[three_fourth]Alkujaan Chris Barnesin sivuprojektina toiminut Six Feet Under julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 1995. Samoihin aikoihin Barnesin erimielisyydet kulminoituivat Cannibal Corpsen kanssa siihen pisteeseen, että Barnesille näytettiin ovea. Cannibal Corpse oli nauhoittamassa Vile-albumia ja Barnesin lauluraidat pyyhittiin kylmästi pois Corpsegrinderin astuessa kehiin. Vaikka Six Feet Underin debyyttialbumi Haunted ja sitä seurannut Warpath eivät mitään mestariteoksia olletkaan, niin yhtye nautti kohtuullista suosiota ympäri maailmaa. Pelkästään musiikillisin perustein Six Feet Underin suosiota on kumminkin vaikea perustella. Henkilönä pilvenpolttaja Chris Barnes oli etenkin 90-luvun puolivälissä mielenkiintoinen ja Cannibal Corpsen suosio alan pioneerina antoi lisäpontta myös hautamullissa lapioineelle yhtyeelle.
Jos Six Feet Underia lähtee tarkastelemaan Cannibal Corpsen kautta, niin seinä tulee vastaan saman tien. Six Feet Underin musiikki on huomattavasti yksinkertaisempaa vaikka paikoin vedelläänkin kovemmalla tahdilla. Raskaat ja svengaavat demppausriffit valtaavat musiikkikenttää samalla kun Barnesin matala laulu iskee sanoitukset perille. Paikoin jopa rock`n roll tyyliset sävelkuviot saivat Six feet Underin death metallin kuulostamaan varsin omalaatuisilta, mikä varmasti lisäsi kiinnostusta yhtyettä kohtaan.
Yhtyeen kaupallisesti menestynein albumi Maximum Violence julkaistiin vuonna 1999, jolloin suurin lama death metallin ympärillä oli historiaa ja raskaampi musiikki alkoi taas kiinnostaa kuluttajia. Levyn vastaanotto oli päällisin puolin positiivista, mikä näin jälkikäteen tuntuu erikoiselta. Albumin parhaimmat kappaleet ovat kieltämättä tasokkaita, mutta levyn junnaava yleisote kaappaa albumin tiukkaan rutistukseensa, jota ei levyn alkupuolen kohokohdilla pelasteta. Onpahan levyllä Kiss-cover ”Warmachine”, jonka Six Feet Under on onnistunut sovittamaan hyvinkin omanäköisekseen. Toimivuudesta voi olla sitten montaa mieltä. Itselleni kappale sekoittuu täysin levyn tunkkaiseen yleistunnelmaan eikä herätä ainakaan positiivisia fiiliksiä.
Levyn ehdoton helmi on avausbiisi ”Feasting On The Blood Of The Insane”, joka pitkähkön intron jälkeen räjähtää käyntiin varsin groovalla otteella. Tempon vaihtelut ja biisin mukaansa tempaava rytmi Chris Barnesin örähdyksien saattelemina kuulostavat kieltämättä hyvältä. ”Bonesaw” sekä ”Victim Of The Paranoid” pitävät vielä levyä kasassa kunnes päästään hämärän rajamaille. Levyn 37 minuutin pituus tuntuu oikeasti tuplasti pidemmältä. Vaikka levyn kahdeksas raita ”Brainwashed” yrittääkin käynnistellä levyä uudestaan, niin väkinäinen tunnelma ottaa albumin taas hallintaansa biisin edetessä hitaaseen möyrintään. Eikä asiaa helpota se, että Chris Barnesin ääni alkaa oikeasti kyllästyttämään. Barnesin matala kurnutus ja kirkumiset kuulostavat ajoittain todella väsyneeltä puhumattakaan Die Mothafucker, Die Die -tyylisistä lyriikoista.
Levyn puuduttavammasta osastosta ”Torture Killerin” voi nostaa esiin ja lähinnä sen vuoksi, että suomen death metallin kärkinimiin kuuluva Torture Killer on siitä nimensä napannut. Onneksi Torture Killer on pessyt esikuvansa musiikillisesti ensilevyistä lähtien ja kävihän Chris Barnes yhtyeen Swarm – levyllä murisemassa vokaalit. Visiitti jäi suomalaisten kannalta onneksi vain tähän albumiin.
Levyn soundipuoli on raskas mutta tukkoinen. Tuotanto tukee hyvin Barnesin ääntä, mutta omaan makuun levyn painostavan keskitasoinen materiaali yhdistettynä soundimaailmaan tekee levystä entistä tylsemmän. Vaikka albumi nauttiikin jonkin asteista kulttisuosiota, niin en lähtisi sitä kenellekkään suosittelemaan vaikka se yhtyeen tunnetuimmat hitit sisältääkin. Six Feet Under on tehnyt kyllä hyviäkin albumeita joista parhaimpina suoraviivainen Commandent (2007) sekä viimeisin julkaisu Unborn (2013). Yhtyeeltä on tulossa uutta albumia nimeltään Crypt of the Devil, jonka on määrä ilmestyä kevään aikana.
6+ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Feasting on the Blood of the Insane 4:32
2. Bonesaw 3:08
3. Victim of the Paranoid 3:06
4. Short Cut to Hell 3:12
5. No Warning Shot 3:05
6. War Machine 4:27
7. Mass Murder Rampage 3:10
8. Brainwashed 2:43
9. Torture Killer 2:43
10. This Graveyard Earth 3:27
11. Hacked to Pieces 3:37
[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
