Metalliluola otti haastatteluun parasta aikaa Ecliptica-juhlakiertueella maailmaa valloittavan Sonata Arctican. Bändi soittaa kiertueella klassikkodebyyttinsä alusta loppuun. Kosketinsoittaja Henrik Klingenberg valotti bändin nykytilaa sekä tulevaisuuden suunnitelmia.
Tervehdys! Mitä kuuluu Sonata Arctican kuvioihin tällä hetkellä?
Terve, tällä hetkellä ollaan Japanissa keikoilla, tultiin tänne suoraan Euroopan pätkältä.
Kuinka uusin kiertue on mennyt? Miten kokonaisen levyn soittaminen alusta loppuun eroaa ns. normaalista keikasta?
Hyvin on mennyt, porukkaa on ollut paljon ja konsepti tuntuu kelpaavan. Aluksi tuntui tosi oudolta soittaa biisit levyjärjestyksessä, mutta kaikkeen tottuu. Kyllähän se ”draaman kaari” on aika erilainen kun yleensä, se kai se isoin ero on.
Tulette vetämään erikoiskonsertin Savonlinnassa heinäkuussa. Voitko valaista hiukan mitä on luvassa?
Vielä on vähän suunnittelu kesken mutta näillä näkymin olisi tarkoitus tehdä kaksiosainen konsertti, josta ensimmäinen osio on akkarivetoinen rauhallisempi juttu ja toisessa osassa sitten laitetaan hanat auki.
Viime vuonna julkaistiin uudelleen levytetty versio debyyttilevystänne ”Ecliptica”. Miten se on maailmalla otettu vastaan?
Yllättävän hyvin, osa porukastahan ei alkuunkaan hyväksy koko ajatusta, mutta suurin osa faneista tajuaa ettei me yritetty muuttaa historiaa vaan lähinnä tribuuttipohjalta oltiin liikenteessä. Ihan hauska projektihan tämä sitten loppujen lopuksi oli.
Kuinka päädyitte ottamaan tämän uuden näkökulman levyyn?
Koska aika oli kortilla, oltiin jo kiertämässä ”Pariah’s Child” levyn tiimoilta niin päätimme kunnioittaa alkuperäisiä sovituksia mahdollisimman paljon. Pieniä yksityiskohtia päivitettiin ja sitten tietenkin soundit tuotiin tälle vuosikymmenelle.
Miten biisit ovat mielestäsi kestäneet aikaa eli onko lavalla astuessa koskaan tunnetta, että nyt voisi olla viimeinen kerta kun ”Full Moon” konsertissa vedetään?
Hyvinhän nuo tuntuvat kestävän aikaa, ei siinä mitään. Tietenkin kun jotain kappaletta soittaa yli 700 kertaa keikalla niin voi joskus vähän kyllästyttää kyseinen kappale. Sehän tosin ei kerro kappaleen laadusta mitään….
Miten mielestäsi bändi on musiikillisesti kehittynyt vuodesta 1999, jolloin ”Ecliptica” alun perin julkaistiin ja millä tavalla bändin evoluutio on kuultavissa levyllä?
Nykyään soitetaan kyllä tarkemmin, sovitukset ovat suunitelmaisempia ja ehkä sävellyksetkin ovat vähän monimuotoisempia kun silloin. Vaikeaahan se on eritellä että mitkä ne eroavaisuudet sitten käytännössä on, ainakin näin läheltä katsottuna.
Edellinen uutta musiikkia sisältänyt levynne ”Pariah’s Child” oli monella tavalla paluu perinteisempään power metal-tyyliin. Oliko tämä tietoinen ratkaisu vai syntyikö suunta enempää miettimättä?
Käytiin Tommyn kanssa Tonyn luona kuuntelemassa demoja ja noin 20-30 biisin joukoista saatiin rakennettua semmoinen runko levylle joka mielestämme kuvasi Sonata Arcticaa vuonna 2014, Tony kirjoitti sen jälkeen vielä muutaman biisin lisää eli kyllä tämä oli osittain mietitty juttu mihin suuntaan me haluttiin lähteä. ”Stones Grow Her Name”- albumi meni aikalailla hard rockiksi ja vaikka se piti silloin tehdä niin, niin ehkä jälki käteen ajateltuna se ei nyt ihan tainut olla semmoinen suunta mihin haluttiin bändiä tuon enempää viedä. Kaikesta oppii.
Sonata Arctica tribuuttilevy on ilmeisesti myös ilmestymässä piakkoin. Miltä tällainen kunnianosoitus tuntuu ja miten uskot bändien tarttuvan materiaaliinne?
Hienoltahan se tuntuu, toisaalta niin ollaanko me nyt sitten vanhoja ukkoja? Mielenkiinnolla odotan mitähän sieltä tulee vastaan.
Millaisena näet bändin tulevaisuuden musiikillisesti, pysyykö nykyinen linja ennallaan vai tullaanko näkemään irtiottoja?
Kyllä me aina jotain kummallisuuksia keksitään, mutta nyt ainakin tuntuu siltä että tämä nykyinen linja on hyvä ja siihen suuntaan voisi jatkaa. Kaikkihan lähtee taas Tonyn demoista ja minkälaisia kokonaisuuksia niistä saadaan sitten muodostettua kun lähdetään rakentamaan levyä. Sittenpä sen näkee miten siinä käy, hauskaa tulee varmaan jälleen kerran olemaan.
Voitko nimetä itsellesi kolme tärkeintä bändiä ja albumia, jotka ovat vaikuttaneet omaan henkilökohtaiseen musiikilliseen polkuun?
Metallica:Master of Puppets, Dream Theater: Images & Words, Bon Jovi: New Jersey.
Terveiset Metalliluolan lukijoille?
Ei muuta ku volat täysille ja bileet pystyyn!!!
Haastattelu: Ville Krannila
Kuvat: Yhtyeen promokuvat
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
