Käsittämättömät 36 vuotta sitten ilmestynyt ”South Of Heaven” sementoi kappaleillaan ja kansitaiteellaan Slayerin lopullisesti raskaan musiikin ajankuvaan. Albumi teki sen tavalla, johon edes selvästi merkittävämpään asemaan myöhempinä vuosina noussut edeltäjänsä ”Reign In Blood” ei pystynyt. Kun levyä vertaa muiden thrash metal -huippujen samoihin aikoihin tuottamaan materiaaliin, sen arvo nousee entisestään.
Kitaristi Kerry King ei osallistunut albumin luovaan prosessiin samalla panoksella kuin aiemmin, joten kollega Jeff Hanneman kirjoitti suurimman osan ”South Of Heavenin” musiikista, joka tarjosi kaikilla rintamilla kehittyneemmän sekä hidastempoisemman Slayerin.
”Reign In Bloodin” toistaminen olisi ollut joka tapauksessa järjestön ratkaisu, sillä thrash ja speed metal -yrittäjien toimesta sovitusten nopeuksia oli tuon vedenjakajalevyn jälkeen nostettu kattoon. Näin ollen bändi teki tietoisen ratkaisun hidastaa tempoa, ja tarjota monipuolisempaa kitarointia. Myös vokalisti Tom Araya lähestyi lauluosuuksia eri kulmasta ja selvästi suoraa huutoa vähentämällä.
Rick Rubin jatkoi tuottajana ja albumi taltioitiin Los Angelesissa. Rubin nosti Dave Lombardon rumpuja korostetusti esiin miksauksessa ja kitarasoundi oli selvästi pidättyvämpi sekä painostavampi kuin aikaisemmilla korkeampaa volyymia hyödyntäneillä levyillä.
Nimikappale ja ”Mandatory Suicide” jäivät elämään vuosikymmeniksi livekonsertteihin, mutta levyltä löytyy useita huippuhetkiä ja ennen kaikkea monipuolisuutta samalla pysyen Slayerin musiikillisen viitekehyksen sisällä. Nimibiisin sanat kirjoittaneen Arayan mukaan mies visioi helvetin täydelliseksi kaaokseksi:
I wrote a song about hell, and that one was “South Of Heaven”. It was my vision of it. It’s total chaos. In order to write that one, I had to envision what hell would be like. You read the words to that song, that’s pretty much how I envision hell to be.
Odotetusti King ei ole pitänyt ”South Of Heavenia” omana suosikkinaan, ja olisi jälkikäteen preferoinut edellisen pitkäsoiton linjaa. Hanneman puolestaan ei pitänyt säveltämästään kappaleesta ”Behind The Crooked Cross”, joka leikattiin ulos settilistasta. Samoin ”Ghosts Of War” jäi kitaristin epäsuosioon ja tämän vuoksi sitä ei ole kuultu yhtyeen konserteissa. Näiden on arveltu olleen syynä siihen, ettei albumia ”Reign In Bloodin” tavoin koskaan soitettu kokonaisuudessaan livenä.
”Behind The Crooked Cross” sisältää jopa Judas Priest -sävyjä Hannemanin sekä Kingin kitaroiden soidessa perinteisen metallin otteella. Judas Priestistä puheen ollen, ensimmäistä kertaa urallaan Slayer päätyi taltioimaan studiolevylleen cover version ja parempaa valintaa ei olisi voinut kuvitella. Priest kuului molempien kitaristien suurimpiin vaikuttajiin, ja bändin katalogista vuoden 1977 ”Sin After Sin” -levyn päätösraita ”Dissident Aggressor” oli alunperin proto thrash metal -kappale aikakautena, jolloin koko termiä ei ollut vielä olemassa.
Myös tässä Slayer vastustaa helppoa ratkaisua iskeä kaasu pohjaan, mutta hyökkää siitä huolimatta sovitukseen voimalla. Arayan karjunta luo hienon kontrastin Rob Halfordin korkeille äänille. Vastaavasti K.K. Downingin kaoottinen soolo saa Kingiltä terävän tulkinnan. Ympyrä sulkeutui osuvasti kun Slayer päätyi lämmittelemään Priestiä ”Ram It Down” -kiertueen päätöskeikoilla.
Vielä tämän jälkeen faneille tarjotaan Hannemanin ”Spill The Blood”. Kyseessä on yksi yhtyeen uran ehdottomista kohokohdista, painostavan alun jälkeen taas kerran tempo pidetään hyvin aisoissa ja riffit koukuttavat kuulijan tätä kautta paremmin. Kappale ja albumi päättyvät Arayan toivottomuutta heijastelevaan julistukseen ”I have your soul”. Parempaa loppukaneettia ei voisi kuvitella.
Levy ylsi Billboardin listoilla kohtalaisen korkealle. Huolimatta siitä, että thrash metal oli suosiossa lakipisteessä, tätä on pidettävä todella kovana saavutuksena. ”Reign In Bloodin” maine ja suosio ovat varjostaneet bändin myöhempää tekemistä, mutta tosiasiassa ”South Of Heaven” osuu maaliinsa ja Slayerin todelliseen sieluttomaan olemukseen paremmin kuin vuoden 1986 klassikko. Yhtyeen voima ei ollut koskaan pelkä väkivaltainen nopeus, ja murskaava rytmi vaan pahuutta uhkuvat hitaammat riffit, joissa erityisesti Hanneman loisti.
Lopuksi ”South Of Heavenin” kannessa bändi hyödynsi “Reign In Bloodin” helvetillisen kuvaston suunnitellutta osaamista ja inspiraationa 1970-luvulla Keniasta löydetyn muinaisen ihmislajin kalloa. ”South Of Heaven” on vahvoilla, kun Slayerin sekä 1980-luvun thrash metalin kulmakiveä linjataan ja sitä kautta täydellinen muistomerkki 60 vuotta sitten syntyneelle Jeff Hannemanille. R.I.P.
9+/10
Ville Krannila
1.South Of Heaven
2.Silent Scream
3.Live Undead
4.Behind The Crooked Cross
5.Mandatory Suicide
6.Ghosts Of War
7.Read Between The Lies
8.Cleanse The Soul
9.Dissident Aggressor
10.Spill The Blood
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}