Testament – Brotherhood Of The Snake (2016)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.
Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.

Thrash metallista puhuttaessa Testamentin nimeä ei voi koskaan nostaa liikaa pinnalle. Vuodesta 1983 toiminnassa ollut yhtye on jäänyt harmittavasti suurimpien nimien eli ”big fourin” ulkopuolelle. Musiikillisesti Testament on ollut aina varma suorittaja ja yhtyeen diskografiaa kelpaa ylväästi esitellä pahimpien kilpakumppaniensa rinnalla. Tälläkään kertaa fanien ei tarvitse pettyä, sillä yhtye jatkaa tasaisen varmalla ja laadukkaalla linjalla.

Vuonna 2012 julkaistu ”Dark Roots Of Earth” oli yhtyeeltä varsin onnistunut albumi keskittyen esittelemään bändin osaamista aina perinteisestä heavy metallista raskaampaan thrash – pieksentään. Nyt tuoreella albumilla ruuveja on kiristetty ja Testament iskee kehiin aggressiivisimman albumin vuosiin. Viitteitä voi hakea aina ”The Gatheringistä” ristiriitaiseen ”Demoniciin”, mutta mikään aikamatkustusalbumi uutukainen ei ole, vaan pikemminkin hyvin luonnollinen jatkumo yhtyeen edellisille levyille.

Ensimmäiset kuuntelukerrat eivät vielä täysin paljasta käärmeen myrkkyhampaita. Levy tuntui ainakin itselle hiukan vaikeasti lähestyttävältä. Moderni ja steriili soundimaailma tuo hienosti yksityiskohdat esille, mutta vastapuolella se tekee albumista jotenkin kaupallisen ja liiankin koherentin vaikutelman. Albumi avautuessaan tarjoilee kumminkin rahoille vastinetta. Siinä missä nimibiisi ”Brotherhood Of The Snake” vyöryy päälle kitaristikaksikon Skolnick / Peterson riffien johdolla, niin laulaja Chuck Billyn voimannäytettä kuvaa parhaiten aggressiivinen ”Stronghold”. Biisin kitarasoolot ovat myös todellista hekumaa. Levyn parhaimmistoon nousee myös hyvän kertosäkeen omaava raskas ”Seven Seals” sekä ”Neptune`s Spear”, jossa kitaristi Alex Skolnick varastaa näyttämön neoklassisella soolollaan.

Levylle on valitettavasti löytänyt tiensä myös kaksi heikompaa kappaletta. Typerästi nimetty ”Black Jack” menee suoraan käärmeenpesän pohjalle, jota edes niinkin loistava vokalisti kuin Chuck Billy ei pysty pelastamaan. ”Born in A Rut” kaatuu taas turhaan hidasteluun, vaikka näppärän riffin omaakin.

Brotherhood Of the Snake lopulta yllätyksetön albumi. Levy on tasaista puurtamista, mutta ne todelliset helmet jäävät uupumaan jotka heittäisivät arvosanaa ylöspäin kohti kiitettävää. Osaaminen ja kokemus levyltä kyllä kuuluvat. Alansa parhaimpien muusikoiden kuten Steve DiGiorgion (basso) sekä Gene Hoglanin (rummut) työskentelyä on aina hieno kuunnella. Kiiltävimmän pystin saa kumminkin Chuck Billy, joka ei osoita minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Billyn vokaalien rytmitys ja melodiantaju liikkuvat alueilla mihin harvat yltävät. Allekirjoittaneelle Testamentin vanhempi tuotanto on sen verran kovaa tavaraa, että uusi levy tuntuu parhaimmillaankin vain hyvältä.

8/10

Juha Karvonen

01. Brotherhood Of The Snake
02. The Pale King
03. Stronghold
04. Seven Seals
05. Born In A Rut
06. Centuries Of Suffering
07. Black Jack
08. Neptune’s Spear
09. Canna-Business
10. The Number Game

1 KOMMENTTI

  1. Mitäpä tästä ny voisi sanoa? Nämä uudet testament levyt ei uppoa, kuulostavat liian teknisiltä ja rockmaisilta, ku Low teki kunnon mättöö ja paiskaamista päin turpaa, Low on yks lempi levyistäni ja on edelleenkin!

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän