[three_fourth]Suomen heavy metal-pioneeri Tarot on vaikuttanut jo kolmen vuosikymmenen ajan ja vaikka yhtye on viettänyt viimeiset vuodet hiljaiseloa, nimi tuntuu pysyvän fanien mielessä ja vanhat kappaleet soivat edelleen tiheästi. Heti vuoden 1986 debyyttialbumistaan ”Spell Of Iron” lähtien yhtye on ollut tien avaaja kotimaisessa heavymaailmassa.
20 vuotta myöhemmin julkaistu yhtyeen kahdeksas studioalbumi ”Crows Fly Black” samanaikaisesti luottaa perinteisiin arvoihin ja avaa myös uusia latuja yhtyeelle. Se kuuluisa jokin on edelleen tällä levyllä läsnä, ja vuosien kokemus kuuluu saumattomana yhteen soittamisena joka osa-alueella. Bändin vuoden 1998 erinomainen ”For The Glory Of Nothing”-levy esitteli jo jossain määrin raskaampaa soundia ja tikka osui täydellisesti maaliinsa viisi vuotta myöhemmin kun ”Suffer Our Pleasures” julkaistiin. Tällä levyllä tuota linjaa viedään vielä aavistus eteenpäin paljolti mukaan liittyneen Tuple Salmelan vokaalien ja monimuotoisempien kappalerakenteiden myötä. Levy ei ole kokonaisuutena aivan yhtä tajunnan räjäyttävä ja suoraviivainen kuin edeltäjänsä, mutta laadukkaasta metallijulkaisusta on silti kysymys.
Tarot kuulostaa myös tällä levyllä olevan elementissään. Etualalla Marco Hietalan väkevän voimakas laulu ja velipoika Zacharyn terävä kitarasoundi ajavat biisejä eteenpäin. Janne Tolsan koskettimet säestävät menoa mukavasti Tuplen laulun tavoin. Ja viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi Pecu Cinnari pistää rummuissa sepelin rakennuksen pohjaksi.
Nimibiisi avaa levyn vielä hillitymmässä tunnelmassa, mutta jo kakkosraita ”Traitor” vangitsee rivakkuudellaan, jonka ilkeä melodia ja hieno kitarariffi nostavat välittömästi levyn parhaimmistoon. ”Tides” on puolestaan vakuuttava hitaudessaan ja uhkaavuudessaan. Biisin kertosäe ei tuota välitöntä palkkiota sen hiipiessä sielun syvyyteen ajan kuluessa. Kolmen minuutin kohdalla kuultava Zacharyn kitaraosio ennen Marcon ”stars they’re sky wide, forever burn” julistusta on koko levyn kohokohtia.
Muita esille nousevia raitoja ovat maailmanloppua ennustava ”Before The Skies Come Down” sekä levyltä aikanaan suuren menestyksen saattelemana lohkaistu single ”You,” jälkimmäisessä biisissä Marcon repiessä kertosäettä vihalla ja voimalla. Albumin loppupuolella ”Howl!” sisältää jopa progressiivisia ainesosia ja kaiken kaikkiaan kyseessä on pitkän linjan yhtyeeltä hyvin monipuolinen suoritus. Paria hieman keskinkertaisempaa esitystä lukuun ottamatta levy on vahva kokonaisuus.
Marco Hietala on hienossa vedossa levyllä ja Tuple Salmela täydentää lauluosastoa. Kaksikon yhteispeli on jakanut mielipiteitä vuosien varrella. Myönnetään, etteivät viimeisimmällä Tarot-albumilla ”Gravity Of Light” mielestäni kappaleet täysin tukeneet lauluosastoa ja toisin päin. ”Crows Fly Black” kuitenkin on vokaalien osalta hyvässä tasapainossa.
Tuotanto on raskautta ja selkeyttä hyvin korostava, ja vaikka ”Crows Fly Black” vaatii muutaman kuuntelukerran auetakseen, lopputulos palkitsee kuulijansa. Levy saa myös edelleen kysymyksiä heräämään kuuntelijan mielessä. Tarot olisi ehdottomasti ansainnut aikoja sitten kovemman huomion maamme rajojen ulkopuolella. Miksi näin ei ole tapahtunut, on yksi suurista mysteereistä. ”Suffer Our Pleasures” säilyttää edelleen paikkansa omana uuden aikakauden Tarot-suosikkinani, mutta ”Crows Fly Black” ottaa ansaitun paikkansa heti sen seuraajana.
8+/10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Crows Fly Black
2.Traitor
3.Ashes To The Stars
4.Messenger Of Gods
5.Before The Skies Come Down
6.Tides
7.Bleeding Dust
8.You
9.Howl!
10.Grey[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}