Yhdysvaltalaisen Slipknotin toinen studioalbumi ”Iowa” julkaistiin elokuussa 2001. Albumin nimi tulee Slipknotin kotiosavaltiosta. Bändin ensimmäinen, vuonna 1999 ilmestynyt levy “Slipknot”, oli jättimenestys ja sen tuoman suosion sekä taloudellisen menestyksen myötä jäsenten huumausaineiden käyttö ajautui todella pahaan tilaan. Tämä loi entisestään paineita seuraavan albumin suhteen.
Yhtyeen sisällä kuohui monella tavalla, mutta Maggottien onneksi tämä kaikki resonoitui albumilla kuultaviin biiseihin. Ne ovat bändin raskaimpia ja synkimpiä tuotoksia. ”Iowan” levytysvaiheessa nyt 50 vuotta täyttänyt laulaja Corey Taylor löysi täysin uudenlaisia keinoja päästä oikeaan laulufiilikseen, kun hän mm. riisuutui alastomaksi laulukopissa, viilteli itseään rikkinäisellä kynttilällä ja oksensi.
Levyn aloittava introbiisi ”(515)” kertoo saman tien, millaista humppaa on luvassa. Vajaan minuutin kestävä vaikerointi ja kuoleman huudahtaminen on omaa luokkaansa pohjustamaan tätä synkkää albumia. ”People = Shit” on mukava veto ja kuuluu parhaiden biisien joukkoon heittämällä. Se on säilyttänyt asemansa settilistassa näihin päiviin asti ja kuultiin mm. Slipknotin edellisellä Suomen keikalla Helsingissä juuri ennen koronan iskemistä. Yksinkertaisilla riffeillä ja raivokkaalla rumputyöskentelyllä yhdistettynä Taylorin upeaan raivolauluun, on saatu luotua Slipknot-klassikko.
”Disasterpiece” on hiljattain menehtyneen Joey Jordisonin taidonnäyte. Rumputyöskentely on todella vahvaa ja tätä tukevat Jim Rootin sekä Mick Thomsonin kitarasoundit. Myös tämä kuultiin edellisellä Helsingin keikalla. ”My Plague” on albumin toinen single ja musiikkivideo. Hiukan melodisia vokaaleja sisältävä biisi on ehdottomasti albumin parhaita raitoja, kenties juuri tämän aggressiivisuuden ja melodisuuden yhdistelmän vuoksi.
”Everything Ends” on erittäin vauhdikas sovitus, mikä toimii esimerkiksi raskaan työpäivän jälkeisenä piristysruiskeena. Riippuen työstä, sitä voi toki kuunnella myös työpäivän aikana ja varmasti tavaroiden pakkaaminen nopeutuu, mutta särkyviä esineitä ei välttämättä kannata käsitellä tämän sävellyksen tahdissa.
”The Heretic Anthem” sisältyi bändin soittolistaan Hyvinkäällä vuonna 2019 ja toimi erityisen hyvin vuorolauluna yleisön kanssa. Mikään ei estä huutamasta ”666” kotona, kun tätä kuuntelee! ”Left Behind” oli se toinen singlenä julkaistu biisi ja myös tämä sai seurakseen musiikkivideon. Kappale on albumin “pehmeintä” osastoa ja siten kuulostaa hyvin paljon nykypäivän Slipknotilta, kun aggressiivisuutta vähennetty. Sekä ”Left Behind”, että ”My Plague” olivat aikoinaan peräkkäisinä vuosina ehdolla Grammyn saajaksi parhaan metalliesityksen kategoriassa. Palkinnot menivät Toolille ja Kornille.
Nimikappale ”Iowa” jätettiin viimeiseksi, kenties hengästyttävän pitkän keston (15:03) vuoksi. Kolmeminuuttisen intron aikana Paul Grayn basso on eniten esillä. Tämän jälkeen varsinainen biisi alkaa, mutta tahti pysyy edelleen hitaana ja synkkänä, mikä sopii mainiosti teemaan ja lyriikoihin. Itse en varsinaisesti innostu tämäntyyppisistä esityksistä, mutta varmasti tälle löytyy kuuntelijansa. Lyhennetty liveversio voisi toimia paremmin, mutta sitä ei ole kuultu sitten vuoden 2005, sillä edellisen kerran kun Slipknot soitti ”Iowan” livenä vuonna 2016, he esittivät kappaleen kokonaisuudessaan.
Levynä ”Iowa” oli suuri menestys, päästen albumilistojen top-10 joukkoon 16 eri maassa, mukaan lukien Suomessa, missä sijoitus oli parhaimmillaan kolmas. Alku oli haastava, sillä vain muutama viikko levyn julkaisun jälkeen Yhdysvalloissa nähtiin järkyttävät terroristi-iskut WTC-torneihin ja Pentagoniin. Tämä vaikutti levymyyntiin huomattavasti, sillä ostavalla yleisöllä oli jotain aivan muuta mielessä kuin Slipknotin uusin teos.
Kokonaisuutena voi todeta, ettei ”Iowa” sisällä aivan samanlaisia “mainstream” hittejä kuten ”Wait And Bleed” tai ”Before I Forget”, mutta arvostus albumia kohtaan on erityisesti fanien keskuudessa todella suuri. Myös kriitikot ovat pääasiassa pitäneet levystä ja se on pärjännyt hyvin erilaisissa tuon aikakauden parhaiden pitkäsoittojen listauksissa.
Ottaen huomioon, millaisessa tilassa yhtye levyn tekohetkellä oli, tuotosta on osattava arvostaa todella korkealle. ”Iowan” sisälle on saatu puserrettua suuri määrä tuskaa, aggressiota ja pahaa oloa niin, että sitä on tästä huolimatta nautinnollista kuunnella. Tämä on ehdottomasti yksi Slipknotin parhaista albumeista.
8½/10
Marko Leppinen
1. (515)
2. People = Shit
3. Disasterpiece
4. My Plague
5. Everything Ends
6. The Heretic Anthem
7. Gently
8. Left Behind
9. The Shape
10. I Am Hated
11. Skin Ticket
12. New Abortion
13. Metabolic
14. Iowa
Harvinainen autoton espoolainen, kuuntelee musiikkia melko laidasta laitaan, mutta melodinen metalli, vaihtoehtometalli sekä raskaampi rock kolahtavat eniten. Keräilee käytettyjä jääkiekkopaitoja ja viettää suuren osan talvesta jäähallissa. Myös jenkkifutis osuu ja uppoaa.
 Metalliluolan arvio, Marko Leppinen.){kind=link}