Worst Pain You Feel
08. Control
09. Through & Through
10. Forwards to Winter
11. Into The Fray
12. Murdoc [/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 levyarvio){kind=link}